Kolme pelottavaa kirjainta

Profiilikuva
Blogit Pureksittua
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja, joka on erikoistunut pitkiin featureartikkeleihin.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hypermarketin jauhelihahyllyllä silmään sattui Snellmanin pakkausmerkintä: GM-vapaa.

Taas uusi vaihtoehto, taas uusi valintatilanne.

Gmo, geenimuunneltu organismi, tarkoittaa ruuantuotannossa viljelykasvia, jonka perimää on korjattu geenitekniikan keinoin. Usein tavoitteena on lisätä satoja. Esimerkiksi Pioneer 1507 -maissiin on siirretty kaksi geeniä. Niiden ansiosta kasvi tuottaa itse torjunta-aineita tuholaisia vastaan mutta sietää myös vahvoja kasvinsuojeluaineita.

Helmikuussa EU antoi Pioneerille, yhdysvaltalaismaissille, viljelyluvan unionin alueella.

Vain viisi maata, Suomi joukossa, äänesti puolesta. Mutta EU:n määräenemmistösäädösten takia geenimuunneltu maissi hyväksyttiin.

Suomen pelloilla ei kasvateta gmo-kasveja.

Muutama vuosi sitten Amflora, muuntogeeninen tärkkelysperuna, oli kuuma peruna. Lajiketta ei olisi viljelty kaupan laareihin, vaan kiiltävien paperien ainesosaksi. Sittemmin luvan haltija vetäytyi hankkeesta. Geenimuunneltu maissi ei sovellu pohjoisille leveysasteille. Peruna- ja sokerijuurikashakemukset ovat, ainakin toistaiseksi, rauenneet EU:ssa.

Myöskään kaupoissa ei myydä gmo-ruokaa.

Elintarvikkeessa on oltava merkintä, jos lopputuotteessa on yli 0,9 prosenttia geenimuunneltuja ainesosia. Vuonna 2012 elintarviketurvallisuusvirasto Evira teki 30 pistokoetta. Positiivia tuloksia oli vajaa puolet, mutta yksikään näyte ei ylittänyt hyväksyttyä raja-arvoa.

Nyt geenimuuntelu leviää eläinten appeen, rehun, matkassa.

Kotimaisesta kasviperäisestä rehuvalkuaisesta on krooninen pula. Tärkein korvaaja on tuontisoija. Globaaleilla rehupelloilla on koettu lyhyessä ajassa kumous, sillä 80-90 prosenttia soijasta on gmo-leimattua. Evira arvioi, että viime vuonna tuontisoijasta jo yli puolet oli geenimuunneltua.

Tässä murroksessa lihatalo Snellman on profiloitunut näkyvimmin.

Snellmanilla on ”2287 gm-vapaata perhetilaa”, joiden kaikki ”possut ja naudat ruokitaan gm-vapaalla rehulla”. Yhtiön mukaan ”luonnollisuuteen ei ole oikotietä”, ja ”gm-rehun vaikutuksia eläimiin ja lopputuotteisiin ei tunneta vielä riittävän hyvin”.

Evira katsoo, että ”hyväksytyt muuntogeeniset ainekset eivät vaikuta haitallisesti ihmisen, eläimen tai ympäristön terveyteen”. Eikä sika syötyään gm-rehua muutu lautasella gm-lihaksi. Geenit, myös siirretyt, pilkkoutuvat eläimen aineenvaihdunnassa, Evira muistuttaa.

Luonnollista vai luonnotonta? Siunaus, maailman nälän voittaja? Vai vitsaus, riski viljelykasveille ja ihmisille?

Geenimuuntelun vastustajat ja puolustajat huutavat kovaa mutta usein toistensa ohi. Leimoja lyödään. Viime joulukuussa Skepsis palkitsi kansalaisjärjestöjen GMO vapaa Suomi -kampanjan Huuhaa-palkinnolla.

Perustelut: ”Tieteellisen tiedon vääristely ja pelotteluun perustuva keskustelutapa”.

Vain muutama vuosi sitten edellinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) ajoi Suomea gmo-vapaaksi. Vireillä oli rinnakkaiselolaki, johon kirjatuilla suojaetäisyyksillä olisi voitu estää geenimuunneltujen kasvien viljely. Lakiesitys ehti raueta eduskuntavaalien alla.

Anttila uskoo, että geenimuuntelemattomuus olisi Suomen maatalouden valtti, taloudellinen etu. Samasta syystä tuottajien etujärjestö MTK pitää ovea raollaan. Geenimuuntelematon rehusoija on kallista, mikä rasittaa viljelijän ja teollisuuden kilpailukykyä.

Gmo-vapaata jauhelihaa kauppaava Snellman puhuu arvovalinnasta. Mutta lihatalo taitaa laskea myös euroja, myötäillä kansaa mielikuvamainonnalla.

Kuluttajia nuo kolme pientä kirjainta pelottavat.

Tuoreen kyselyn mukaan lähes 60 prosenttia pitää geenimuuntelua riskinä ruoantuotannossa, vain 11 prosenttia ei. Jopa puolustusliittoa Natoa suomalaiset vieroksuvat vähemmän.