Oletko lojaali kumppani?
Eurooppalaisten ei pitäisi vastata Yhdysvaltain ”uskollisuuskyselyyn”, tutkija sanoo.
4
MIN
Yhdysvaltain hallinnon tuore kysely liittolaisille on osa Donald Trumpin ”hajota ja hallitse” -politiikkaa Euroopassa, arvioi apulaisprofessori Olivier Schmitt Tanskan maanpuolustuskorkeakoulusta.
Uutistoimisto Bloomberg kertoi aiemmin elokuussa, että Yhdysvallat on lähettänyt Nato-maille kyselyn, jolla se ”mittaa” liittolaistensa tukea politiikalleen.
Uutistoimiston näkemissä kysymyksissä selvitetään muun muassa, kuinka vastaajamaa on julkisesti tukenut Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, millaisia rajoituksia se on asettanut Yhdysvaltain tukikohtien käytölle ja miten se on suhtautunut esimerkiksi Venezuelan johtajan Nicolás Maduron vangitsemiseen tai Iranin sotaan.
Useissa uutisissa kysely on kytketty Yhdysvaltain joukkorakennetarkasteluun eli päätökseen siitä, kuinka paljon ja millaisia amerikkalaisjoukkoja Euroopassa jatkossa on.
”Trumpin hallinto on ollut hyvin avoin siitä, että he haluavat tukea juuri sellaisia maita, joiden hallitukset ja johto ovat ideologisesti samassa linjassa heidän kanssaan”, Schmitt sanoo.
Hänen mukaansa Valkoinen talo tekee, kuten se on luvannutkin tehdä: arvioi, mitkä hallitukset ovat riittävän samanmielisiä ja palkitsee siitä, kun joukkoja tai resursseja jaetaan uudelleen.
”Varmaankin he toivovat myös, että eurooppalaiset hallinnot alkavat kilpailla keskenään, kuka on lähimpänä Yhdysvaltoja.”
Bloombergin mukaan joissakin Euroopan maissa kysely on nähty myös painostamisena.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb on torjunut tällaisen tulkinnan ainakin julkisesti.
”En näe sitä [kyselyä] painostamisena”, hän sanoi toimittajille Maarianhaminassa elokuussa.
Stubbin mukaan joissakin asioissa Suomi on Yhdysvaltojen kanssa samaa mieltä, toisissa taas eri mieltä. Nämä kannat otetaan Stubbin mukaan vastausten laatimisessa huomioon, ja Suomi voi kyselyyn vastatessaan myös tarvittaessa kritisoida Yhdysvaltojen kantoja.
”Meidän liittolaisuussuhteemme Yhdysvaltojen kanssa on erittäin läheinen erityisesti puolustuspolitiikassa. Mutta se ei tarkoita, että olemme ulkopoliittisista kysymyksistä kaikista asioista samaa mieltä”, hän sanoi.
”Otetaan esimerkiksi se, että Suomi tukeutuu vahvasti kansainvälisiin instituutioihin, kansainväliseen oikeuteen ja kansainvälisiin normeihin, ja tällä hetkellä Yhdysvallat tietysti omassa ulkopolitiikassaan niitä hylkää.”
Stubb huomautti, että Suomi on jo aiemmin ollut mukana ”pienemmässä ryhmässä”, jossa on käyty läpi Naton sisäistä taakansiirtoa ja erilaisten joukkojen sekä kyvykkyyksien sijoittelua Euroopassa.
Tällä Stubb viittasi ilmeisesti Norjan Bergenissä kesäkuussa kokoontuneeseen ryhmään, jossa mukana olivat myös Ruotsi, Norja, Saksa, Alankomaat ja Puola.
Yhdysvaltain alivaltiosihteeri Elbridge Colby kehui tuolloin tuoreeltaan tapaamista viestipalvelu X:ssä ”tuotteliaaksi tapaamiseksi”.
”Yhdessä menemme kohti Nato 3.0:aa”, hän kirjoitti.
Eri lähteet ovat kuvailleet Bergenissä tavannutta maaryhmää jonkinlaiseksi ”eurooppalaiseksi etujoukoksi”.
Olivier Schmittin mielestä eurooppalaisten maiden ei kannattaisi vastata kyselylomakkeeseen lainkaan.
”Mutta tietysti ongelmana on vangin dilemma”, hän sanoo.
Yksinkertaistaen vanhan ajatuskokeen mukaan toisistaan eristetyt vangit päätyvät aina ilmiantamaan toisensa, koska pelkäävät, että toinen kuitenkin vasikoi.
Kyselyn saaneet maat voisivat hyötyä siitä, jos ne kaikki jättäisivät vastaamatta, mutta näin tuskin tapahtuu.
”Ja joitain maita varmaan houkuttaa vastata kyselyyn, koska he haluavat siitä itselleen etua.”
Schmittin mielestä kysely on silti Naton perusperiaatteiden vastainen. Puolustusliitossa tapana ei ole puuttua liittolaisten sisäisiin poliittisiin asioihin. Se, että kaikki ovat suurin piirtein liberaaleja demokratioita ytimeltään ja sitoutuneita yhteisiin periaatteisiin, riittää.
”Logiikka on toisenlainen kuin [Neuvostoliiton johtamassa] Varsovan liitossa, jossa jäsenmaata rangaistiin ja se jopa miehitettiin, jos sen katsottiin toimivan ideologisesti vääräoppisesti.”
Schmitt korostaa, että Yhdysvaltin nykyhallinto ei ole epäpätevä tai ilkeä, vaan nimenomaan erittäin ideologinen.
”Siksi he haluavat muuttaa sitä, miten yhdessä toimitaan.”
Euroopan kannalta ongelma on, että osa amerikkalaispäättäjistä ja -diplomaateista välittää myös rauhoittelevampia viestejä. Ne kuulostavat pikemminkin siltä, ettei mikään ole todella muuttumassa.
Kumpaa viestiä pitäisi siis uskoa?
”Eurooppalaisten on tehtävä kaksi asiaa samaan aikaan”, Schmitt päättelee.
On toimittava yhteistyökykyisten amerikkalaisten kanssa, pyrittävä järkeistämään ratkaisuja.
”Toisaalta pitää valmistautua myös pahempaan eli Yhdysvaltoihin, joka on aktiivisesti vihamielinen”, hän sanoo.
”Mitä tapahtuu vuoden 2028 vaaleissa, sitähän ei kukaan tiedä.”