Ei mitään hätää
Puoluejohtaja Maria Ohisalon mielestä vihreiden kannatuksen juuttuminen 10 prosentin tuntumaan on saavutus eikä epäonnistuminen. Satu Hassi harmittelee puolueen näkymätöntä talouspolitiikkaa.
Hälytyskellojen pitäisi kai soida.
Vihreiden kannatus on kuukausia ollut viime eduskuntavaalien tuloksen alapuolella, kansanedustajat tyrivät, viestintä kompuroi ja ministerit ovat näkymättömissä paitsi silloin, kun kyse on poliisin esitutkinnasta ja perustuslakivaliokunnan mietinnöstä.
Puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo on tammikuun kolmannella viikolla silti hyvällä tuulella. Ministeriössä Helsingin Kirkkokadulla Ohisalo esittelee innostuneena edeltäjiensä kuvia. Hän on ensimmäinen vihreä poliisiministeri ja vasta viides nainen ministeriön johdossa.
Vihreät sai vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 11,5 prosenttia äänistä ja 20 kansanedustajaa. Se palasi oppositiosta hallitukseen. Tulos oli selvä voitto, mutta puolueen suosio oli pari kuukautta ennen vaaleja kääntynyt laskuun. Tammikuussa 2019 Yleisradion Taloustutkimukselta tilaamassa mittauksessa vihreiden kannatus oli 14,6 prosenttia.
Ohisalolla on tutulta kuulostava selitys, miksi puolueen suosio on nyt valahtanut 10–11 prosenttiin.
”Viime vuosina olemme vakiinnuttaneet kannatuksemme yli 10 prosenttiin. Koronan syyksi ei voi laittaa kaikkea, mutta onhan se fakta, että koronasta puhutaan. Emme puhu ilmastonmuutoksesta niin kuin tekisimme normaalina aikana”, Ohisalo sanoo.
Vihreiden huippulukema 17,8 prosenttia mitattiin loppukesällä 2017. Sitä edelsi kaksi vuotta kovaa oppositiopolitiikkaa. Hyökkäystä johti silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö. Hän joutui puolueen sääntöjen vuoksi jättämään puheenjohtajuuden pari kuukautta ennen suosion lakipistettä.
Satu Hassin mielestä vihreät valitsi väärät ministerinsalkut. ”Elinkeino-, liikenne- ja maatalousministeri ovat ympäristövaikutusten kannalta keskeisiä.”
Kesäkuussa 2019 puheenjohtajaksi valittiin Ohisalo. Yhteiskuntatieteiden tohtori, köyhyystutkija ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Ohisalo oli noussut eduskuntaan vasta kevään vaaleissa.
Ohisalo ei myönnä olevansa huolissaan suosion laskusta.
”Tehtävämme on saada tavoitteita läpi eikä seurata mielipidemittauksia. Gallupeja ei pidä tuijotella liikaa”, hän sanoo.
Vuotta ennen 35-vuotiaan Ohisalon syntymää nykyinen kansanedustaja Satu Hassi valittiin ensimmäisen kerran Tampereen kaupunginvaltuustoon. 69-vuotias Hassi on ollut mukana vihreissä puolueen aamuhämäristä saakka. Hän on johtanut vihreitä, toiminut ministerinä ja europarlamentaarikkona.
Hassi käyttää sanaa ”vaalikiima”, ja sillä hän tarkoittaa äänestäjien houkuttelemista. Hänen mielestään asioiden sisäiseen pohdiskeluun ja perustelemiseen keskittyvät vihreät eivät osaa kiihtyä oikeaan tunnelmaan.
”Vaalienaluskiimassa vanhemmat puolueet ja perussuomalaiset osaavat heittää täkyjä. Siinä vihreät eivät ole kovin hyviä”, Hassi sanoo.
Hassin mielestä vaalimenestys ei ole tärkeintä.
”Tavoite on saada aikaan muutoksia.”
Ohisalon edeltäjä Pekka Haavisto valittiin syksyllä 2018 vihreiden puheenjohtajaksi Touko Aallon jälkeen. Aallon myrskyisä kausi katkesi työuupumukseen. Haavisto lupautui pätkäpestiin johtamaan puoluetta eduskuntavaalien yli.
Haavisto neuvotteli vihreille kolme salkkua. Kansainvälisiin kysymyksiin keskittynyt Haavisto poimi ensiksi itselleen ulkoministerin tehtävän. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Krista Mikkonen siirtyi ympäristö- ja ilmastoministeriksi. Ohisalolle jäi sisäministerin pesti.
