Turku tilasi yli 14 000 neliömetriä kiveä Kiinasta – mainostaa itseään ekologisena kaupunkina
Vastavalmistuneessa julkisten hankintojen strategiassa painotetaan päästönäkökulmaa. Turku vetoaa halpaan hintaan.
Suomesta ei löydy tarpeeksi halpoja kiviä. Tähän tulokseen tuli Turun kaupunki, kun se päätti tilata kilpailutuksen kautta tonnikaupalla kiinalaista kiveä kaupungin Kauppatorin uudeksi päällysteeksi.
Kiinalaisia luonnonkiviä tilataan yhteensä 14 000 neliömetriä ja reunakiviäkin 800 metrin matkalle.
Turku toteutti kilpailutuksen niin kutsuttuna hintakilpailuna, mikä tarkoittaa sitä, että halvin tarjous voitti. Näin toimii hintaan painottuva hankintalaki, joka tähtää julkisten varojen tehokkaaseen käyttöön.
Julkisissa isoissa rakennusurakoissa hinta on varsin usein ratkaisevassa asemassa, kun tuotteita ja palveluita tilataan suomalaisilta tai ulkomaalaisilta yrityksiltä.
Turun kaupungin kivitilaus kuitenkin herättää kysymyksen, onko kiviä järkevää rahdata torille tuhansien kilometrien päästä.
Hinnan puolesta moni vastaisi kyllä, mutta ilmastonäkökulman ja suomalaisen työn kannalta moni vastaisi todennäköisesti ei.
Kivi ry (aiemmin Kiviteollisuusliitto ry) paheksui Turun kivitilausta. Kivi on vuonna 1938 perustettu luonnonkiviteollisuutta edustavien yritysten järjestö.
Järjestö laski kiinalaiselle kivitilaukselle hiilijalanjäljen: kiinalainen luonnonkivi aiheuttaa yli 2,1 miljoonan kilon hiilidioksidipäästöt. Se vastaa yli 200:n keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä. Kiinan kiven päästöt ovat yli nelinkertaiset kotimaiseen kiveen verrattuna.
Kotimaisen luonnonkiven aiheuttama ilmastokuormitus on hyvin alhainen muun muassa lyhyempien kuljetusmatkojen ja pitkän käyttöiän ansiosta, järjestö perustelee.
Hiilijalanjäljen lisäksi kaupassa hävisi suomalainen työ. Kauppatorin kivitilauksen arvo on 1,25 miljoonaa euroa.
”Louhimolla tämä olisi tarkoittanut noin 8–10 kuukauden täystyöllisyyttä”, sanoo Kivi ry:n toiminnanjohtaja Sini Laine.
Suomeen on tuotu rakennuskiveä jo useamman vuoden ajan pääasiassa Kiinasta. Tuontikivelle markkinan on avannut hinta. Kiinassa työtä tehdään suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna lähes ilmaiseksi ja työoloissa on puutteita.
Laineen mielestä julkisissa hankinnoissa pitäisi huomioida muitakin tekijöitä kuin hinta. Järjestön mielestä koko kivitilaus on ristiriidassa Turun kaupungin ympäristötavoitteiden kanssa.
”Hankintalain puitteissa on mahdollista ottaa huomioon kuntien ilmastotavoitteet. Suomen oma tavoite on olla hiilineutraali 2035. Tänä poikkeuksellisena vuonna 2020 tulisi pystyä huomioimaan myös paikallisten yritysten liiketoiminnan elvyttäminen ja työllisyyden tukeminen sekä verotulojen pysyminen Suomessa”, Laine sanoo.
Suomessa on noin 300 kivialan yritystä, jotka työllistävät 1 500 ihmistä. Suuret yrityskeskittymät ovat Loimaalla, Ylämaalla, Kuopiossa ja Pirkanmaalla.
Turun kaupungin kaupunkiympäristölautakunta päätti kivihankinnasta 8. syyskuuta 2020.
Suomen Kuvalehti kysyi päätöksen perusteluja ympäristölautakunnan vihreältä puheenjohtajalta Saara Ilvessalolta. Hän ohjasi kysymykset Turun kaupungin kaupunkirakentamisjohtajalle Kimmo Suonpäälle.
”Jos hiilijalanjälki olisi ollut hankinnan kriteerinä, olisi se edellyttänyt tarjoajilta esimerkiksi tarkan toimitusketjun kuvaamista osana tarjousta. Samalla toimitusketjun valvonta olisi pitänyt voida toteuttaa”, toteaa Suonpää.
Turun kaupunki ilmoitti kompensoivansa kivitilauksen hiilijalanjäljen mahdollisesti myöhemmin.
”Suomalaisilla kivillä hankinnan arvo olisi ollut veronmaksajille noin 500 000 euroa kalliimpi. Karkeasti arvioituna kiinalaisten ja suomalaisten kivien hiilidioksidipäästöjen kompensaatioero euroissa on korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja”, Suonpää arvioi.
Miksi ette huomioineet ympäristövaikutuksia, vaikka Turun kaupunki mainostaa olevansa ekologisesti kestävä kaupunki?
”Torihanke on Turun kaupungin kannalta merkittävä panostus ja kaikkia siihen liittyviä hankintoja tarkastellaan kriittisesti myös siltä kannalta, etteivät hankkeen kustannukset nouse hallitsemattomasti ja tarpeettomasti.”
”Tässä hankinnassa nähtiin kyseisen laatutekijän (hiilijalanjäljen) mukaan ottamisessa niin paljon hankintaprosessiin liittyviä epävarmuustekijöitä, ettei sitä hankinnan onnistumisen varmistamiseksi tällä kertaa haluttu ottaa mukaan.”
Turun kaupungin kiinalainen kivitilaus on ajankohtainen esimerkki hankintalain ongelmista ja uudistuksen tarpeista. Hankintapäätöstä seuraavana päivänä valtiovarainministeriö julkaisi Suomen ensimmäisen kansallisen julkisten hankintojen strategian.
Valtiovarainministeriö ja Kuntaliitto ovat valmistelleet strategiaa yhdessä kuntien, yritysten ja asiantuntijaorganisaatioiden kanssa.
Strategian yksi keskeinen linjaus on huomioida hankintojen kokonaisuus, ei pelkkä hinta.
”Hankinnoilla voidaan säästöjen, vaikuttavuuden ja työllisyyden kasvattamisen ohella myös vähentää päästöjä, estää työntekijöiden oikeuksien loukkauksia ja luoda mahdollisuuksia innovatiivisille suomalaisille yrityksille”, linjasi kuntaministeri Sirpa Paatero (sd).
Strategiatyöhön vaikuttanut Suomen Yrittäjät katsoo, että julkisten hankintojen toteutus on yksi kuntien heikkouksista.
”Kuntien hankintapolitiikka on kuntapäättäjän käsissä. Kuntavaaleissa päätetään, miten julkiset hankinnat toteutetaan ja käytetäänkö miljardit mikro- ja pk-yrittäjyyden ja työllisyyden edistämiseksi vai esimerkiksi markkinoiden keskittämiseksi suurille toimijoille”, järjestö kirjoittaa tiedotteessaan.
Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuosittain noin 35 miljardilla eurolla.