Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Kyllä, se punainen ”tähti” on Mars

Blogit Taivaan tähden 23.10.2018 10:43
Markus Hotakainen
Markus Hotakainen - avatar
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

Mars Västanfjärdin horisontissa heinäkuussa 2018. Kuva: Markus Hotakainen

Kun hämärä laskeutuu päivä päivältä aiemmin, matalalla loistava punertava ”tähti” on saattanut hyvinkin kiinnittää monen iltakulkijan huomion.

Mars, punainen planeettahan se siellä kiiluu. Tällä hetkellä sen kirkkaus on samaa luokkaa kuin taivaan kirkkaimpien tähtien, mutta loppukesästä se päihitti kaikki planeetatkin Venusta lukuun ottamatta.

Naapuriplaneettamme oli oppositiossa eli taivaalla vastapäätä Aurinkoa 27. heinäkuuta. Silloin se näkyi koko yön, parhaiten puoliltaöin, jolloin se oli korkeimmillaan etelän suunnalla.

Heinäkuun lopulta vierähtäneiden liki kolmen kuukauden aikana Maan ja Marsin välinen etäisyys on kasvanut hieman alle 58 miljoonasta kilometristä vähän yli 109 miljoonaan kilometriin. Käytännössä Maa jättää Marsin jälkeensä, sillä lähempänä Aurinkoa kiertävä maapallo ohittaa naapurinsa sisäkautta.

Lähes tuplaantuneen välimatkan myötä Mars on himmentynyt, mutta samalla se on hitaasti hivuttautunut iltapuolelle taivasta ja kiiluu eteläisen horisontin yläpuolella yhä aikaisemmin.

Viimeksi Mars on näkynyt yhtä hyvin alkusyksystä 2003. Silloin se oli oppositiossa ennätyksellisen lähellä Maata, ”vain” 55 758 118 kilometrin etäisyydellä. Edellisen kerran näiden kahden planeetan välimatka oli ollut yhtä pieni yli 60 000 vuotta sitten.

Mars oli loppukesästä ja alkusyksystä 2003 niin kirkas, että monet erehtyivät pitämään sitä linkkimaston punaisena valona – kunnes huomasivat sen hetken tuijottelun aikana siirtyneen puiden tai muiden horisontissa olevien maamerkkien suhteen.

Oppositiossa Mars näkyy paitsi kirkkaimmillaan myös suurimmillaan. Silmin se erottuu silloinkin vain valopisteenä, mutta jo pienellä kaukoputkella pikkuruisen kiekon pinnalta voi hahmottaa tummia ja vaaleita alueita.

Viime kesänä Marsissa riehui raju pölymyrsky.

1800-luvun lopulla tähtitieteilijät olivat näkevinään Marsissa kanavien muodostaman verkoston, jota pidettiin merkkinä teknisesti kehittyneestä sivilisaatiosta.

Kanavat osoittautuivat sittemmin näköharhaksi, mutta tummat ja vaaleat alueet ovat todellisia, planeetan pinnalla olevia tummempia ja vaaleampia alueita. Niissä tapahtuu hitaasti muutoksia, joiden syynä on tuulten mukana kulkeutuva pöly.

Aika ajoin pölyä leijailee planeetan harvassa kaasukehässä myrskyksi saakka. Viime kesänä Marsissa riehui niin raju pölymyrsky, että se kietoi koko planeetan punertavaan pölypilveen.

Silloin Marsista ei erottunut suurellakaan kaukoputkella käytännössä mitään.