Yliopistot kilpasilla
Grafiikka Janne Tervamäki
Yliopiston synty on merkittävä näyte yliopistomaailman, valtion ja elinkeinoelämän välisestä yhteistyöstä. Korkeatasoinen monitieteellinen tutkimus ja opetus synnyttävät innovaatioita, joita maamme kilpailukyvyn säilyttäminen tarvitsee.
Avajaisten jälkeen alkaa kuitenkin armoton arki. Entistä kansleria lainatakseni, huippuyliopistoksi ei tulla vain julistautumalla sellaiseksi.
Ainakin yhdet kiitokset Aalto-yliopisto on ansainnut jo nyt. Ilmeisesti juuri sitä koskeva keskustelu sai lopultakin aikaiseksi kaikkia yliopistoja koskevan uudistuksen, joka muutti yliopistojen asemaa ja lisäsi niiden taloudellista itsenäisyyttä. Lisäksi se haastoi kaikki muut yliopistot profiloitumaan ja panostamaan omiin vahvuusalueisiinsa.
Yliopistojen oma kunnianhimo vaihtelee suurestikin. Kaikkien on tietenkin pitänyt tehdä uuden lain määräämät, esimerkiksi taloushallintoa, henkilöstön asemaa ja ulkopuolisia hallituksen jäseniä koskevat muutokset. Missä määrin organisaatioita ja toimintatapoja on tosiasiallisesti haluttu muuttaa, tai pienessä yliopistossa edes pystytty muuttamaan, jää edelleen kysymykseksi.
Varmalta tuntuu, että menestyvän yliopiston on tässä uudessa ympäristössä toimittava avoimemmin ja entistä tiiviimmin yhteiskunnan muiden osapuolten kanssa. Taloudellinen itsenäisyys tuo mukanaan myös taloudellisen vastuun ja tehokkuuden – tutkimuksen ja opetuksen laadun siitä vaarantumatta.
Lahjoita yliopistolle
Konkreettisia toimenpiteitäkin on jo nähty. Uusi Itä-Suomen yliopisto aloitti toimintansa tämän vuoden alussa.
Maaliskuussa 370-vuotisjuhliaan viettävässä Helsingin yliopistossa on tehty täysremontti niin strategioissa kuin toimintatavoissa ja organisaatiossa. Sekin osoittautui tarpeelliseksi, vaikka Helsingin yliopistoa on jo kauan säännöllisesti pidetty kansainvälisissä vertailuissa huippuyliopistona. Se on myös ainoana suomalaisyliopistona hyväksytty Euroopan tutkimusyliopistojen liiton jäseneksi.
Useimmat hyvät tarkoitukset vaativat toteutuakseen myös rahaa ja pääomia. Alun perin Aalto-yliopistoa varten tarkoitettu erityismääräys tuli, ehkä vähän vahingossakin, koskemaan kaikkien yliopistoiden varainhankintaa. Valtio on luvannut nimittäin jokaiselle yliopistolle julkista rahaa kaksi ja puoli kertaa sen määrän, minkä yliopisto onnistuu peruspääomaansa keräämään yksityisiltä tahoilta vuoden 2010 loppuun mennessä. Tänä aikana yliopistoille tehty lahjoitus on, tietyin edellytyksin ja poikkeuksellisesti, vähennyskelpoinen myös yksityishenkilöiden verotuksessa.
Tehokas systeemi lahjoittajalle ja yliopistolle, mutta valtiovarainministeriössä ei ehkä innostuta, kun jokaisesta tuhannen euron verovähennyksestä pitää maksaa kaksi ja puoli tuhatta euroa yliopistolle. Jatkoaikaa ei ymmärrettävästi liene näköpiirissä, vaikka nykyinen taloussuhdanne on tehnyt varainhankinnan paljon vaikeammaksi kuin alkujaan ajateltiin. Toivottavasti ei kuitenkaan tavoitteiden kannalta liian vaikeaksi.
Teksti Eira Palin-Lehtinen
Kirjoittaja on varatuomari ja entinen pankinjohtaja.