Ahtojäissä
Venäjää on vaikea eristää yhteistyöstä, koska sillä on hallussaan puolet arktisesta alueesta.
Viimeviikkoinen Arktisen neuvoston ulkoministerikokous jäi historian kirjoihin poikkeuksellisena. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov oli kutsunut Siperian Salehardiin seitsemän arktisen valtion kollegaansa, joista yksikään ei osallistunut.
Lavrov avasi kokouksen videotervehdyksellä.
Arktinen neuvosto on arktisten valtioiden hallitustenvälinen yhteistyöelin, johon kuuluvat Venäjän lisäksi Kanada, Yhdysvallat ja Pohjoismaat. Kokouksessa oli myös kuusi alkuperäiskansojen järjestöä. Suomea edusti arktinen suurlähettiläs Petteri Vuorimäki etänä.
”Puheenjohtajuus siirtyi Venäjältä Norjalle, ja järjestäytyneesti. Se oli selkeä signaali siitä, että Arktinen neuvosto on yhä arktisen yhteistyön keskeisin foorumi”, hän toteaa.
Lyhyessä kokouksessa syntyi yhteinen julkilausuma. Siinä kaikki arktiset valtiot ja kuusi järjestöä sitoutuivat työskentelemään neuvoston turvaamiseksi ja vahvistamiseksi.
”Norja jatkaa työtä Reykjavíkissa keväällä 2021 hyväksytyn työohjelman pohjalta, koska tuoreempaa työsuunnitelmaa ei ole.”
Islanti johti neuvostoa kevääseen 2021, jolloin vetovastuu siirtyi Venäjälle.
Seitsemän läntistä jäsenmaata keskeytti työnsä Arktisessa neuvostossa 3. maaliskuuta eli viikko sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Sen jälkeen toiminta on ollut jäissä.
Norjan puheenjohtajuuskaudella vuosina 2023–2025 selvinnee, millaiseksi Arktisen neuvoston tulevaisuus muodostuu.
Kukin kahdeksasta jäsenvaltiosta johtaa Arktista neuvostoa vuorollaan kaksi vuotta. Norja julkisti jo maaliskuussa tulevan puheenjohtajuuskautensa painotukset. Niitä on neljä.
Norja keskittyy ilmastoon, valtameriin, taloudelliseen kehitykseen ja pohjoisten alueiden ihmisiin. Myös neuvoston työ mustan hiilen ja metaanipäästöjen vähentämiseksi jatkuu. Ne lämmittävät ilmakehää erityisesti arktisilla alueilla ja aiheuttavat terveyshaittoja.
”Poliittinen todellisuus vaikuttaa kuitenkin siihen, millaiseksi Arktisen neuvoston työ muodostuu”, Norjan ulkoministeri Anniken Huitfeldt totesi painotusten julkistamisen jälkeen pohjoisnorjalaisessa The Barents Observer -verkkolehdessä.
”Norja tekee silti kaikkensa varmistaakseen, että Arktinen neuvosto säilyttää asemansa yhteistyöelimenä, joka pystyy kohtaamaan kaikkein vaikeimmat, rajat ylittävät haasteet Arktiksella.”
Arktisen neuvoston ydintehtävänä on edistää alueen valtioiden ja alkuperäiskansojen yhteistyötä erityisesti ilmastonmuutoksessa, ympäristönsuojelussa ja kestävässä kehityksessä. Ilmastonmuutoksessa tutkimustyö on ollut maailmanlaajuisesti merkittävää, Petteri Vuorimäki toteaa.
”Raportteja, tieteellisiä arviointeja, ratkaisevan tärkeää tietoa kansainväliselle ilmastopaneelille IPCC:lle. Jotta ymmärtäisi maailman muutosta, on pakko tietää, mitä arktisella alueella tapahtuu.”
Arktinen alue eli Arktis lämpiää neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Pohjoisen jäämeren merijäästä on sulanut kolme neljäsosaa pelkästään 40 viime vuoden aikana.
Kun Arktisen neuvoston työ pysähtyi reilu vuosi sitten, kesken jäi 128 hanketta. Viime kesänä seitsemän läntistä jäsenmaata käynnisti hankkeet, joista oli sovittu edellisen puheenjohtajamaan Islannin kaudella vuosina 2019–2021 ja joissa Venäjä ei ole ollut alun perinkään mukana. Niitä on vajaat 70.
