Ilmastonmuutoksessa kirkko kallistuu enemmän globaaliin kuin kansalliseen

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on kirkollinen yhteiskunnan ja kestävän kehityksen tuntija. Kirkkohallituksessa johtavana asiantuntijana työskentelevä rovasti bloggaa yhteiskunnasta, kestävästä kehityksestä ja luomakunnan ihmeellisyydestä. Twitter: IlkkaSip
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
cop-21_Paris_CNNPH

Matkustan maanantaina Pariisiin. Edustan ensimmäistä kertaa tällä tavoin maatani. YK:n ilmastokokouksen nimityskirjeessä lukee ”nimeäjänä Suomi”,  osallistumisen tyyppi ”osapuolen delegaatti”. Aiemmin olen ollut kirkkoni ja kirkkojen edustajana. Mikä on erilaista, mikä samanlaista kirkkojen, kirkkoni, Suomen ja maamme neuvotteluryhmä EU:n välillä?

Suomi ja EU haluavat Pariisista oikeudellisesti sitovan ja pitkäaikaisen sopimuksen, joka sisältää ilmaston lämpenemisen hillintätavoitteet kaikilta mukana olevilta. Siinä sovitaan keinoista hillitä muutos alle kahden asteen. Ja sovitaan tilanteen tarkastelusta viiden vuoden välein käyttäen toimivaa mittaus- ja raportointijärjestelmää. Sopimus tulisi voimaan, kun riittävän merkittävä määrä maita on mukana. Ilmastorahoitusta tarvitaan kehittyvien maiden vähähiilisen talouden luomiseen – ja myös niiden sopeutumisen helpottamiseen. Jo tavoiteltu kahden asteen nousu vaikeuttaa elämää haavoittuvimmissa maissa ja oloissa.

 

Haavoittuvassa asemassa olevat ja köyhät

Juuri haavoittuvimmassa asemassa olevien suurempi painotus erottaa kirkkoja oman maamme ja EU:n kannanotoista. Haluan sanoa kuitenkin, että Suomi ja EU tekevät politiikkaa, josta olen iloinen ja ylpeä. Mutta se tarvitsee kirittäjiä, joina toimivat mm. ympäristöjärjestöt. Ja niitä, joille ilmasto-oikeudenmukaisuus on yhtä tärkeää kuin ilmastonmuutoksen hillintä siedettäväksi.

Ja köyhät tarvitsevat puolustajia. Köyhiä ja haavoittuvimmassa asemassa olevia ovat mm. Saharan eteläpuoliset maat Afrikassa ja Tyynen meren saarivaltiot. Niissä ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt. Ja: Syyrian kriisin ja pakolaisuuden taustalla on osittain ilmastonmuutos. Kirkkojen maailmanneuvostossa ja apujärjestö ACT-allianssissa kuuluu juuri köyhien ääni. Ilmastonmuutoksella on jo nyt uhreja. Tilanne uhkaa pahentua, jos nyt ei toimita määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti.

Kirkot ovat myös vahvasti korostamassa 1,5 asteen tavoitetta. Siinä ne ajattelevat ilmastonmuutoksesta jo nyt kärsiviä ja tulevia uhreja. Niitä jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa. Ikävä kyllä tavoite on jo liukumassa käsistämme. Mutta onneksi ei – vielä – kahden asteen tavoittelu. Itse puhun siis siitä, vaikka ymmärrän puoli astetta alemman merkityksen.

Ilmastonmuutoksen ovat aiheuttaneet ensin teollistuneet maat. Niiden tulee kantaa päävastuu myös rahoituksesta, maksaa ilmastolainaansa. Mutta tilanne on muuttumassa. Globaalista etelästäkin alkaa löytyä vaurautta. Kiinan päästöt per capita eli ihmistä kohden ovat vielä verrattain pienet. Se tulee muistaa. Mutta kokonaisarvoltaan Kiina on jo maailman suurin päästäjä.

 

Toivoa on: muuttunut ilmapiiri, uusi tekniikka, fossiiliset ovat pian – fossiilisia

Missä näen toivoa? Useassakin asiassa. Valtiot saivat antaa lupauksia päästöjen vähentämisestä. Niitä ehti tulla niin paljon, että todella toteutuessaan ne hillitsisivät ilmaston lämpenemisen hieman alle kolmeen asteeseen. Se ei vielä riitä. Mutta nyt mukaan ovat tulossa entistä vahvemmin myös mm. Kiina, Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada. Nicaragua on toistaiseksi ainoa maa, joka on ilmoittautunut jättäytyvänsä pois vapaaehtoisista päästöjen leikkauksista. Ja: Pariisissahan nyt etsitään sitovaa sopimusta, joka rajaisi päästöt vielä siedettävälle kahden asteen tasolle. Sieltä pitäisi saada myös sitova lupaus tuntuvasta ilmastorahoituksesta köyhille ja haavoittuville maille.

Toivoa luo myös uusi tekniikka ja fossiilisten alkaminen kuulostaa siltä mitä ne ovatkin: fossiilisilta. Uusiutuva energia on tullut toimivammaksi ja tehokkaammaksi. Se valtavirtaistuu. Rahoituslaitokset ja sijoittajat puolestaan näkevät ennen kaikkea hiilen mutta myös muun fossiilisen energian riskinä. Shell vetäytyi jo poraamasta arktista öljyä. Oma Nordeamme ei ota sellaisia asiakkaita, jotka ovat hiilibisneksessä.

Toivoa siis on! Barack Obama sanoi hyvin: ”Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka näkee ilmastonmuutoksen seuraukset. Ja viimeinen sukupolvi, joka voi tehdä asialle jotakin.”

Lue myös kollegani Lari Lohikosken blogi Pariisista.