Uutisanalyysi: Uusi Radio Helsinki - realismia vai unelmahöttöä?

Radio Helsinki
Teksti
Kustaa Hulkko

Radio Helsingin uutta starttia juhlittiin komein puhein. Toivottavasti niille on myös katetta.

Huhtikuussa 2013 Sanoma Newsin toimitusjohtaja Pekka Soini torjui huhun, jonka mukaan Sanoma oli myymässä Radio Helsinkiä.

Toisin kuitenkin kävi. Helsingin Sanomain päätoimittaja Riikka Venäläinen sanoi 12. syyskuuta Sanomatalon tiedotustilaisuudessa, että hänellä on ”hyviä uutisia”.

Ensimmäinen uutinen oli se, että Sanoman tappolistalla ollut Radio Helsinki sai uuden elämän, kun sijoittajakonsortio ”Pro Radio Helsinki” osti kanavan brändin ja liiketoiminnan Sanomalta.

Toinen uutinen oli se, että Pro Radio Helsingillä on ”realistinen ja taloudellisesti kestävä suunnitelma radion toiminnan jatkamiseksi”, kuten Venäläinen sanoi.

Uusi Radio Helsinki jätti 12. syyskuuta liikenne- ja viestintäministeriöön uuden ohjelmistolupahakemuksen. Maan hallitus käsittelee sen tämän syksyn aikana. Siirtymäkauden Radio Helsinki toimii Sanoman hallussa olevalla toimiluvalla.

Mutta pitääkö päätoimittaja Riikka Venäläisen kommentti paikkansa? Onko Radio Helsinki nyt turvallisissa käsissä? Voivatko Radio Helsingin kymmenettuhannet ystävät nukkua yönsä rauhassa?

Ennen näiden kysymysten käsittelyä on paikallaan pieni uutiskertaus.

Kaikkia sijoittajia ei ole kerrottu

Julkisuudessa on kerrottu, että IT-yrittäjä Tomi Ruotimon johtama yhteenliittymä perustaa yrityksen jatkamaan ja kehittämään Radio Helsingin toimintaa. Helsingin Sanomat jää kanavan yhteistyökumppaniksi.

Sijoittajaryhmään kuuluu Ruotimon mukaan ”noin seitsemän” jäsentä. Ruotimo, perustettavan yhtiön hallituksen puheenjohtaja, on tietoteknistä konsultointia harjoittavan Houston Inc:n omistaja ja toimitusjohtaja.

Kaikkien sijoittajien nimiä hän ei julkistanut. Ryhmän kenties tunnetuin jäsen on Timo Everi, mainostoimisto Hasan & Partnersin osakas ja HIFK:n hallituksen puheenjohtaja.

Paula Salovaara, yksi Radio Helsingin perustajista, palaa nyt kanavan omistajaksi ja hallituksen jäseneksi. Hän myi radion Sanomalle vuonna 2005. Salovaara irtisanoutui Helsingin Sanomain toimituspäällikön tehtävästä heinäkuussa 2013. Hän kuuluu äitinsä puolelta Fazereihin olematta kuitenkaan mikään suurkapitalisti.

Lisäksi mukana on näyttelijä ja muusikko Sam Huber, tunnettu kulttuurisponsori, Ahlströmin ja Huberin sukujen jälkeläinen.

Toimitusjohtajaksi tulee Ville Arponen, konesalipalveluja myyvän DataCenterin partneri ja myyntipäällikkö, oman toimen ohella myös Radio Helsingin musiikkitoimittaja. Päätoimittajaksi on valittu Maria Veitola, talk show -ohjelmistaan tunnettu toimittaja.

Noin 90 000 viikkokuuntelijaa

Timo Everi ei ollut paikalla Radio Helsingin kaupan julkistamistilaisuudessa, mutta Tomi Ruotimo ja Maria Veitola täyttivät hänen paikkansa sikäli hyvin, että he hehkuttivat kanavan tulevaisuutta parhaaseen copywriter-tyyliin.

Puhetulvasta jäivät mieleen ilmaisut ”substanssiosaaminen”, ”ekosysteemi”,”ollaan Helsingin ydin”, ”state of the art”, ”radiomainonta ei ole enää entisellään”, ”Radio Helsinki 2.0”, ”miljoona kertaa entistä siistimpää, mutta sydän ja sielu säilyy”, ”sivistys ja kaupallisuus eivät sulje pois toisiaan”, ”uudenlaisen kaupunkikulttuurin airut”.

Käytännön linjauksista tuli vähemmän tietoa. Voi kuitenkin päätellä, että ajatus kanavan nostosta voitolliseksi perustuu siihen, että kuuntelijoiden profiili on mainostajille ”kaupallisesti kiinnostava”.

Ruotimon mukaan tavoite on tuplata nopeasti kanavan kuuntelijamäärä, noin 90 000 viikkokuuntelijaa.

Uusi Radio Helsinki aikoo vetää kuuntelijoita puoleensa suurelta osin entisin eväin. Soittolistaton musiikkitarjonta linja säilyy, persoonalliset ja asiantuntevat toimittajat ja freelancerit kuten Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander jatkavat. Tämä linjaus on konservatiivinen, sillä media-alalla vallitsevan käsityksen mukaan kanavan parasta antia ovat juuri sen tarjoama musiikki ja persoonalliset radioäänet.