Myös alkuperäiskansojen asema neuvostossa on ainutlaatuinen maailmassa.
Kahdeksan arktisen valtion lisäksi neuvoston pysyviä jäseniä ovat kuusi alkuperäiskansojen järjestöä, kuten Saamelaisneuvosto. Alkuperäiskansojen edustajat istuvat työryhmissä ja samoissa neuvottelupöydissä ministerien ja arktisten suurlähettiläiden kanssa, Vuorimäki kertoo.
Jäsenvaltiot tekevät päätökset yksimielisesti. Ne huomioivat kuitenkin alkuperäiskansojen järjestöjen näkemykset. Tarkkailijoita neuvostolla on nykyisin 38. ”Arktisen alueen hallinta ja arktiset asiat kiinnostavat aivan valtavasti, ja tarkkailijoiksi pyrkii yhä enemmän järjestöjä ja myös alueen ulkopuolisia valtioita”, Vuorimäki toteaa.
Ajatus arktisesta yhteistyöstä virisi Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin puheesta lokakuussa 1987, silloisen kylmän sodan loppumetreillä.
Gorbatšov esitti yllättäen yhteistyötä arktisessa ympäristönsuojelussa, arktisten luonnonvarojen yhteistä hyödyntämistä ja sitä, että arktisesta alueesta tulisi rauhan vyöhyke. Hän esitti myös Koillisväylän eli Aasian pohjoispuolelta kulkevan merireitin avaamista kansainväliselle laivaliikenteelle.
Suomi tarttui arktiseen ympäristönsuojeluun.
Vuonna 1991 arktisen alueen valtiot eli Pohjoismaat, Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada allekirjoittivat arktisen ympäristönsuojelun strategian Rovaniemellä. Viisi vuotta myöhemmin niiden yhteistyö sulautui Arktiseen neuvostoon, joka perustettiin poliittisella julistuksella Kanadan pääkaupungissa Ottawassa.
”Jo perustamissopimuksen alaviitteeseen kirjattiin, että Arktinen neuvosto ei käsittele sotilaalliseen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä”, Vuorimäki toteaa.
”Kirjaus mahdollisti sen, että neuvosto pystyi jatkamaan toimintaansa vaikeissakin kansainvälisen politiikan tilanteissa, kuten Krimin valtauksessa ja Itä-Ukrainan sodassa vuonna 2014. Hyökkäystä Ukrainaan ei voinut sivuuttaa, koska kansainvälinen yhteisö reagoi siihen aika yhdenmukaisesti.”
Ongelmallista läntisille jäsenvaltioille oli sekin, että Venäjästä oli tullut Arktisen neuvoston puheenjohtaja keväällä 2021. Suomi oli viimeksi vetovastuussa vuosina 2017–2019.
Miksi Venäjää ei erotettu tai jäädytetty Arktisesta neuvostosta? Siksi, että seitsemän läntistä jäsenmaata halusi säilyttää neuvoston, ja sitä ei ole ilman Venäjää, tutkimusprofessori Timo Koivurova Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta sanoo.
”Neuvosto on sääntöjensä mukaan kahdeksan arktisen valtion ja alkuperäiskansojen järjestö. Venäjä on tärkeä myös siksi, että sillä on puolet arktisesta alueesta.”
Aluksi Venäjä paheksui muiden vetäytymistä. Sen mukaan neuvoston työ pitäisi eristää sotilaallisista jännitteistä, ja se sanoi jatkavansa puheenjohtajuusohjelmaansa kansallisesti. Joitain tapahtumia ja kokouksia Venäjällä onkin pidetty, Koivurova sanoo.
Venäjän ja lännen suhteet kiristyivät 2010-luvulla.
”Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan sota, Syyrian tapahtumat ja Valko-Venäjän sisäinen kehitys. Vuonna 2014 puheenjohtajamaa Kanada esitti Venäjän sulkemista neuvostosta Krimin vuoksi, mutta muut jäsenvaltiot vastustivat, ja neuvoston työ jatkui lähes ennallaan”, Koivurova kertoo.
