Teknologiateollisuuden Jorma Turunen raamisopimuksesta: "Paikallisessa sopimisessa otettiin takapakkia"

Jorma Turunen
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
“Paikallisessa sopimisessa otettiin takapakkia”, Jorma Turunen arvioi. Kuva Markus Pentikäinen.

“Meillä oli etukäteen aavistus, että raamisopimus ei tue paikallista sopimista palkoista”, Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen muistelee. “Ja näyttää siltä, että tämä arvio käy toteen.”

Elinkeinoelämän keskusliiton suurin jäsenjärjestö on saanut juuri valmiiksi yhteenvedon viime syksyn neuvotteluista. Tulokset julkistetaan virallisesti ensi viikolla. Sen jälkeen alkaa todennäköisesti taas keskustelu siitä, millaisissa ratkaisuissa työnantajien kannattaa olla jatkossa mukana. Viimeksi Teknologiateollisuus hyväksyi keskitetyn mallin vasta pitkän taivuttelun jälkeen.

Tuoreista luvuista käy ilmi, että paikallisia neuvotteluja palkankorotusten koosta ja toteutustavasta käytiin viime syksynäkin yli 90 prosentissa yrityksistä. Vain murto-osa niistä johti kuitenkin paikalliseen, työmarkkinoiden yleisestä linjasta poikenneeseen ratkaisuun.

Elinkeinoelämän näkökulmasta se tarkoittaa, että yritysten välisiä eroja ei otettu tarpeeksi huomioon.

Vuonna 2010, kun työmarkkinoilla ei ollut keskitettyä ratkaisua, 80 prosenttia teknologiateollisuudessa työskentelevistä sai palkankorotuksen osana niin sanotun paikallisen erän. Viimeksi vain joka kolmannelle maksettiin enää jotain muuta kuin pelkkä yleiskorotus.

Työehtosopimustason ylittävien korotusten osuus on pudonnut vielä jyrkemmin. Vuonna 2010 niitä sai melkein neljäsosa kaikista palkansaajista, mutta 2011 enää seitsemisen prosenttia.

“En halua moittia raamisopimusta sinänsä”, Turunen sanoo. “Mutta neuvotteluprosessia on myös arvioitava siitä näkökulmasta, miten se ottaa työehtoasioissa huomioon työpaikkojen omat lähtökohdat. Selvää on, että raamisopimuksessa viestintäpuoli meni tältä osin pieleen.”

Teknologiateollisuuden sopimusta edelsi Metalliliiton ja toimihenkilöiden Pron lakko, jonka yhtenä syynä olivat juuri erilaiset käsitykset paikallisen sopimisen pelisäännöistä. Lakon päätteeksi tehtyyn sopimukseen valtakunnansovittelija otti työntekijäliittojen vaatimuksesta mukaan niin sanotun perälaudan. Se takasi, että jos paikallisen erän jakamisesta ei päästä työpaikalla sopuun, se menee yleiskorotuksina kaikille.

“Tunnelmat olivat sellaiset, että kun raamisopimuksessa oli prosentit ja perälauta oli lakolla ansaittu, sitä piti myös soveltaa mieluummin kuin tehdä siitä poikkeavia ratkaisuja”, Turunen tulkitsee.

Ay-liikkeessä on perinteisesti ajateltu, että palkankorotukset on oikeudenmukaisinta jakaa samanlaisina kaikille eivätkä palkkaerot saa ainakaan kasvaa.

“Työnantajalla ei ollut tässä tilanteessa oikein keinoja jakaa paikallisesta erästä rahaa sellaisille ryhmille, jotka olisivat ansainneet saada enemmän.”

Heikot kärsivät

Turusen johtama etujärjestö kokoaa yhteen viisi hyvin erilaista toimialaa ja yli 1 600 erikokoista yritystä. Kirjo ulottuu Nokian ja Koneen kaltaisista maailmanlaajuisista jäteistä pieniin etupäässä kotimarkkinoilla toimiviin yrityksiin. Teknologiateollisuuden viesti onkin jo pitkään ollut, ettei kaikissa niissä voi soveltaa mekaanisesti samaa palkankorotuslinjaa.

“Erityisesti alihankkijapuolella on iso joukko yrityksiä, joiden kannattavuus on aika heikko. Tällaisille yrityksille kaikki yli nollan menevät palkankorotukset ovat periaatteessa liikaa.”