Salkkujakoa hämmästeltiin, koska vihreillä oli mahdollisuus ottaa huomattavasti painavampia tehtäviä. Vihreitä pienempi vasemmistoliitto sai päälliköt kahteen jättiministeriöön, opetus- ja kulttuuriministeriöön sekä sosiaali- ja terveysministeriöön.
Taustansa vuoksi Ohisalo olisi luiskahtanut sisäministeriötä huomattavasti helpommin kumpaan tahansa vasemmistoliitolle annettuun tehtävään.
Satu Hassin mielestä vihreät valitsi väärin.
”Elinkeinoministeri, liikenneministeri ja maatalousministeri ovat ympäristövaikutusten kannalta keskeisiä salkkuja. Neuvotteluissa priorisoitiin ulko- ja ympäristöministeriä. Jos minä olisin saanut valita, se olisi ollut elinkeinoministeri”, Hassi sanoo.
Ohisaloa hän kehuu ”rohkeaksi ämmäksi” tämän otettua sisäministerin tehtävän.
”Hän tiesi joutuvansa rasistisen myllytyksen kohteeksi. Hän haastaa sen ministeriön oletuslinjan.”
Ohisalo varoo arvostelemasta Haaviston valintoja.
”Kun kuulin, että vihreille tulee sisäministerin salkku, ensimmäinen ajatus oli, että sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Vihreät pystyy vastaamaan myös näistä asioista. Haluan kasvattaa puoluetta niin, että olemme vastuullisia poliitikkoja kaikilla sektoreilla”, Ohisalo sanoo.
Hän on kuitenkin samoilla linjoilla kuin Hassi siinä, että elinkeinoministerin, liikenneministerin ja maatalousministerin salkut ovat tärkeitä.
”Ne ovat tulevaisuudessa salkkuja, joita vihreät tavoittelevat.”
Vaalikauden 2015–2019 vihreät oli oppositiossa. Silloin puolue kävi hanakasti pääministeri Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen talous- ja koulutuspolitiikan kimppuun.
Ohisalon aikana vihreiden on syytetty kutistuneen pelkästään ympäristö- ja identiteettipolitiikkaan keskittyväksi puolueeksi. Satu Hassi vierittää syyn tiedotusvälineille ja poliittisille vastustajille.
”Tämä on varmaan henkilöistä kiinni. Vihreät ei ole ikinä ollut pelkästään ympäristöpuolue. Ministereiden salkkujako ei ole paras mahdollinen, jotta vihreiden talouspoliittiset puheenvuorot huomattaisiin”, Hassi sanoo.
Hassin mielestä vihreitä ei oteta talouspolitiikassa vakavasti. Ongelma oli olemassa jo hänen puheenjohtajakaudellaan 1997–2001.
”Se jurppi peijakkaasti. Kun kirjoitin, että pyöräilevät miehet ovat seksikkäämpiä kuin autoilevat, se meni läpi.”
Ohisalo epäilee, että media ohittaa vihreät talouspolitiikassa ja ottaa puolueen mukaan, kun aiheena on ilmastopolitiikka. Hän ei silti halua, että vihreät ryhtyisi keskustelemaan talouspolitiikasta samoin kuin muut puolueet.
”Hallituskumppani sanoi, että on vaikea hahmottaa vihreiden talouspolitiikkaa. Meillä tulee aina ensin ympäristö ja ihmisten hyvinvointi. Sieltä lähtee talouspolitiikan tekeminen.”
Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Jenni Karimäki kirjoitti Kanava-lehdessä (1/2021), että vihreiden ympäristölle alisteinen ja epämääräinen talouspolitiikka johtaa kannatuksen laskuun. Vihreät on menettänyt tukijoitaan vasemmistolle ja joillakin alueilla kokoomukselle.
Talouslinjan puutteita on selitetty vihreiden sisäisillä erimielisyyksillä. Ohisalon puolueessa seinät ovat leveällä. Hän itse sijoittuu puolueen keskilinjan vasemmalle puolelle. Eri laitoja edustavat esimerkiksi vasemmistovihreä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ja eduskunnasta vetäytynyt Antero Vartia.
