Lääkäriliitto: Ei eutanasialle – kyllä avustetulle itsemurhalle

”Oikea järjestys olisi laittaa ensin saattohoito kuntoon ja mahdollistaa avustettu itsemurha”, sanoo toiminnanjohtaja Heikki Pälve.
Kotimaa 27.11.2016 08:30
Teksti Katri Merikallio – Kuvat Markus Pentikäinen
Esko Seppänen ja Heikki Pälve ovat eri mieltä eutanasiasta.
Esko Seppänen ja Heikki Pälve ovat eri mieltä eutanasiasta.

Esko Seppäsen poika Kaapo sairastui sappitiehyen syöpään ja kuoli 37-vuotiaana vuonna 2010. Seppänen joutui seuraamaan poikansa kärsimystä kuukausien ajan ja ajatteli, ettei halua kenenkään joutuvan kokemaan vastaavaa. Hän itse sairastaa Parkinsonin tautia.

Viisi entistä kansanedustajaa on tehnyt kansalaisaloitteen eutanasian laillistamiseksi Suomessa. Seppäsen lisäksi aloitteen ovat allekirjoittaneet Iiro Viinanen, Ilkka Taipale, Osmo Soininvaara ja Henrik Lax. Heidän mielestään kuolemaa lähestyvän, sietämättömistä kivuista kärsivän potilaan tulee saada valita eutanasia silloin kun hyväkään saattohoito ei riitä lievittämään kärsimystä.

Saadakseen eutanasian potilaan tulisi olla täysikäinen ja kognitiivisesti kykenevä tekemään päätöksen. Eutanasia olisi mahdollinen, kun toivoa parantumisesta ei ole ja potilas on itse toistuvasti pyytänyt lääkäriltä kuolinapua.

Niin Suomen kuin Maailman Lääkäriliitto vastustavat eutanasiaa. Suomen Lääkäriliiton toiminnanjohtajan Heikki Pälven mielestä meidän pitäisi ensin puhua hyvästä kuolemasta ja saattohoidosta.

 

Miksi eutanasiaa tarvitaan?

Seppänen: On olemassa kärsimystä, jota ei pystytä lääketieteen keinoin torjumaan. Minun poikani kohtalo oli sellainen. Me emme ehdota ensisijaisesti elämän vaan kipuajan lyhentämistä, kun kuolema on joka tapauksessa vääjäämättä edessä.

Pälve: Eutanasiaan liittyy arvovaraus elämän aktiivisesta lopettamisesta. Ennen sen laillistamista tulee hoitaa saattohoito kuntoon.

”Meidän esityksemme keskittyy fyysisen kärsimyksen torjuntaan.”

Jos potilas on joka tapauksessa lähestymässä kuolemaa ja haluaa pois kärsimyksestä, miksi hän itse ei saisi päättää siitä?

Pälve: On olemassa fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja eksistentiaalista kärsimystä. Miten me mittaamme sitä? Kyse ei myöskään ole vain henkilökohtaisesta oikeudesta valita kuolinajankohta. Eutanasia on yhteiskunnallinen päätös.

Puhe kääntyy toistuvasti muun muassa vanhustenhoitoon. Mitä useampi vanhus ajan myötä valitsisi eutanasian vedoten eksistentiaaliseen tai sosiaaliseen kärsimykseen, sitä useampi vanhus hänen ympärillään alkaisi miettiä: En ole tuottava, maksan yhteiskunnalle ja lapsillekin taidan olla taakka. Kyllä minunkin pitää varmaan pyytää se eutanasia.

Yhteiskunnan vähäväkiset, vanhukset ja sairaat , saattavat ajan myötä alkaa tuntea vähäarvoisuutta.

Seppänen: Meidän esityksemme keskittyy fyysisen kärsimyksen torjuntaan. Potilas sairastaa parantumatonta, kuolemaan johtavaa tautia, ja kuolema toteutuisi lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin. Edellytys on myös, että lääkäri on keskustellut potilaan kanssa useita kertoja asiasta ja on vakuuttunut, että potilaan pyyntö on pysyvä eikä se ole syntynyt ulkoisen painostuksen seurauksena.

”Belgiassa 24-vuotias, lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty nainen, sai armokuoleman, koska oli syvästi masentunut. 24-vuotias!”

Eutanasia on käytössä Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Kanadassa ja Kolumbiassa. Hollannissa laki on ollut voimassa 23 vuotta. Mitkä ovat kokemukset?

Seppänen: Hollannissa kuolevalla ihmisellä on tilaisuus pitää läksiäiset omaisille ja läheisilleen ja lähteä arvokkaasti ja kivutta haluamaan hetkellä. Jos minulla olisi tiedossa pakkolähtö, haluaisin lähteä samoin. Eivät hollantilaisten kokemukset voi olla kovin huonoja, jos tuhannet ilmoittavat eutanasian omaksi tahdokseen joka vuosi.

Pälve: Hollantilaisista 5 516 kuoli viime vuonna lääkärin avustamana. Suomessa vastaava määrä tarkoittaisi noin 1 700 eutanasiaa vuodessa. Ne periaatteet, joilla eutanasialainsäädäntöä on nyt perusteltu – että kuolema on välittömässä läheisyydessä ja että kaikki mahdollinen on tehty – eivät varmasti ole koskeneet kaikkia näitä ihmisitä.

