Entistä vaikeampi urakka

Seuraavan hallituksen säästöurakkaan saatiin viime viikolla lisäselvyyttä. Parlamentaarinen työryhmä linjasi, ettei sopeutusta voi tehdä valtion omaisuutta myymällä.

Ratkaisu on merkittävä, koska se tekee useiden miljardien sopeutuksesta entistä vaikeampaa. Käytännössä työkalupakkiin jäävät suorat menoleikkaukset ja veronkorotukset.

Työryhmä katsoi, ettei valtio voi rahoittaa myöskään investointeja omaisuuttaan myymällä. Mikäli seuraava hallitus haluaa siis päättää investoinneista esimerkiksi infrastruktuuriin, tutkimukseen tai tuotekehitykseen, on sen rahoitettava ne käytännössä vähentämällä menoja tai korottamalla veroja ainakin väliaikaisesti.

Työryhmän puheenjohtaja Ville Valkonen (kok) arvioi eduskunnassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa, että syynä tiukoille reunaehdoille on ennen kaikkea Euroopan unionin liiallisen alijäämän menettely. Mekanismi rajoittaa tulevina vuosina sitä, kuinka paljon Suomi voi kasvattaa julkisia menojaan.

Investoinneista ja omaisuuden myynnistä linjasi sama työryhmä, johon on julkisuudessa usein viitattu ”velkajarrutyöryhmänä”. Se sopi helmikuussa julkisen talouden ylivaalikautisesta tavoitteesta vuosille 2027–2033 sekä tulevan vaalikauden alustavasta sopeutustavoitteesta.

Työryhmän työtä ohjasivat EU-säännöt sekä kansallinen finanssipoliittinen laki. Vasemmistoliitto jätti eriävän mielipiteen sekä helmikuiseen ”velkajarruun” että tuoreeseen yhteisymmärrysasiakirjaan.

Puolue arvioi eriävässä mielipiteessään, että EU:n taloussäännöt ovat tulkinnoille jossain määrin avointa ”pehmeää sääntelyä”. Sääntöihin on tehty jatkuvasti poikkeuksia, ja viimeksi joustoista sovittiin tänä vuonna Iranin sodan aiheuttaman energian hinnannousun vuoksi.

”Emme halua ennakkoon sitoa Suomea ja seuraavaa hallitusta tiukkaan tulkintaan sääntöjen toimeenpanosta”, puolue katsoo.

Valkosen mukaan muut puolueet eivät allekirjoita tätä näkemystä.

Myös työryhmän varapuheenjohtaja Joona Räsänen (sd) huomautti, että Euroopan komissio voi ryhtyä oikeustoimiin, jos Suomi rikkoo EU-sääntöjä ja kasvattaa julkisia menoja enemmän kuin on sallittua.

On totta, että komissio voi vakavimmillaan määrätä sakon jäsenvaltiolle, joka rikkoo liiallisen alijäämän menettelyä. Toistaiseksi rikkomuksista määrätyt sakot ovat kuitenkin olleet nollan euron suuruisia.

Tiedotustilaisuudessa sekä Valkonen että Räsänen perustelivatkin Suomen kapeaa liikkumatilaa samaan aikaan EU-säännöillä mutta toisaalta myönsivät, ettei Suomi koeta parantaa julkisen talouden tilaansa Brysselin takia.

Finanssipoliittinen työryhmä arvioi helmikuussa, että seuraavan hallituksen tulisi päättää noin 8–11 miljardin euron sopeutuksista eli veronkorotuksista tai menoleikkauksista.

Käytännössä julkisen talouden tulisi olla siis noin 10 miljardia euroa vahvempi vuonna 2031.

Kyseessä on alustava arvio, ja lopullisesta tavoitteesta sopii joulukuussa sama työryhmä. Sitova tavoite tehdään tuolloin valtiovarainministeriön tuoreimpien ennusteiden sekä EU-komission tuoreimman laskelman pohjalta.

Työryhmän puheenjohtaja Valkonen korosti viime viikolla, ettei tämän suuruinen sopeutusurakka ole mahdoton – saati hyvinvointivaltion loppu. Tästä huolimatta se on erittäin vaikea savotta.

Nykyinen hallitus on tehnyt mittavia säästöjä, mutta on onnistunut valtiovarainministeriön tuoreiden arvioiden mukaan parantamaan valtion taloutta neljällä miljardilla eurolla ensi vuoteen mennessä.

Hallitus on päättänyt noin 6,5 miljardin euron sopeutuksista, mutta toisaalta se on päättänyt myös veronalennuksista ja erilaisista menolisäyksistä. Työllisyystoimet eivät nekään ole vahvistaneet julkista taloutta toivotulla tavalla.

Summa pienenee entisestään 2,8 miljardiin euroon, kun katsotaan koko julkista taloutta.