Puolustusvoimat varusmiespalveluksesta tehdystä tutkimuksesta: "Erinomainen päänavaus"

puolustusvoimat
Teksti
Laura Koljonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tutkimus, jossa tutkijat Tommi Hoikkala, Mikko Salasuo ja Anni Ojajärvi, osallistuivat varusmiespalvelukseen, oli ensimmäinen lajiaan Suomen puolustusvoimien historiassa. Hanke ei kuitenkaan ollut itsestään selvä, vahvistetaan puolustusvoimista.

Piirros

Suomen Kuvalehti haastatteli tutkijoita jutussa Yhdeksän kovaa, ja tutkijat vastasivat yhdeksään väitteeseen varusmiespalveluksesta. Tässä puolustusvoimien kommentti.

Kenraalimajuri ja Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori, dosentti Vesa Tynkkynen, mitkä ovat ensikommenttinne tällaisen tutkimuksen onnistumisesta?

“On tärkeää, että kirjan tietoja käytetään rakentavaan kritiikkiin ja kehittämiseen eikä repimiseen. Tämä kirja tarjoaa kyllä mahdollisuuden molempiin, sillä materiaali on laaja ja moniulotteinen. Mielestäni tutkimus on kuitenkin erinomainen päänavaus, hyvä ja uudentyyppinen.

Lievää kritiikkiä, joka ponnistaa tutkijataustastani, antaisin siitä, että alkuun jäi kertomatta, millaista kehitystä varusmiespalveluksessa on vuosien mittaan tapahtunut. Nyt tutkimuksessa on tuotu aika paljon esille vain niitä asioita, jotka ovat olleet jämähtäneessä tilassa 20-30 vuotta.”

Miten tutkimuksen tuloksia aiotaan puolustusvoimissa hyödyntää?

“Tutkimushan on osa Kansanterveyslaitoksen (nykyisen THL:n) tutkimusta ja siihen on panostettu niin paljon, ettei se voi mennä vasemmalta ohi. On tietenkin vaikea sanoa, mihin kaikkeen tämä vaikuttaa, koska kirja on vasta ilmestynyt. Puolustusvoimien mielenkiintoa kuvaa myös se, että olemme lähteneet mukaan tähän poikkeuksellisen avoimesti.

Isossa organisaatiossa muutos näkyy vähän viiveellä. Iso laiva ei niin sanotusti käänny nopeasti. Uusien harjoitusvälineiden, kuten esimerkiksi simulaattorien, tuoma hyöty ja arvo näkyy nopeasti. Ensin koulutetaan henkilökunta ja sen jälkeen järjestelmä otetaan käyttöön varusmieskoulutuksessa. Jos taas kosketaan koulutuskulttuuriin ja sen kauan vallinneisiin ja totuttuihin tapoihin, niin helposti puhutaan 10-15 vuodesta ennen kuin muutos on käytännössä sisäistetty. Kuten niin kovin usein, muutosvastarinta voi olla sitkeä.”

Miten kommentoitte kirjassa ollutta väitettä: tieto ei kulje kentän ja johdon välillä, mistä johtuu tyhjäkäyntiä ja turhautumista.

“Ajatellaan nyt asiaa prikaatin komentajan näkökulmasta: varuskunnassa on 2 500 varusmiestä. On siis todennäköistä, ettei yksittäisen varusmiehen ääni kuulu kovin helposti ylimpään johtoon. Ei se kyllä kuulu missään muussakaan isossa organisaatiossa. Hyväksyttävä peruste se ei tietenkään ole, mutta jossakin määrin ymmärrettävä.

Varusmiestoimikunta on hyvä kanava varusmiesten äänen saamiseksi esille ohi koko organisaation, aina johtoa myöten. Varusmiespalveluksen lopussa tehtävä palautekysely on myös mahdollisuus vaikuttaa palveluksen järjestelyihin.”

Millainen ilmapiiri puolustusvoimissa on koulutuksen kehittämisen suhteen?

“Koulutuksen kehittäminen on ollut puolustusvoimissa eräs keskeisiä kehitettäviä asioita. Esimerkiksi opetus- ja harjoitusmateriaalit ovat monipuolistuneet. Sen lisäksi palautekeskusteluja käydään joka harjoituksen päätteeksi. Ilmapiiri on takavuosikymmenistä muuttunut selvästi – ja parempaan suuntaan.”

Mikä oli puolustusvoimien tavoite tutkimukselle?

“Tätä asiaa on parempi kysyä pääesikunnasta esimerkiksi tutkimuksessa keskeisesti mukana olleelta majuri Olli Ohrankämmeneltä. Olin Kainuun prikaatin komentaja sillä hetkellä, kun Hoikkala ja Salasuo ilmestyivät huoneeseeni pääesikunnan tutkimusluvan kanssa. En ollut kuullut tutkimuksen hyväksymisestä etukäteen.”

Tutkimuksen yhteyshenkilö, majuri Olli Ohrankämmen, mikä oli puolustusvoimien motiivi päästää sosiologit varusmiespalvelukseen?

“Joidenkin puolustusvoimissa olevien mielestä tutkimus tietenkin sisälsi riskin. Halu tehdä tutkimusta lähti liikkeelle täysin tutkijoista ja he olivat erittäin aktiivisesti yhteydessä puolustusvoimiin päin. Tutkijat esittivät normaalin tutkimuslupaprosessimme mukaan tutkimussuunnitelman sisältävän tutkimuslupahakemuksen, ja saivat puolustusvoimien harkinnan jälkeen tutkimusluvan.

Olin tutustunut Tommiin (Hoikkala) jo aikaisemmin varusmiesten ravitsemustutkimushankeen ohjausryhmässä, kun hän ehdotti tällaista uutta tutkimusta, joka toteutettaisiin aika poikkeuksellisella tavalla. Neuvoin, mitä tutkimussuunnitelmaan kannattaa laittaa ja mikä ei ainakaan tule menemään läpi.

Kun tutkimuslupa oli myönnetty, tutkimus alkoi edetä omalla painollaan. Se on tavallaan hyvä asia tässä organisaatiossa, että luvan jälkeen asiat etenevät jouhevasti. Tutkimusluvan myönsi puolustusvoimien koulutuspäällikkö.

Tietenkin puolustusvoimat toivoivat, että tutkimuksessa tulee esille kehittämisehdotuksia, eikä vain kritiikkiä. Puolustusvoimillahan on paljon omaakin tutkimusta, kuten reserviläistutkimus. Osallistuva havainnointi tällä tavoin oli kuitenkin hyvin uutta ja poikkeavaa puolustusvoimissa.

Puolustusvoimissa on perinteisesti ollut helpompi hyväksyä lukuihin perustuva kova tieteen tekeminen kuin laadullisen tutkimuksen tulkinnallisempi toimintatapa.

Toivottavasti tutkimus käynnistää vilkkaan keskustelun varusmiehen kokemasta todellisuudesta myös puolustusvoimien sisällä.”

Kuvitus Vesa Lehtimäki

Aiheesta lisää SK:ssa 43/2009 (ilm. 23.10.)

Tunnetut sotilaat (Nuorisotutkimusverkosto 2009) ilmestyi 21.10.