Kirkon asiantuntijajoukko bloggaa yhteiskunnan ja kirkon rajapinnoilta.

Miljoona suomalaista ei voi olla väärässä

Riitta Kuusi
Blogit Rajalla 4.3.2014 07:38

Sirkushuveja ja leipää, kumpi on tärkeämpää! Sirkushuvit saavat nälän unohtumaan. Yhteinen nauru vaientaa yksinäisen itkun. Kyllä kansa tietää, mitä kansa tarvitsee!

Ällistelen ihmisten erilaisuudelle – moninaisuudelle – nauramista. Hämmästelen ihmisten ulkonäön, puhetavan, pukeutumisen, maneerien pilkkaamista. Ihmettelen Putouksen suosiota.

Arvomaailmamme vaikuttaa siihen, mille nauramme. Lauantai-iltojen viihdeohjelmat ovat naurattaneet suomalaisia vuosikymmeniä. Lauantai-iltana saunan jälkeen suomalaiset rentoutuvat työ- tai työttömyysviikon rasituksista huumorin parissa.

Kari Kyrönseppä kertoo, kuinka naurettavan hahmon takana voi olla oikea, todellinen ihminen. Nauramme ihmiselle. Onko nauru hyväntahtoista, hyväksyvää, kannustavaa naurua ihmiselle, myös itsellemme? Mokista ja hankalista tilanteista selviää helpommin nauramalla niille. Itselle nauraminen on vaikeaa, mutta se auttaa ottamaan elämän kolhut vastaan ilman suurempia mustelmia. Se myös asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Hanna Järvelän ja Anna Keinäsen pro gradu -tutkielman mukaan huumoria on selitetty mm. ylemmyys- tai huojennusteorioilla. Vahingonilo on meille tuttu tunne, niin myös ylemmyydentunne, kun nauramme tuntiessamme oman paremmuutemme ’noihin toisiin’ verrattuna. Nauraminen lievittää stressiä, helpottaa kipuja, vähentää hämmennystä ja pelkoa, rentouttaa ja lisää itseluottamusta. Onpa olemassa naurujoogaa ja nauruterapiaa.

Nauru on ominaista vain ihmiselle. Lapsi oppii vähitellen, mille on sopivaa nauraa. Naurua säätelevät mm. kasvatus, luonne ja muiden esimerkki. Tunnistamme naurun jo muutamasta merkistä. Naurun ilmenemismuotoja ovat: hohottava tai ulvova ääni, suun avaaminen levälleen, suupielten venyttäminen, nenän rypistäminen, silmien sulkeminen, silmien ulkonurkkien rypistys, ilon kyyneleet, pään heittäminen taaksepäin, olkapäiden kohottaminen, ruumiin hytkyminen, itsensä hakkaaminen ja jalkojen polkeminen.

Onko siis naurun tarkoitus mörön karkotus? Kyrönseppä vastaa: ”Aika monen onnistuneen (sketsi)hahmon taustalla on katsojan pelko kohdata väärällä tavalla poikkeavia ihmisiä.” Voiko poikkeavasta ihmisestä tulla naurettavuuden kautta hyväksytty? Voiko tällä tavalla hälventää erilaisuuden pelkoa ja lisätä hyväksyntää monenlaista ihmisyyttä kohtaan? Entä millainen on oikealla tavalla poikkeava ihminen?

Kyrönsepän mukaan sketseissä ei pilkata hahmojen taustalla olevien ihmisten ominaisuuksia, vaan meidän ennakkoluulojamme. Näin varmaan on. Silti minulle jää epämiellyttävä olo, kun kuuntelen yleisön naurun hohotusta Putouksen liioiteltujen hahmojen toilailuille. Eihän kansa voi olla väärässä…

 

 

 

 

 

 

 

Riitta Kuusi

Olen neljän - tai seitsemän - lapsen mummi. Ihmisten moninaisuus kiinnostaa minua. Teen töitä ihmisten osallisuuden lisäämiseksi kirkossa. Tarvittaessa nousen barrikadeille, jos ihminen tai luonto ovat vaarassa.

Keskustelu

Näitä luetaan juuri nyt