Blogit

Tiedetoimittaja Markus Hotakainen hämmästelee maailmankaikkeutta.

Onko ’Oumuamua sittenkin tähtienvälinen avaruusarkki?

Blogit Taivaan tähden 22.11.2017 12:45
Markus Hotakainen
Markus Hotakainen - avatar
Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.

’Oumuamuan muoto ei selviä valokuvista. Kuva: NOAO

Hävisin vetoni. Lokakuun lopussa kirjoitin Aurinkokunnan ensimmäisestä tähtienvälisestä vieraasta ja uumoilin sen saavan nimekseen Rama Arthur C. Clarken Uhka avaruudesta -romaanin aluksen mukaan. Olin väärässä. 

Kaukaisesta avaruudesta saapunut asteroidi saikin nimekseen ’Oumuamua, joka tarkoittaa havaijinkielellä tiedustelijaa tai sanansaattajaa. Kun sen erikoinen luonne selvisi, maailman suurimmat kaukoputket suunnattiin kohti vähäistä valopistettä, joka näytti olleen tulossa Vega-tähden suunnasta. 

Jälleen voi siteerata ostoskanavien fraasia: eikä tässä vielä kaikki. 

Kun himmenevää valopistettä seurattiin tarkasti, sen kirkkauden huomattiin vaihtelevan säännöllisesti. Siinä ei ole vielä mitään erikoista, sillä asteroidit ovat yleensä epäsäännöllisen muotoisia. Kun ne kieppuvat avaruudessa, Auringon valaiseman pinta-alan koko vaihtelee, mikä näkyy kirkkauden muuttumisena.

’Oumuamuan tapauksessa kirkkaus vaihteli niin paljon, että sen pääteltiin muistuttavan muodoltaan vaahtosammutinta, ehkä jopa sikaria. Sen pituus on kymmenkertainen leveyteen tai läpimittaan verrattuna. Ihan kuin tieteis- ja avaruuselokuvista tutuilla tähtienvälisillä risteilijöillä…

Asteroidi on myös väriltään voimakkaan punertava ja se on infrapuna- eli lämpösäteilyn aallonpituuksilla hieman kirkkaampi kuin näkyvän valon alueella. Ainakaan sen pinnalla ei ole jäätä, ja muutenkin kappale näyttäisi koostuvan kivestä tai metallista.

Voisiko se sittenkin olla tähtienvälinen avaruusalus?

Oikeastaan on ihme, ettei moista ajatusta ole hehkutettu enempää hömppämedioissa. Ehkä yksi syy vaisuuteen on se, että validit aviisit käyttivät heti kättelyssä käsitettä ”alien visitor”, joka vei pohjan kaikkein villeimmiltä muukalaisspekulaatioilta. Eikä kulkija ole lähtöisin Vegan lähettyviltä, sillä asteroidin ollessa tähden etäisyydellä tähti oli ihan muualla.

Toinen syy on se, että oikeasti emme tiedä, millainen ’Oumuamua on muodoltaan. Lehdissä julkaistut ”taiteilijoiden näkemykset” ovat vain taiteilijoiden näkemyksiä.

Asteroidi näkyy suurimpienkin kaukoputkien kuvissa vain valopisteenä. Olettamus sen muodosta perustuu pelkästään valokäyrään, joka selittyy parhaiten kieppuvalla, pitkänomaisella kappaleella. Eikä se välttämättä ole piirroksissa kuvattu sulavalinjainen sukkula, kuin kivettynyt avaruusristeilijä. 

Enrico Fermin tavoin joudumme edelleen kyselemään: ”Missä kaikki ovat?”