Blogit

Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Valinnanvapaus ei koske kuolemaa

Blogit Rajalla 29.11.2016 09:09
Jukka Keskitalo
Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun on noussut kansalaisaloitteen myötä vaikea eettinen asia, eutanasia. Joukko entisiä kansanedustajia on tehnyt ”eutanasia-aloitteen hyvän kuoleman puolesta”.

Aloitteella on jo nyt liki 40 000 kannatusta, joten se päätynee eduskunnan käsittelyyn. Aloitteessa todetaan, että eutanasialaki tarvitaan lisäämään elämän loppuajan vaihtoehto heille, jotka eivät saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää lievitystä. Tässä vaatimuksessa on kaksi puolta.

Aloite vaatii ensinnäkin vaihtoehtoa valittavaksi. Usein eutanasiakeskustelussa puhutaan myös ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Vaihtoehto-käsitteen ja itsemääräämisoikeuspuheen mukaan ottaminen eutanasiakeskustelussa ei ole sinänsä yllättävää, koska ne ovat nykyisessä yhteiskuntailmapiirissä kaikkien huulilla olevia sanoja.

Mutta onko elämässä ja kuolemassa pohjimmiltaan kysymys ihmisen omasta valinnasta tai mahdollisuudesta määrätä niistä itse? Kukaan meistä ei ole antanut itselle elämää eikä voi välttää kuolemaa. Siksi valinnanvapausretoriikan liittäminen vahvasti elämän päättymiseen on vaarassa trivialisoida kysymyksen kuolemasta.

YK:n ihmisoikeuksien julistus heijastelee ajattelua, jonka mukaan jokainen elämä sinänsä on arvokas. Eutanasiakeskustelun yhteydessä tekee mieli sanoa, että myös kuolevan ihmisen elämä on yhtä lailla arvokas kuin nuoren tai terveen elämä.

Jos eutanasia hyväksyttäisiin yhteiskunnassa, voisi käydä niin, että taloudellisesti niukkoina aikoina vakavasti sairas saattaisi mieltää oman elämänsä taakaksi yhteisölle. Alkaisiko yhä useampi vanhus eutanasian yleistyessä ajatella: En ole tuottava, maksan yhteiskunnalle liikaa ja lapsillekin taidan olla takkaa. Voi kuulostaa kaukaiselta ajatukselta, mutta ei välttämättä sitä ole, kuten lääkäriliiton puheenjohtaja Heikki Pälve on osoittanut.

Kansalaisaloitteessa eutanasiaa käsitellään yksilön oikeutena päättää elämänsä loppumisesta. Mutta laillistettuna eutanasiasta tulisi viimekädessä yhteiskunnan päätös. Arkkiatri Risto Pelkonen onkin perustellusti tuonut esille tämän usein unohdetun puolen. Eutanasiat pitäisi organisoida osaksi terveydenhoitojärjestelmää. Ollaanko tähän SoTe-Suomessa valmiita?

Kansalaisaloitteessa eutanasian perusteeksi nostetaan toiseksi se, että kuoleva ei saa riittävää lievitystä kärsimyksiinsä. Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (Etene) mukaan hyvään kuolemaan kuuluu hoito, jossa otettaan huomioon ihmisen fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet.

Nykylääketiede tarjoaa hyvät mahdollisuudet fyysisten kipujen ja kärsimysten hoitamiseen. Palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon kuuluu tuskan lievittämisen ja oloa helpottavan hoidon lisäksi kuolevan lähellä oleminen, hänen psykologisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tai elämänkatsomuksellisiin asioihin paneutuminen. Saattohoidossa huomioidaan myös kuolevan läheiset.

Erittäin vaikeissa tilanteissa, joissa oireita ei saada hallintaan lääketieteen tavanomaisin keinoin, on vielä käytettävissä potilaan uneen vaivuttaminen eli sedaatio.  Tilanteesta riippuen se voi olla tietoisuuden heikentämistä tai uneen vaivuttamista. Sedaation tarkoituksena ei kuitenkaan ole tuottaa kuolemaa.

Eutanasian sallimista perustellaan myös sillä, että tehokas saattohoito ei ole kaikkien saatavilla. Lääkäriliiton puheenjohtaja Heikki Pälve on todennut, että ”lääkärin etiikan vastaista on hyväksyä eutanasia sillä perusteella, että hyvän hoidon – myös saattohoidon – saatavuus on huonoa.” Todellinen yhteiskunnallinen teko olisi laittaa saattohoito kuntoon eutanasian laillistamisen sijaan.

Ei ole sattumaa, että kansalaisaloite on otsikoitu näin: ”Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta”. Kukapa hyvää kuolemaa vastustaisi. Hyvään kuoleman käsite liittyy kuitenkin paljon paremmin kokonaisvaltaisen saattohoitoon kuin eutanasiaan. Hyvään saattohoitoon kuuluu myös tarpeettomista hoidoista pidättäytyminen. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä eutanasian kanssa. Kun turvallisen saattohoidon mahdollisuus on olemassa, keskustelu eutanasian laillistamisesta ei ole enää ajankohtainen.

Jos kansalaisaloite eutanasian laillistamisesta johtaa saattohoidon kuntoon saattamiseen, on se tehnyt palvelun koko yhteiskunnallemme.

 

Seuraa kirjoittajaa Facebookissa ja Twitterissä.

 

 

Rajalla -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on kansliapäällikkö, joka pohtii uskontoa ja kirkkoa julkisessa tilassa.
Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Olen kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori, pastori sekä viestinnän ammattilainen. Bloggaan ulkosuomalaisuudesta, maastamuutosta ja suomalaisista paluumuuttajista. Kaikille niille, joita ulkosuomalaisuus koskettaa välillisesti tai suoraan. Ulkosuomalaisuuden kokemusta minulla on Belgiasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.
Kirkon ulkoasiain osaston johtaja, TT, VTM, dos.
Kirjoittaja on kirkkohallituksessa oppilaitosyhteistyön asiantuntija, joka innostuu herkästi keskustelusta ja haluaa pitää mielensä avoimena.
Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.
Työskentelen perheneuvonnan kouluttajana Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasioiden yksikössä. Parisuhteiden dynamiikka sekä mielen ja sielun salaisuudet sytyttävät ja innostavat oppimaan koko ajan lisää.
Kirjoittaja Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja yliopiston dosentti. Kirkon yhteiskunnallinen työ, kirkon läsnäolo arjessa ja digiviestintä. - Suomen suurtyöttömyys on kansallinen tragedia, johon pitää suunnata aikaa, voimia ja taloudellista tukea.
Kirjoittaja on Al Amana -keskuksen toiminnanjohtaja, Suomen Lähetysseuran työntekijä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kirjoittaja asuu Omanissa, Lähi-idässä, jossa hän johtaa uskontojenvälistä dialogikeskusta ja tarkastelee uskonnon ja yhteiskunnan rajapintaa islamilaisesta viitekehyksestä käsin.
Kirjoittaja toimii kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden yksikön johtajana.