Tutkija moittii Talouspolitiikan arviointineuvostoa budjettikuriin painostamisesta – ”Todella kummallisia tulkintoja”, puheenjohtaja vastaa
Puolueettomana pidetyn neuvoston taustalla on demokratian kannalta kyseenalaisia piirteitä, sanoo väitöskirjatutkija Jussi Systä.
HALLITUKSEN talouspolitiikkaa arvioiva neuvosto saa Politiikka-lehdessä ilmestyneessä vertaisarvioidussa artikkelissa jyrkän kuuloista kritiikkiä.
Mielipidevaltaa käyttävän Talouspolitiikan arviointineuvoston taustapyrkimyksenä on artikkelin mukaan ”ohjata demokraattista poliittista prosessia sen ulkopuolelta”.
Vaikka neuvosto ei ole toimeenpaneva elin, on siitä muodostunut merkittävä osa suomalaista talouspoliittista keskustelua, artikkelissa esitetään.
Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin valtioneuvoston asetuksella vuonna 2014. Valtion taloudellisen tutkimuskeskus VATT:in yhteydessä toimiva neuvosto koostuu viidestä asiantuntijasta, joista neljä on taloustieteilijöitä ja yksi muiden yhteiskuntatieteiden edustaja. Kaksi jäsenistä vaihtuu kahden vuoden välein.
Jos arviointineuvosto jostain tunnetaan, niin sen vuosittain julkaisemasta raportista. Muun muassa hallituksen onnistumisia ja harha-askelia latelevan raportin sisältö on perinteisesti kiinnostanut mediaa, myös Suomen Kuvalehteä.
Neuvoston on tarkoitus pysyä riippumattomana kommentaattorina, jonka tarjoama tieto voi auttaa talouspoliittista päätöksentekoa. Mutta miten arvovapaasta tiedosta on kyse?
”Sitä pidetään puolueettomana, ja niin he varmasti ajattelevat itsekin, mutta itse arviointineuvoston taustalta löytyy hyvinkin spesifejä finanssipoliittisia ajatuksia”, sanoo artikkelin kirjoittaja, poliittisen talouden väitöskirjatutkija Jussi Systä Tampereen yliopistosta.
TALOUSPOLIITTISEN arviointineuvoston perustaminen Suomeen oli Systän mukaan osa vuoden 2008 talouskriisin jälkeistä eurooppalaista trendiä, jossa korostui finanssipoliittinen kurinalaisuus. Vastaavia instituutioita on useissa Euroopan maissa.
Systän artikkelissaan käsittelemä aineisto koostuu suomalaisen arviointineuvoston perustamista ehdottavista teksteistä, kuten valtioneuvoston kanslian vuonna 2010 julkaisemasta Finanssipolitiikan instituutiot -raportista, ja kansainvälisistä talouspoliittisia neuvostoja koskevista puheenvuoroista.
Neuvostoja puoltavissa argumenteissa Systä näkee demokratian kannalta epäilyttäviä piirteitä:
Demokraattinen poliittinen prosessi johtaa liian usein velkaantumiseen ja alijäämän kasvuun. Siksi tarvitaan poliittisesti riippumattomia teknokraatteja, jotka voivat ulostuloillaan luoda julkista painetta budjettikurin toteuttamiseksi.
”Neuvostojen tarkoituksena ei [–] ole ainoastaan tuoda tutkimustietoa demokraattisen poliittisen prosessin käytettäväksi, vaan vaikuttaa itse poliittiseen prosessiin niin, että se tuottaa oikeanlaista politiikkaa”, Systä kirjoittaa.
Kritiikistään huolimatta Systä muistuttaa, että arviointineuvoston toimintaa ei voi pelkistää sen taustalla vaikuttaneisiin perusteluihin.
”On myös totta, että neuvostolla on varsin väljä mandaatti ja paljon vapautta arvioida talouspolitiikkaa kuten he itse parhaaksi katsovat”, hän sanoo.
TALOUSTIETEEN professori Niku Määttänen aloitti Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajana viime vuoden maaliskuussa. Hän kertoo SK:lle pitävänsä joitakin Systän artikkelin tulkintoja ”todella kummallisina.”
Määttäsen mukaan arviointineuvosto ei pyri astumaan oman tonttinsa ulkopuolelle, eikä suhtaudu demokraattiseen politiikkaan kielteisesti.
”Päinvastoin, ajattelen että me voimme jollain pienellä tavalla vahvistaa demokraattisen järjestelmän toimintaa tuomalla julkiseen keskusteluun uusinta tutkimustietoa ja yleistajuistamalla sitä”, hän sanoo.
”Teknokratiassahan ei edes anneta painoarvoa avoimelle päätöksentekoa koskevalle keskustelulle.”
Arviointineuvosto tuottaa pyydettäessä asiantuntijalausuntoja eduskunnalle, mutta hallituksen talouspoliittisena neuvonantajana neuvostoa ei Määttäsen mukaan voi pitää.
”Me otamme omassa työssämme usein hallituksen esittämät tavoitteet ikään kuin annettuna, ja pyrimme sen pohjalta arvioimaan, kuinka johdonmukainen hallitus on toimenpiteissään. Raportissa annamme sitten kriittisen arvioinnin hallituksen päätöksenteon perusteista.”
Hallituksella ei ole velvollisuutta hyödyntää arviointineuvoston ehdotuksia tai löydöksiä.
Määttänen arvioi, että yksittäisen asiantuntijalausunnon, vaikka paksun tutkijavoimin kootun raportinkin, mahdollisuudet vaikuttaa suoraan ja nopeasti päätöksentekoon ovat pienet: lähellä nollaa. Viiveellä ja epäsuorasti tapahtuvaa vaikutusta niillä voi silti olla.
”Jätän muille arvioitavaksi, miten hyödyllinen tämä pulju on. Pyrin itse hoitamaan saamani luottamustehtävän mahdollisimman hyvin resurssien puitteissa”, hän sanoo.