Teknologiayritysten päähaaste on kansainvälinen kilpailu. Kilpailijamaista Ruotsin, Saksan ja Hollannin vienti on jo ylittänyt vuoden 2008 romahdusta edeltäneen tason. Suomi on siitä vielä kaukana.

“Yritysten kustannuskilpailukyky ei siis ole edelleenkään sellainen kuin pitäisi”, Turunen väittää.

Yhtään yritystä ei vielä ole tiettävästi mennyt nurin raamisopimuksen takia. Muutamat ovat sen sijaan joutuneet vähentämään työvoimaa, koska palkankorotukset ylittivät niiden maksukyvyn.

Yrityksistä on myös alkanut tihkua tietoa, että liukumat eli sopimusten päälle tulevat palkankorotukset ovat taas yleistymässä, kun palkat eivät muuten jousta ylöspäin.
Se tarkoittaa, että raamiratkaisu tulee yrityksille todellisuudessa kalliimmaksi kuin ensi alkuun näytti.

Koulutuspykälä hiertää

Kaksivuotinen raamisopimus on teknologiateollisuudessa voimassa lokakuun 2013 loppuun. Seuraavaa sopimuskautta pohjustetaan jo alan yhteisissä työryhmissä, mutta varsinaisesti uusiin neuvotteluihin aletaan valmistautua ensi syksynä.

Sitä ennen pitää vielä ratkaista, miten raamisopimuksessa työntekijöille luvatut kolme vuosittaista koulutuspäivää käytännössä jaetaan. SAK:n ja STTK:n mielestä ne kuuluvat automaattisesti kaikille. Työnantajien mielestä sellaista päätöstä ei ole.

“Totta kai haluaisimme edelleen lisätä paikallista sopimista”, Turunen ennakoi jatkoa. “Se ei varmaan ole mikään salaisuus.”

Lopullinen tavoite on, että kaikille automaattisesti tulevista yleiskorotuksista luovutaan ja koko palkankorotusvara jaetaan yrityksissä. Turunen myöntää kuitenkin, että näin radikaali muutos vaatii aikaa eikä toteutune aivan lähivuosina.

Viime syksynä teknologiateollisuudessa keskityttiin neuvottelemaan palkoista, mutta seuraavalla kerralla esillä ovat myös muut työehdot eli niin sanotut tekstikysymykset.

Sama periaate koskee niitäkin.

“Parasta olisi, jos liittojen kesken sovittaisiin vain yleisluontoisista kirjauksista”, Turunen sanoo. “Kaiken muun voisi jättää paikallisesti ratkaistavaksi.”

Firmojen ratkaisut vaihtelivat

Teknologiateollisuudessa on raamisopimuksesta myönteisiäkin kokemuksia.

Hammashoitolaitteita valmistavassa Palodexissa neuvoteltiin palkoista viime syksynä paikallinen ratkaisu, jonka kustannusvaikutus oli runsaat puoli prosenttiyksikköä yleistä tasoa korkeampi.

“Raami kertoi tason, jolla teknologiateollisuudessa liikutaan yleensä, ja kun meidän tilanteemme oli hyvä, halusimme tarjota vähän enemmän”, henkilöstöjohtaja Joanna Jansson kertoo.

Neuvottelut eivät Palodexissa juuri poikenneet aikaisemmista vuosista, ja raami tarjosi Janssonin mielestä tarpeeksi liikkumavaraa.

Tietotekniikan palveluja tarjoavassa Tiedossa lopputulos oli samantapainen. Paikallinen ratkaisu muistutti rakenteeltaan aiempia liittokierroksilla tehtyjä, ja kaikki saivat enemmän kuin pelkät yleiskorotukset. Henkilöstöjohtaja Kaj Dahlström löytää kuitenkin keskusjärjestöjen raamisopimuksesta myös huonoa.

“Ratkaisuun liittyvä perälauta ei välttämättä ole mieluisin malli”, hän sanoo. “Koska se sitoo kustannusten kokonaisvaikutuksen määrätylle tasolle, yrityskohtaistakaan ratkaisua ei pysty käytännössä neuvottelemaan edullisemmaksi.”

Nastolalaisessa hammaspyöriä valmistavassa Levypyörässä paikallinen erä jäi jakamatta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja kaikki saivat samat korotukset.

“Raamisopimuksen taso oli kilpailua ajatellen sen verran korkeahko, ettei päälle voinut laittaa enää ekstraa”, toimitusjohtaja Pentti Lemettinen kritisoi. Levypyörässä on nyt keskitytty tuottavuuden parantamiseen.