34 000 facebook-tykkääjän yhteisö

Radiokanavan rinnalle on tulossa ”monikanavainen verkkoalusta”, jonka tarkoitus on luoda ”kuuntelijayhteisö”. Idea on muodikas: moni lehtitalo kehittelee samaa ajatusta yhdistääkseen printin, verkkomedian ja sosiaalisen median.

Radio Helsinki on jo tähän mennessä osoittanut poikkeuksellisen kykynsä muodostaa yhteisö jopa yli Suomen rajojen. Facebookin Save Radio Helsinki -sivun tykkääjiä on melkein 34 000. Fb-tukensa on antanut esimerkiksi Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves. Kenties hänkin diggaa Radio Helsingin progemusiikkia kuten rokista pitävät helsinkiläisälyköt.

Verkon ja matkapuhelinten käyttö radion jatkeena ei liity vain ”yhteisön” rakentamiseen, vaan tarkoitus on myös tehdä Radio Helsingistä entistä tehokkaampi ja tuottoisampi mainosväline. Keinoiksi kaavaillaan esimerkiksi kanta-asiakasohjelmaa ja asiakkaiden paikannusta.

Kumppanuudet jäivät vielä auki

Radio Helsingillä ei ollut kovin paljon kerrottavaa yhteistyökuvioistaan. On mielenkiintoista nähdä, mitä jääkiekkomies Timo Everin rooli merkitsee jatkossa kanavan toiminnalle.

Tänä ja ensi vuonna Everin seura HIFK tekee radioyhteistyötä Sanoman kanssa ja HIFK:n kaikki 60 runkosarjaottelua tulevat Metro FM:stä. ”Televisiolähetykset” HIFK taas hoitaa oman nettisivustonsa kautta.

Lähtö voisi olla vakuuttavampi

Uuden yrityksen startti voisi olla vakuuttavampikin. Radio Helsinki 2.0 julkistettiin lievästi sanoen raakileena. Suurempaa luottamusta olisi herättänyt jo se, että kaikki seitsemän sijoittajaa olisi kerrottu saman tien ja samoin se, kuinka suuren pääoman he investoivat yhtiöön.

Hiukan epäilyttää sekin, että voiko pienen ja hiukan snobistisen yleisön radiokanavasta koskaan tulla hyvä bisnes. Kasvulla on rajansa, vaikka pääkaupunkiseudulle tulviikin väkeä.

Voiko yleisöä kasvattaa ilman että kanavan identiteetti muuttuu ja alkuperäiset kuuntelijat kaikkoavat? Mediaväki kuiskuttelee, että Radio Helsingin vuositappiot ovat yli 300 000 euroa eikä se ole ollut kannattava koskaan koko 13-vuotisen toimintansa aikana.

Riittävätkö uuden johdon kyvyt ja taidot

Vankinta radiojournalistista ja liiketoimintakokemusta perustajien joukossa edustaa Paula Salovaara. Lähtiessään Hesarista hän itsekin sanoi, ettei irtisanoutumisen taustalla ollut ”mitään salaperäistä suunnitelmaa”, mutta silti ”kauheasti ideoita”, jotka liittyvät journalismiin ja mediaan ja ”paljon tietenkin osaamista”.

Myös Ville Arposella ja Maria Veitolalla on aikaisempaa kokemusta Radio Helsingistä. Arposen cv:ssä on business to business -tehtävien lisäksi joidenkin vuosien jakso johtajana elokuvakauppa Filmifriikissä, joka sittemmin meni konkurssiin.

Sam Huberin maine hyväntekijänä on Suomessa jo saavuttanut legendaariset mittasuhteet. Jo nuorena hänet tiedettiin mieheksi, joka maksoi Lepakkoluolan sähkölaskut.

Mainostoimistoveteraani Timo Everi ei suostu pysymään lestissään, vaikka tarjolla on varoittaviakin esimerkkejä. Taivaan ja N2:n perustaja Jussi Nurmio haaveili menestyksestä alan ulkopuolella, teki harppauksen asunnonvälitykseen ja perusti Igglon, joka päätyi yrityssaneeraukseen.

Tomi Ruotimon Houston Inc on pk-yritys, joka suunnittelee muun muassa verkkopalveluita yrityksille.

Toiset kehuvat häntä. Professori Alf Rehn on sanonut häntä ”uuden ajan johtajaksi, jonka toimissa näkyy uskallus ja visiot”.

”Siinä kun muut tyytyvät tulokseen, Tomi haluaa oikeasti luoda muutosta. Fanitan”, Rehn sanoo.

Erityisen omaperäinen ajattelija Ruotimo ei kuitenkaan nähtävästi ole. YouTube-esityksessään 18. huhtikuuta 2012 hän puhui huipuista ja keskinkertaisuuksista. ”Eläköön keskinkertaisuus”, kuuluu hänen viestinsä.

Esitys sisältää monta kohtaa, jotka ovat lähes identtisiä toimittaja Johanna Korhosen samana päivänä ilmestyneen kolumnin kanssa, mutta Korhosen nimeä YouTube-filosofi ei mainitse.