Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Terveiset Pariisista, mitä kirkko voi tarjota maailmalle?

Lari Lohikoski
Blogit Rajalla 3.12.2015 12:13

RS110444_France_Hawkey_COP21_2015_republique_0015-scr

Vaikka suhtautumiseni kirkkoon on aina ollut myönteinen, en pääse mihinkään siitä, että kirkko vaikuttaa minusta ajoittain nuhruiselta ja ajan vauhdista pudonneelta, se puhuu monesti kieltä jonka koen vieraaksi ja jopa kiusaannuttavaksi, ja tuhlaa usein energiaansa sisäisiin kädenvääntöihin täysin merkityksettömiltä vaikuttavista asioista. Minulle ei ollut siten mitenkään itsestäänselvä ratkaisu lähteä keväällä kirkkoon töihin.

Samalla kuitenkin koko ajan ymmärsin sen, että kirkon ajoittain nuhruisen ulkokuoren alla on jotain sellaista arvokasta, jonka tavoitteet voin tuntea omakseni ja jota mielelläni olen edistämässä. Se on käsittämättömän laajalle levittäytynyt vuosituhansia vanha instituutio, jonka toiminnan ytimessä on kyseenalaistaa vakiintuneet prioriteettimme, ohjata elämäämme kohti kestävää perustaa, ja luoda hyvää tekeviä yhteisöjä joiden kautta pääsemme irti itsekeskeisyydestämme ja jotka rohkaisevat ihmisiä työskentelemään toisten ja paremman maailman hyväksi. Juuri sitä, mitä kohtaloltaan yhteenkietoutunut ja katastrofien uhkaama maailma tarvitsee enemmän kuin koskaan.

Tämä syksy on osoittanut kirkon voiman silloin kun se pääsee irti pelkistä sanoista ja aloittaa tekemisen. Kun viranomaiset ja varsinaiset avustusjärjestöt vielä hämmästelivät yllättäen Suomeen saakka levinnyttä pakolaiskriisiä, kirkko oli jo pakolaisia vastanottamassa, majoittamassa, ruokkimassa ja kotouttamassa. Oli kuin seurakunnat ympäri Suomea olisivat olleet nukkuvia soluja, jotka tositilanteen koittaessa heräävät harmittomalta vaikuttavista rutiineistaan ja ryhtyvät toimimaan.

Jos pakolaisuus on akuutti ja välittömästi käsillä oleva humanitaarinen ongelma, on ilmastonmuutos vaikeammin hahmotettava, edellisten vuosikymmenten aikana syntynyt ja seuraavien aikana realisoituva vielä jättimäisempi haaste – se on suurin ihmiskunnan koskaan kohtaama haaste. Fossiiliset polttoaineet ovat luoneet edistystä ja tuoneet ihmiskunnalle paljon hyvää, mutta jo vuosikymmenten ajan olemme hyvin tienneet niiden aiheuttavan globaalia maapallon lämpötilan nousua, jonka seuraukset tulevina vuosikymmeninä tulevat olemaan dramaattisia – pahimmillaan jopa katastrofaalisia. Olemme ihmiskuntana jo ajat sitten ylittäneet kestävä kasvun rajat –  ensin tietämättömyyttämme, sitten ahneuttamme.

Viikonlopusta lähtien olin kirkkojen ekumeenisten organisaatioiden kanssa Pariisissa, jossa kirkot yhdessä muiden uskontojen kanssa tuovat YK:n ilmastoneuvotteluhin toimenpiteiden kiireellisyyden ja oikeudenmukaisuuden sanomaa. Pariisissa kirkkojen perusviestinä on ollut se, että päätettäessä yhteisestä tulevaisuudestamme taloudellinen kasvu ei saa olla prioriteeteista ensimmäisenä, vaan ensisijaisesti meidän on pidettävä huoli yhteisestä kotiplaneetastamme ja inhimillisen elämän edellytysten säilyttämisestä, ja se on tehtävä reilusti ja oikeudenmukaisesti huolehtien myös heikompien oikeuksista.
IMG_0365 (1)

Vaikka ilmastonmuutoksen päätöksenteko kuuluu poliitikoille ja monet käytännön keinoista päästöttömien teknologioiden ja energiatehokkuuden kehittäjille, ovat kirkkojen ja muiden uskonnollisten ryhmien viestit nousseet yllättävänkin keskeisiksi monissakin ensimmäisinä päivinä pidetyissä puheenvuoroissa. YK:n ilmastoneuvotteluiden pääsihteeri Christina Figueras sanoi toivovansa uskontojen ja muiden hengellisten ryhmien voivan toimia “moraalinena kompassina” poliittisille ja muille ilmastonmuutoksen ratkaisuista päättäville johtajille, ja Figueras oli silminnähden liikuttunut vastaanottaessaan lauantaina eri uskontojen yhteisesti keräämän 1,8 miljoonan allekirjoituksen ilmastovetoomuksen. Pariisin neuvottelusaleissakin yhä useammat näkevät ilmastonmuutoksen moraalisena, eettisenä ja spirituaalisena haasteena, kysymyksenä siitä, mikä todella on elämässämme ja ympärillemme rakentamassa maailmassa tärkeintä ja mihin asetamme prioriteettimme, eikä ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin ole löydettävissä ratkaisua ilman että samalla laitamme asioiden tärkeysjärjestyksen uusiksi.

Uskontojen ja julkisen vallan tiivis yhteys on aivan oikeutetusti katkennut, mutta uskontojen merkitys vaikuttajina ei ole kadonnut mihinkään. Uskonnon kieli on valtavan ilmaisuvoimaista silloin, kun se ymmärretään siksi, mitä se pohjimmiltaan on: symbolista, tarinoiden, kertomusten ja vertausten kautta syvempiä totuuksia tavoittelevaa. Tällaisen kielen kautta avautuville näkökulmille on tilaus koko maailman tulevaisuutta käsittelevän päätöksenteon ytimessäkin, ja ne samat tarinat motivoivat toimimaan toisten ihmisten ja paremman maailman puolesta kotona Suomessakin. Uskonnon narratiivi – olkoonkin osin mytologista ja pitkälti symbolista – on yhä vahvimpia, ellei jopa vahvin vaihtoehtoinen narratiivi yhteiskunnallista keskustelua dominoivalle ja tuhoisaksi osoittautuneelle talouden narratiiville.

RS110583_20151201-140640-france-0188-lpr


Kuvat:
Sean Hawkey
Lari Lohikoski
Ryan Rodrick Beiler/LWF

Lari Lohikoski

Kirjoittaja on verkkoviestintäpäällikkö Kirkon tiedotuskeskuksessa, joka aiemman työuransa on työskennellyt digitaalisten innovaatioiden parissa, mutta ehti ennen digiuraansa opiskella myös teologiksi.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt