Vapaa-ajattelijat uskontotieteen peruskurssille!

Profiilikuva
Blogit Rajalla
Kirjoittaja on dosentti ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen pääsihteeri, joka on perehtynyt kristilliseen dogmatiikkaan ja Aasian uskontoihin.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vapaa-ajattelijat ovat aina räksyttäneet luterilaisen kirkon aktiivisesta osallistumisesta yhteiskunnalliseen elämään. Uusimmissa avauksissa myös muiden uskontojen positiiviset oikeudet näyttäisivät joutuneen hienosyisen hyökkäyksen kohteeksi.

Seuraavassa yritän omien havaintojeni pohjalta analysoida, millainen on vapaa-ajattelijoiden uusin strategia ja miksi se menee metsään.

Vapaa-ajattelijoiden viimeaikainen kärki on vakaumusten tasa-arvo. Vyörytystä varten on jopa perustettu oma yhdistyksensä nimeltään Vakaumusten tasa-arvo VATA ry.

Vapaa-ajattelijoiden pitämällä uskonnonvapaus.fi-sivustolla hehkutetaan, miten uskonnot jyräävät uskonnottomat katsomukset: ”Valtionkirkot ja mm. niiden verotusoikeus ovat selkein esimerkki katsomusten eriarvoisuudesta, mutta sen lisäksi kaikilla kristillisillä suuntauksilla on joitakin etuoikeuksia muihin uskontoihin nähden. Kaikilla uskonnoilla on lisäksi etuja ei-uskonnollisiin katsomuksiin verrattuna.”

Kun on löydetty epäoikeudenmukaisuus, voidaankin äänekkäästi vaatia sen oikaisemista.

Vakaumusten tasa-arvoa ajava yhdistys määrittelee tavoitteensa seuraavasti: ”Vakaumusten tasa-arvolla tarkoitetaan, että lainsäädännön ei pidä suosia tiettyjä aatteita, ideologioita tai vakaumuksia toisten kustannuksella. Esimerkki aatteesta, ideologiasta tai vakaumuksesta voi olla tietyn poliittisen puoleen kannatus, tietyn uskonnon harjoittaminen, elämäntapa tai filosofia, tai muu vastaava.”

Vakaumusten tasa-arvoa pitäisi edistää siis suomeksi sanottuna siten, että uskonnolliset yhdyskunnat pantaisiin lainsäädännöllisesti samaan koriin kuin muutkin yhdistykset.

Suomen ortodoksinen kirkko tai Helsingin juutalainen seurakunta olisivat vapaa-ajattelijoiden määrittelemässä maailmassa samalla viivalla kuin kasvissyöntiä edistävä aatteellinen yhdistys tai ruotsinkielen asemaa puolustava lobbausjärjestö!

Tämä logiikka johtaa luonnollisestikin lopulta siihen, että erillistä uskonnonvapauslakia ei tarvittaisi. Harvoin uskonnonvapauden lakkauttamista sentään tohditaan ääneen sanoa. Eräs aktiivinen vapaa-ajattelija myönsi minulle twitterissä julkisesti asian kuitenkin niin olevan.

Argumentaatiokokonaisuus on näppärä. Retorisesti se kiinnittyy ihmisoikeuksiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Oikeasti kyse on kuitenkin kovemman luokan silmänkääntötempusta: vaaditaan katsomusten tasa-arvoa ja lopputuloksena näyttäisi olevan uskonnonvapauden lakkauttaminen.

Ristiriitaisen logiikan lisäksi syytä on huomata argumentaation olevan ristiriidassa empiirisen uskontotieteen kanssa.

Vaatimus vakaumusten tasa-arvosta perustuu virheelliseen väitteeseen: Vapaa-ajattelijoiden mukaan uskonnollinen vakaumus olisi vain mielipide siinä kuin poliittinen mielipide tai mikä tahansa aatteellinen vakaumus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Ehdotanpa keskustelua jo vuosia seuranneena, että kaikkien vapaa-ajattelijoiden tulisi käydä uskontotieteen peruskurssi! (Jännittävämpänä vaihtoehtona suosittelen hyvää maailmanuskontoja esittelevää kirjaa ja lentolippua esimerkiksi Intiaan. Voin räätälöidä jopa reittisuosituksen.) Silloin kirkastuisi monta asiaa, joista nostan esiin kaksi.

Ensinnäkin, uskonto ei tyhjenny tiedolliseen ulottuvuuteen. Maailmanuskonnot eivät ole mielipiteitä tai edes vakaumuksia – saati ideologioita.

Seurasin alkuvuodesta moottoripyörän siunausrituaalia Etelä-Intiassa. Ihmiset rukoilivat siunausta ajomatkoilleen ja hindupappi suoritti rituaalit, joiden ydin palautuu aikaan ennen polttomoottorin keksimistä.

Moottoripyörän_siunaus

Hindulainen moottoripyörän siunaus ei ole käännettäviksi iskulauseiksi, jotka voisi banderolliin tai rintanappiin kirjoittaa. Ei, sillä toimituksen ydin on osallistumisessa, voimaantumisessa ja ikiaikaisen tradition elämisessä todeksi. Kun moottoripyörän omistaja huristeli pois, hänen mielensä oli vallannut rukouksen henki eikä mikään ideologinen ohjelma.

Rituaalit ja tunteet ovat keskeinen osa elävää uskontoa. Uskonnot ovat kokonaisvaltaisia elämänmuotoja. Uskonnollisen identiteetin samastaminen puoluekirjan omistamiseen on yksinkertaisesti tyhjää puhetta.

Toiseksi, uskonnot ovat maapallon merkittävimpiä voimavirtoja. Ihan jo katutasolla, jos nyt vielä muistelen tuota moottoripyörän siunausta Sri Manakula Vinayagar -temppelin edessä Pondicherryssä.

Suurilla maailmanuskonnoilla on satoja miljoonia, ellei miljardeja seuraajia. Myös ajallisesti niiden juuret ulottuvat vuosisatojen taakse. Joissain tapauksissa jopa ihmiskunnan aamuhämäriin.

Uskonto on ilmiönä aivan oma lukunsa.

Kuvaavaa on, että silloin kuin poliittiset ideologiat muuttuvat totalitaristisiksi ja saavat ritualistisia piirteitä, niitä verrataan uskontoihin. Poliittinen vakaumus sinänsä ei yllä lähellekään uskonnon kategoriaa.

Järkevässä yhteiskunnassa uskontojen ainutlaatuinen rooli inhimillisen elämäntodellisuuden kokonaisuudessa tunnustetaan ja tunnistetaan myös lainsäädännön tasolla.

Minulla on ehdotus. Verrataan uskontoja enemmin kieliin. Kielet ja uskonnot ovat molemmat ihmisyyden pitkäkestoisia syvärakenteita: kieli mahdollistaa kommunikaation ja uskonnolliset traditiot pyrkivät antamaan elämälle perimmäisen merkityksen.

Kieltä kuten uskontoa voi elämänsä aikana vaihtaa. Ne myös muuttuvat historian kuluessa, vaikka ydinainekset tulevatkin kaukaa menneiltä sukupolvilta.  Kielessä ja uskonnossa kummassakin on kyse, joistain elämää suuremmasta, jota eletään todeksi sukupolvesta sukupolveen.

Aivan kuten kieli, myös uskonto jättää jälkensä, vaikka sen vaihtaisi. Siksi useimmat suomalaisista ateisteista ovat luterilaisia ateisteja, jos pintaa vähän raaputtaa.

Toki uskonnon kategoria hahmottuu lopulta erilaiseksi kuin kielen kategoria. Niiden välillä on kuitenkin sellaista samankaltaisuutta, joka puuttuu uskonnon ja vaikkapa poliittisen mielipiteen väliltä.

Toivonkin vapaa-ajattelijoiden vaikkapa kesälomalla suuntaavan tarmoansa uskontotieteen alkeisoppimäärän opiskeluun. Ehkä sitten syksyllä voitaisiin realistisemmalta pohjalta jatkaa keskustelua uskonnoista ja uskonnottomuudesta yhteiskunnassa.

P.S. Uskonnon monimutkaista suhdetta politiikkaan olen luodannut aikaisemmassa blogissani, joka löytyy täältä.