”Silti suurvaltojen suhteet tulivat jo tuolloin ryminällä neuvoston toimintaan. Venäjän invaasio Ukrainaan oli viimeinen isku. Se halvaannutti neuvoston toiminnan.”
Yhdysvallat kokee uhaksi myös Kiinan, jota arktisen alueen hallinta ja luonnonvarat kiinnostavat. Kiina on Arktisen neuvoston tarkkailijajäsen.
”Kiinan roolista Arktiksella on puhuttu ehkä liikaakin, se on Yhdysvalloille niin iso juttu”, Markku Heikkilä toteaa. Hän on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö ja entinen toimittaja, joka on seurannut neuvostoa alusta asti.
”Onhan Kiina yrittänyt saada jalansijaa Grönlannin kaivoksiin ja Lapin bisneksiin, kuten sellutehtaaseen ja biojalostamoon, mutta ne kaikki ovat hiipuneet.”
Suomi on nyt sotilasliitto Naton jäsen, Ruotsi ehkä tulevaisuudessa. Koivurova ei näe siinä ongelmaa, sillä Suomi on jo kuudes Naton jäsenvaltio Arktisessa neuvostossa.
”Nykyinen Venäjä reagoi Natoon hyvin vihamielisesti, joten voi olla, että Naton laajentuminen vaikuttaa yhteistyön ilmapiiriin. Pidän Norjaa ihanteellisena puheenjohtajana tälle vaikealle geopoliittiselle ajalle, koska se on ollut Naton jäsen iät ja ajat ja tehnyt Venäjän kanssa kauan yhteistyötä pohjoisessa.”
Myöskään Vuorimäki ei näe Naton laajentumista uhkana Arktisen neuvoston työlle.
”Kova turvallisuus ja turvallisuuskysymykset ovat tärkeitä, mutta ei saa unohtaa, että ilmastonmuutos on valtava riski maapallon kaikille ihmisille.”
Mitä Arktiselle neuvostolle tapahtuu? Sitä pitää kysyä Petteri Vuorimäeltä, joka kuuluu Arktisen neuvoston virkamieskomiteaan. Se ohjaa neuvoston toimintaa ulkoministerikokousten välissä.
”Jokin keino pitää löytyä, jotta neuvosto voi tehdä päätöksiä. Se on Norjalla edessä.”
Timo Koivurova toteaa, että suurvaltapolitiikka heijastuu neuvoston tulevaisuuteen. Venäjä voi hävitä Ukrainan sodan, presidentti Vladimir Putin voi pysyä vallassa tappiin asti ja Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi voi nousta Donald Trump.
”On vaikea sanoa mitään neuvoston tulevaisuudesta”, hän toteaa.
”Arktinen alue todennäköisesti kiinnostaa riippumatta siitä, millainen hallinto Venäjälle tulee. Jos Putinin tapainen hallinto jatkuu, Kuolan niemimaasta tulee iso hot spot -alue, onhan Venäjä keskittänyt sinne maa-, meri- ja ilmavoimia sekä ydinaseita.”
”Ja jos Trump valitaan uudelleen, neuvoston työ kärsii”, Koivurova jatkaa.
Hän viittaa Rovaniemen vuoden 2019 ulkoministerikokoukseen, jossa ministerit eivät saaneet aikaiseksi yhteistä julistusta. Trumpin Yhdysvallat ei hyväksynyt siihen edes mainintaa ilmastonmuutoksesta.
Heikkilän mielestä Arktiselle neuvostolle käy kuin Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle, jossa pysyvillä jäsenvaltioilla on veto-oikeus.
”Neuvostosta tulee geopolitiikan vanki. Yksimielisyyttä ei löydy. Neuvosto ei voi kehittyä, ei voi katsoa eteenpäin, ei rakenna uutta.”
”Rakenteet jäävät, ideaali murtuu. Arktinen neuvosto jää tekniseksi kuoreksi.”
Norja on ilmoittanut käynnistävänsä Arktisen neuvoston työn. Koivurova toteaa, että työryhmien työ on mahdollista käynnistää Venäjän hyväksynnällä.
Juttua päivitetty kauttaaltaan Arktisen neuvoston kokouksen jälkeen 15.5.2023.