Ajatus on ollut, että tarve Suomessa on pikemminkin kymmeniä kuin satoja. Vuosikymmenten myötä kuitenkin syntyy niin sanottu kalteva pinta ja käytäntö laajenee koskemaan myös ihmisiä, joita alun perin eutanasian ei ajateltu koskevan. Kun ruukku on kerran särjetty, sitä ei saa ehjäksi. Näin tapahtuu, vaikka aloitteen tekijät varmasti aivan vilpittömästi pyrkivät vain kärsimyksen vähentämiseen.

Esimerkiksi Belgiassa 24-vuotias nainen sai armokuoleman sillä perusteella, että häntä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi alaikäisenä ja hän oli syvästi masentunut. 24-vuotias! Hänellä oli 60 vuotta elämää odotettavissa. Eikö sinä aikana lääketieteen keinoin olisi voitu mitenkään saada häntä depressiosta pois?

Seppänen: Tämä belgialaisen naisen tapaus on paljon käytetty, mutta se on mielestäni huono esimerkki. Hän oli ollut jo pitkään vuodepotilas, ja hänellä oli ollut vakavia psyykkisiä ja fyysisiä vammoja. Perusteellisten tutkimusten jälkeen asiantuntijaryhmä oli suostunut hänen pyyntöönsä saada eutanasia.

Mitä tulee määriin, olen kuullut Suomessa puhuttavan noin sadasta, tiukat kriteerimme täyttävästä potilaasta vuodessa. Meidän ehdottamamme laki olisi paljon tiukempi kuin muualla.

sk_eutanasia_kahtamielta_47_2016_015

Heikki Pälve
Ikä: 62
Suomen lääkäriliiton toiminnanjohtaja
Koulutus: LKT, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri


 

Peräti 85 prosenttia kansalaisista ja yli puolet lääkäreistä ovat valmiita hyväksymään eutanasian. Mistä tämä kertoo?

Pälve: Syntyy kuva, että mitä kauempana kuolemasta ihminen on, sitä herkemmin hän kannattaa eutanasian laillistamista. Saattohoitolääkäreiltä saamani yhteydenotot ovat painottaneet palliatiivisen eli oireenmukaisen hoidon edellytysten parantamista – ei eutanasian laillistamista. Lääkärin etiikan vastaista on hyväksyä eutanasia sillä perusteella, että hyvän hoidon – myös saattohoidon – saatavuus on huonoa.

Seppänen: Yleinen mielipide puolustaa potilasta ja hänen oikeuksiaan. Yhä useampi kansalainen uskaltaa myös kertoa läheisensä ”huonosta” kuolemasta: terveyskeskukset ja sairaalat eivät pysty tarjoamaan yksityisyyttä lähtöön, kipulääkityksessä on puutteita ja potilaan oman tahdon toteuttamista laiminlyödään. Kyse on myös kuoleman maallistumisesta. Lääkäreiden ja kirkonmiesten auktoriteettia ei enää niellä purematta. Lääkäriliiton asenne ei enää kuvastele lääkäreiden kantaa, ja kirkolla on tässä keskustelussa vain menetettävää.

sk_eutanasia_kahtamielta_47_2016_012

Esko Seppänen
Ikä: 70
Entinen europarlamentaarikko ja kansanedustaja, tietokirjailija
Koulutus: kauppatieteiden kandidaatti


 

Itsemurhan avustaminen ei ole Suomen rikoslainsäädännössä rangaistavaksi säädetty teko. Mihin eutanasiaa ylipäätään tarvitaan?

Seppänen: Tekoon tarvittavia aineita ei tavallisilla ihmisillä ole käytettävissä. Niihin tarvitaan lääkärin resepti. Lääkärit pelkäävät maineensa menettämistä eivätkä auta julkisesti itsemurhan tekoa. Huomattava osa lääkäreistä kuitenkin tunnustaa joskus antaneensa kuolinapua.

Pälve: Avustettu itsemurha ei ole säädetty rikokseksi, mutta siitä voidaan haastaa oikeuteen. Meillä ei ole lääkäriavusteisesta itsemurhasta oikeuskäytäntöä. Avustettu itsemurha tarkoittaa sitä, että lääkäri kertoo, auttaa, jopa antaa lääkkeet, jotka henkilö omasta aloitteestaan itse ottaa siihen tarkoitukseen. Kyseessä ei ole eutanasia, eikä Lääkäriliitto ole katsonut avustetun itsemurhan kieltämistä tarpeelliseksi.

Eikö oikea järjestys olisi laittaa ensin saattohoito kuntoon ja mahdollistaa avustettu itsemurha ennen kuin säädetään lakia eutanasiasta?

Seppänen: Lopetetaan tämä kaksinaismoraali. Esimerkiksi minun poikani sai käytännössä eutanasian sedaation kautta. Siinä ihminen nukutetaan ikuiseen uneen eikä hänelle anneta ruokaa eikä juomaa. Lopputulos on sama kuin eutanasiassa: kuolema.

