Potkujen pelko ja kiire ajavat eläkkeelle

Akava
Teksti
Tuomo Lappalainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Neljä viidesosaa akavalaisista uskoo jaksavansa töissä pitempään, jos työpaikka on varma.

Kuinka akavalaiset jaksaisivat työssä pitempään

Työurien pidentämistä suunnittelevat työmarkkinajärjestöjen ryhmät ovat tehneet tällä viikolla pitkää päivää. Joulukuussa niille annettiin lisäaikaa tulevaan viikonvaihteeseen. Näkemykset olivat vielä muutamaa päivää ennen h-hetkeä kaukana toisistaan.

Palkansaajajärjestöjen lähtökohtana on ollut, että ihmiset jaksavat töissä kauemmin, jos työelämästä vain tehdään houkuttelevampaa. Työnantajat ovat halunneet muutoksia myös itse eläkejärjestelmään, muun muassa eläkkeitä koskeviin ikärajoihin.

Korkeasti koulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava on vastikään teettänyt aiheesta jäsentensä mielialoja kartoittavan tutkimuksen, jota ei ole tätä ennen esitelty julkisuudessa. Sen tulokset tukevat palkansaajapuolen valitsemaa linjaa.

TNS Gallupin syksyllä 2009 tekemässä kyselyssä vähän yli tuhannelta akavalaiselta kysyttiin, mitkä seikat saisivat heidät jatkamaan työssä entistä pitempään. Selväksi ykköseksi nousi varmuus työpaikan säilymisestä. Sitä piti tärkeänä peräti 80 prosenttia vastaajista, alle 35-vuotiaista vieläkin useampi.

”Työelämän arvot ovat isolla törmäyskurssilla työntekijöiden arvojen kanssa. Yritysten irtisanomis- ja lomautusherkkyys on aika suuri. Työntekijälle taas on tärkeää kokea, että työnantaja haluaa pitää hänet työssä”, Akavan edunvalvontajohtaja Minna Helle sanoo.

Moni korkeasti koulutettu lykkäisi myös eläkeaikeitaan, jos esimiehet olisivat parempia ja kiirettä olisi vähemmän. Sen sijaan haastatellut eivät uskoneet, että kuntoutuksesta, koulutuksesta tai työtehtävien vaihdosta olisi kauheasti apua.

Kyselyn mukaan akavalaiset aikovat jäädä eläkkeelle keskimäärin 63,4-vuotiaina. Muutos on ollut nopea, sillä vielä 2000-luvun alussa töistä haluttiin pois yli kaksi vuotta aikaisemmin.

Helle arvioi, että taustalla on vuonna 2005 tehty eläkeuudistus, jossa muun muassa sovittiin niin sanotusta elinaikakertoimesta. Sen seurauksena eläkkeet pienenevät, kun ihmisten elinaika pitenee.

”Ihmiset työskentelevät mahdollisuuksiensa mukaan sen verran pitempään, että kertoimen vaikutus tulee eliminoitua.”