”Outi oli ensimmäisiä vihreitä, jota ryhdyin seuraamaan ja äänestämään. Hänen mielestään jokaisen on päästävä osalliseksi. Antero on toiminut sääntelyn poistamisen puolesta. Ne eivät ole vastakkaisia tavoitteita vaan mahtuvat hyvin puolueeseen”, Ohisalo sanoo.
Ohisalon mukaan vihreille markkinatalous on väline. Hän välttää vastaamasta tarkasti kysymykseen, onko vihreillä talouspolitiikassa enemmän yhteistä sosiaalidemokraattien vai ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa.
”Uudet asiat haastavat vasemmisto–oikeistoajattelun. Vierastan sitä, että pitäisi laittaa puolueet joihinkin lokeroihin.”
Perustuloa lukuun ottamatta vihreät ovat sosiaalipolitiikassa lähellä sosiaalidemokraatteja, mutta talouspolitiikassa löytyy eroja. Hassi muistuttaa, että vihreät on halukas käyttämään ilmastopolitiikassa verokannusteita, joita sekä vasemmisto että oikeisto ovat vieroksuneet.
Hassi myöntää, että talous jakaa vihreitä. Siksi hallituspohjasta riippuen vihreitä pilkataan kokoomuksen puisto-osastoksi tai vasemmiston apupuolueeksi.
”On olemassa perinteisiä oikeisto-vasemmistojuttuja, joihin vihreillä ei ole kantaa, mutta ehkä saisi olla. Ajankohtaisista aiheista sellainen on paikallinen sopiminen.”
Ohisalon mielestä työttömyysturvan uudistamisesta vihreät ja vasemmisto ovat selvästi eri mieltä. Vasemmisto ei ole innostunut työttömyysturvan porrastamisesta tai leikkaamisesta.
”Ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistaminen ei ole meille ongelma, mutta se täytyy tehdä oikeudenmukaisesti. Meillä on linjaukset sen porrastamisesta. Olemme puhuneet kokeilusta”, Ohisalo sanoo.
Maria Ohisalon mukaan puolueen toiminnassa Haaviston tapauksessa ei ollut mitään erikoista. ”Poikkeuksellista oli se, että valiokunnasta vuodettiin.”
Kannatuksen lisäksi myös vihreiden imago on rapistunut. Kantar TNS:n vuoden 2020 puoluebarometrissä vihreiden yleisimago oli vasta viidenneksi paras.
Pudotus on jyrkkä. Keväällä 2018 vihreiden imago oli paras, marraskuussa 2019 toiseksi paras.
Puoluebarometristä löytyy ikävä arvio: vihreät ovat ylimielisiä.
Vihreiden ajatellaan uskovan voimakkaasti omaan totuuteensa, päättävän asioista julkisuudelta piilossa, salaavan erimielisyytensä ja ylenkatsovan yleisesti hyväksyttyjä instituutioita.
Esimerkkejä väitteiden tueksi löytyy. Haavisto valittiin puheenjohtajaksi suljetussa kokouksessa, ja aluksi vaalin tulosta pantattiin toimittajilta.
Puolue ohitti eduskunnan perustuslakivaliokunnan moitteet Haavistolle ja viestitti, ettei ulkoministeri ollut tehnyt mitään laitonta.
Valiokunnan mielestä Haavisto toimi vastoin lakia, kun hän luottamuspulan vuoksi siirsi ulkoministeriön konsulipäällikön Pasi Tuomisen toisiin tehtäviin. Kiista liittyi al-Holin pakolaisleirin suomalaisten kotiuttamiseen.
Ohisalo myöntää, että virheitä tehtiin, mutta joitakin asioita on käsiteltävä toimittajilta salassa. Hän puolustaa tiukasti Haaviston tapauksessa näkyvästi toimineita eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jenni Pitkoa ja Outi Alanko-Kahiluotoa.
Alanko-Kahiluoto rakensi valiokuntaan hallitus-oppositioasetelman. Hän lähestyi valiokunnan hallituspuolueiden edustajia yrittäessään estää valiokuntaa moittimasta Haavistoa.
Pitko puolestaan kyseenalaisti valiokuntaneuvoksen puolueettomuuden. Ohisalon mielestä puolueen tavassa toimia ei ollut mitään erikoista.
”Olisi tärkeää, että toimittajat avaisivat kansalle eduskunnan toimintatapoja. Poikkeuksellista oli, että valiokunnasta vuodettiin. Se on huolestuttavaa”, Ohisalo sanoo.
