Kuinka minulta meni luottamus

Profiilikuva
Kirjoittaja on porvoolainen sarjakuvantekijä.

Viime blogituksesta on aikaa. Tällä välin pakolaisvirrat ovat lähteneet liikkeelle Turkin leireiltä: ihmistrokarit ovat houkutelleet heitä sokerisella Suomi-mainonnalla. Sen vastapainoksi hallituksemme on lähettänyt vahvaa signaalia, että Suomi on paska maa.  Tämä onnistui antamalla Perussuomalaisten sanella pakolaispolitiikkaa. Viesti meni perille omillekin kansalaisille, tilanteessa, jossa olemme muutenkin olleet vaarallisen masentuneita vuodesta 2012.

Näin kirjoitti tänään eräs kollega Postin palveluista: ”Väkisinkin tulee mieleen että joku yrittää kerätä viimeiset hillot ennen kuin homma pistetään pakettiin. Samaan tyyliin taidetaan johtaa koko maata.”

Pahoinvointia ja epäluottamusta ei herätä niinkään taloustilanne, vaan epäusko että nykyinen hallitus saisi sitä korjatuksi. Islanti on nousemassa lamasta ja maksanut ulkomaisille velkojille toimimalla jokseenkin päinvastoin kuin meillä on toimittu, huomaamme nämä uutiset kyllä.

Minun uskoni oikeistolaiseen talouspolitiikkaan meni seuraavasti: pidin pitkään maamme poliittista systeemia kaikenkaikkiaan toimivana, eri puolueet tasapainottavat toistensa ylilyöntejä. Kokoomusta pidin jonkinlaisena systeemin osana tarpeellisena kirstunvartijana, joka haluaa pitää talouden vahvana, kaikenmaailman luuserit pitäköön huolen itsestään.

Sitten tuli Guggenheim-museoprojekti, keskellä jo varsin ankeaa lamaa. Vasemmistolaiset ja vihreät, pössyttelevät kumisaapashaihattelijat, tekivät selväksi että hanke on taloudellisesti ei vain epävarma vaan tuhoon tuomittu. Nyt kokoomuslaiset vaikuttajat laittoivat kukkahatun syvälle päähänsä! Kulttuuri on niin tärkeää että on näköalattomuutta tuijotella numeroita. Jan Vapaavuori, tiukka talousmies, sanoi muistaakseni että uusien rakennusten tekeminen kaupunkiin on aina kiva asia jota ei tulevaisuudessa varmasti kaduta.