Pälve: Terminaalinen sedaatio on osa lääketiedettä. Se on hoitotoimenpide silloin, kun kuolema on välittömässä läheisyydessä ja potilas kärsii tavalla, jota on vaikea hoitaa. Potilas saa kipulääkkeen lisäksi unilääkettä kunnes sairaus vie hänet rajan yli. Kyseessä ei siis ollut eutanasia, vaan hyvä saattohoito. Se tulisi mahdollistaa jokaiselle sitä tarvitsevalle jo nyt, eikä siihen siis lakia tarvita!

Seppänen: Mutta sedaatiosta päättää lääkäri. Meidän linjamme on, että ihmisen tulee itse saada päättää asiasta, kun hän on vielä siihen kykenevä.

 

Entä jos pieni lapsi sairastaa kuolemaan johtavaa tautia ja kärsimykset ovat ylivoimaiset? Voisiko vanhempi tehdä eutanasiapäätöksen lapsen puolesta?

Seppänen: Vaikea kysymys, johon vastaan johdonmukaisuuteni säilyttäen, että ei. Käytettäköön sedaatiota.

Pälve: Myös lapsella on oikeus terminaaliseen sedaatioon. Se on hyvää hoitoa.

”Minulla oli jo kaapillinen erilaisia kuoleman tuottavia aineita. Meillä oli morfiinia ja opiaatteja.”

Olisitko sinä Esko Seppänen ollut valmis antamaan pojallesi tappavat lääkkeet, jos olisit saanut niitä käsiisi?

Seppänen: Minulla oli jo kaapillinen erilaisia kuoleman tuottavia aineita. Meillä oli morfiinia ja opiaatteja. Rangaistuksen uhallakin olisin ollut valmis käyttämään niitä, sillä en voinut enää katsoa läheiseni hirmuista kärsimistä. Lääkäri kuitenkin käynnisti sedaation.

Pälve: Esko siis tässä juuri vahvistaa, että meillä jo käytössä oleva terminaalinen sedaatio mahdollistaa armeliaan elämän lopun. Hollannin eutanasia lähti liikkeelle tilanteessa, jossa nainen auttoi miehensä rajan ylitse. Hän sai tuomion surmaamisesta, mutta rangaistukseksi vain yhden päivän vankeutta. Avustettu itsemurha katsottiin tuolloin siis ymmärrettäväksi toimeksi.

 

Kansalaisaloite mitä todennäköisimmin menee eduskunnan käsittelyyn. Mitä te toivotte kansanedustajilta?

Seppänen: Puolueet ovat vältelleet tätä keskustelua, mutta me pakotamme nyt eduskunnan ottamaan jonkin kannan. Myös jokainen kansanedustaja joutuu kertomaan näkemyksensä julkisuuteen. Tämä on meidän tapamme vaikuttaa siihen, että eutanasiakeskustelun taso nousisi. Itse lain valmistelu kestäisi monta vuotta.

Pälve: Toivon keskustelua ihmisen oikeudesta tarpeelliseen hoitoon ylipäätään – ja hyvään hoitoon kuoleman edessä erityisesti. En toivo keskustelua siitä, kuinka hoidon kehittämisen ja saatavuuden sijaan laillistamme eutanasian.

Seppänen: Meidän aloitteessa sanotaan, että hyvä oireenmukainen hoito, saattohoito ja lääkitys pitää saada kaikkien ulottuville kaikkialla Suomessa. Että eutanasia on saattohoidon jatke. Tämä ei tänä päivänä toteudu.

Pälve: Oikein. Eivät lääkärit halua ihmisten kärsivän. Jos saattohoito on oikeasti kunnossa ja vielä sen jälkeen kärsimys on toistuvaa ja ilmeistä, on syytä palata tähän. Nyt toimien järjestys on väärä ja vakavan vahingon mahdollisuus ilmeinen. Tämä on olennaista.

”Kuolevat ihmiset ovat yhteiskunnan hiljaisia.”

Ketkä kaikki tähän keskusteluun pitäisi saada mukaan?

Seppänen: Arvojärjestyksessä kuolema on elämän toiseksi tärkein tapahtuma syntymän jälkeen. Siitä pitää pystyä puhumaan mahdollisimman laajasti.

Haastaisin myös kirkon keskustelemaan asiasta, sillä se vähemmistö, joka vastustaa eutanasiaa, käyttää uskontoa argumenttina. Siinä otetaan itselle jumalallinen rooli, kun väitetään Jumalan olevan jotain mieltä asiasta.

Pälve: Niin, kuolevat ihmiset ovat yhteiskunnan hiljaisia – he eivät ole joukkona vaatimassa muutosta. Tämä aloite parhaimmillaan mahdollistaa heidän hoitonsa parantamisen.

Lääkäriliitto ei istu nurkassa vain vastustamassa eutanasiaa vaan haluaa olla mukana tässä keskustelemassa. Me näemme, että hoito ja sen myötä maailma muuttuvat, mutta haluamme muistuttaa, että eutanasiasta päättäminen ei ole pikkujuttu.