Varhaiskasvatuksessa voidaan järjestää lasten jumalanpalveluksia

Opetushallitus on viime viikon perjantaina (12.1.2018) antanut kauan kaivatun ohjeen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa. Ennakoin ohjetta aiemmassa blogikirjoituksessa  joulukuussa.

Nyt julkaistu ohje on vallitsevissa olosuhteissa varsin hyvä. Siinä nostetaan selkeästi esiin tavoite varmistaa uskonnonvapautta koskevien perusoikeuksien toteutuminen varhaiskasvatuksessa.

Ohje vastuuttaa varhaiskasvatuksen järjestäjän eli käytännössä kunnat katsomuskasvatuksen toteuttamiseen. Niiden vastuulla on siis se, että varhaiskasvatukseen sisältyy tutustumista lapsiryhmässä oleviin uskontoihin ja muihin katsomuksiin sekä niihin liittyviin perinteisiin.

Yksi osa katsomuskasvatusta ovat perinteiset juhlat, joissa voi olla uskontoon viittaavia elementtejä. Esimerkiksi joulujuhlan Enkeli taivaan –virsi tai kevätjuhlan Suvivirsi eivät tee juhlasta uskonnon harjoittamista.

Toinen kategoria ovat uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset varhaiskasvatuksen yhteydessä. Näistä ohje sanoo seuraavasti: ”Varhaiskasvatuksen järjestäjä voivat jatkossa myös päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia, päivänavauksia tai ruokarukouksia. Nämä ovat uskonnon harjoittamista, joihin osallistumisesta sovitaan lapsen huoltajan kanssa ja tarvittaessa järjestetään vaihtoehtoista ohjelmaa heille, jotka eivät osallistu uskonnon harjoittamiseen.”

Kysymys varhaiskasvatuksen hartaushetkistä ja ns. ”pikkukirkoista” on noussut esiin siellä täällä. Esimerkiksi Oulusta uutisoitiin lokakuussa, että päiväkotien pikkukirkot loppuvat. Joukko vanhempia nousi vastarintaan ja ryhtyi keräämään adressiin nimiä pikkukirkkojen puolesta.

Opetushallituksen tuoreen ohjeen valossa näyttää selvältä, että varhaiskasvatuksen yhteydessä voidaan järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, kuten pikkukirkkoja, kunhan asianmukaisista järjestelyistä huolehditaan ohjeen mukaan. Opetushallitus ei siis vaadi Oulun kaupunkia tai mitään muutakaan kuntaa lakkauttamaan tämän kaltaista toimintaa. Kysymys on paikallisesta päätöksestä ja tahtotilasta.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitaan seurakunta esimerkkinä kunnan yhteistyötahosta. Tämän ohjeen pohjalta onkin hyvä käydä kuntien ja seurakuntien kesken neuvotteluja katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja luoda yhteisiä käytäntöjä, jotka palvelevat lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Tämän yhteistyön sujuvoittamiseksi on tänä vuonna julkaistu myös hyvä opas ”Varhaiskasvatus katsomusten keskellä” (Lasten Keskus 2017), joka antaa paljon eväitä arkeen.

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa  ja Twitterissä.