Haavisto on vihreiden nurkkajumala, jota puolueessa ei arvostella. Haavisto on kaksi kertaa pyrkinyt presidentiksi, ja hänen arvellaan haaveilevan ehdokkuudesta vuoden 2024 vaaleissa.
Ohisalo ei kerro, kelpaisiko Haavisto kolmannen kerran.
”Se on ennenaikaista. Hän ei ole itse ottanut mitään kantaa.”
Hassi puhuu likaklöntistä, joka vaalien lähestyessä paiskataan vihreiden silmille. Haaviston tapaukselle on haettu selitystä huhtikuun kuntavaaleista.
”En lähde sitä arvioimaan.”
Sekä Ohisalo että Hassi kiistävät jyrkästi, että vihreät olisi sisäsiittoinen etujoukko, joka katselee muita alaviistoon ja hyväksyy kaikki keinot tavoitteidensa toteuttamiseksi.
Vihreitä on verrattu toimintatavoiltaan entisiin vähemmistökommunisteihin eli taistolaisiin. Hassi, entinen taistolainen, mainitsee keskeisen eron.
”Marxilaisuuden mukaan yhteiskunnan ongelmat johtuvat siitä, että on olemassa syyllinen. Kommunisteille se oli kapitalistinen luokka, jonka poistaminen ratkaisee ongelmat.”
Vihreiden päävastustaja arvokysymyksissä on perussuomalaiset.
”Perussuomalaisten tavoitteet ovat päinvastaiset kuin meidän. Se on erilainen vihollinen. Moni syyllistyy, kun yritämme hillitä ilmastonmuutosta. Kaikki eivät ajattele, että yhteiskunnan pitää ratkaista nämä asiat”, Hassi sanoo.
Vihreitä on vuosikymmeniä pilkattu tosikoiksi ja fanaatikoiksi, jotka keskittyvät pelkästään ympäristönsuojeluun, tasa-arvoon ja maahanmuuttokysymyksiin.
Hassin mieleen tulee toimittaja Seija Sartin vanha kirjoitus Helsingin Sanomissa. Jutussa Sartti käytti lähteenään kokenutta miestoimittajaa, mahdollisesti puolisoaan Aarno Laitista.
”Sartti kertoi, että on olemassa naispoliitikkoja, joiden ohi kulkiessa spermakin happanee. Hän mainitsi minut ja Anneli Jäätteenmäen (kesk).”
Erikoistutkija Jenni Karimäki on pohtinut, tekeekö vihreät lopulta itsensä tarpeettomaksi samalla tavalla kuin liberaalit vuosikymmeniä sitten. Muut ryhmät ottavat ympäristöpuolueen vaatimuksia ohjelmiinsa, ja ajatusten keksijä kuihtuu marginaaliin.
Yleispuolueilla Sdp:llä, kokoomuksella ja vasemmistoliitolla on enemmän sanottavaa taloudesta, verotuksesta ja elinkeinopolitiikasta. Hassille väite on tuttu.
”Tämä on tullut vastaan jo 1984. Vaaliretoriikasta eroa ei välttämättä huomaa. Sitten, kun olemme neuvotteluissa, se ero löytyy.”
”Näkyyhän se siinä, konkretisoiko hallitus veropäätöksinä ilmastotavoitteitaan. Sitä kommentoidaan vihreiden näytön paikaksi”, Hassi sanoo.
Ohisalo ei ole valmis puolueen saattohoitoon. Hän ottaa puheeksi kokoomuksen tuoreen sisäisen selvityksen.
”Kokoomus on ehkä hylkäämässä liberaaleja arvoja ja ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Meille mahtuu vaikka kuinka paljon sinivihreitä ja punavihreitä.”
Kuntavaalien jälkeen pidettävä hallituksen kehysneuvottelu on vihreiden seuraava testi. Ohisalo listaa kaksi isoa teemaa.
”Millaiset työllisyystoimet takaavat, että saamme 50 000 uutta työpaikkaa, siitä täytyy olla selkeä näkymä. Miten ilmastotoimissa on edetty. Jos ei ole tehty tarpeeksi päästövähennyksiä, sitten tehdään lisätoimia.”
”Ja sitten tietysti koronan hoito, joka linkittyy vahvasti talouspolitiikkaan. On selvää, ettei velkaantumista voi jatkaa ikuisesti”, Ohisalo sanoo.
Kanava: Moni kannattaa vihreiden arvoja, mutta äänestää toista puoluetta: miten paljon vihreille on tilaa 2000-luvun puoluekartalla?