Valittajat kuriin

Petteri Orpon (kok) hallitus on muuttamassa lakia, joka koskee kuntien kaavoitusta, maankäyttöä ja myös kuntalaisten valitusoikeutta eri hankkeissa.

Hallitus pyrkii uudistuksella keventämään byrokratiaa ja vauhdittamaan investointeja. Samalla se rajaa kuntalaisten valitusoikeutta niin, ettei kuntalainen saa valittaa, jos esimerkiksi teollisuusrakennus ei vaikuta suoraan valittajan omaan tonttiin.

Lakiesitys lähtee myös siitä, ettei järjestö saa valittaa, jos se ei ole jättänyt kaavasta virallista kirjallista muistutusta silloin, kun kaavaehdotus on ollut julkisesti nähtävillä esimerkiksi kunnantalolla. Käytännössä valitus pitäisi tehdä hankkeen suunnitteluvaiheessa.

Hallitus haluaa estää hankkeiden venymisen hallinto-oikeuksissa. Nyt eri oikeusasteissa olevat valitukset ovat kestäneet puolestatoista vuodesta kolmeen vuoteen, tapauksesta riippuen.

Määrällisesti valituksia tehdään toistasataa vuodessa. Näistä valituksista vajaa kymmenen prosenttia on sellaisten kuntalaisten, joita hanke ei suoraan kosketa. Valtaosa hankkeista etenee ilman valituksia.

Lakihanke kulkee nimellä alueidenkäyttölaki. Se tunnetaan entisenä maankäyttö- ja rakennuslakina.

Nimi on uudistunut, koska vanha laki jaettiin osiin. Rakentamista koskevat pykälät on siirretty uuteen rakentamislakiin. Jäljelle jääneet kaavoitusta koskevat osat halutaan siirtää uuteen alueidenkäyttölakiin.

Isot ja hieman pienemmätkin teollisuushankkeet voivat vaikuttaa kaikkiin kuntalaisiin, heidän tonttiensa arvoon ja koko kunnan ympäristöön. Siksi moni lausunnonantaja, kuten ympäristöjärjestöt ja Kuntaliitto, ovat esittäneet kritiikkiä lakiesitystä kohtaan.

Suomen Yrittäjät ja elinkeinoelämän edustajat ovat puolestaan tuoneet esille, että kuntalaisilla olisi valitusoikeus siinä kohtaa, kun niin kutsutut suuret linjat lyödään lukkoon yleiskaavassa.

Edellisen kerran kuntalaisten valitusoikeutta pyrittiin suitsimaan Juha Sipilän (kesk) hallituskaudella.

Silloinen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) ei edistänyt lakia, koska selvityksissä tuotiin esille perustuslaillisia ongelmia.

Perustuslaissa mainitaan, että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Tuolloin tuotiin esille myös se, että tuomioistuinten työ voi entisestään lisääntyä, koska oikeudessa voidaan kiistellä lopulta siitä, kuka on lopulta asianosainen ja keneen hanke vaikuttaa.

Myös Orpon hallituksen esitystä käsitellään perustuslakivaliokunnassa. Sen täytyy ottaa kantaa valitusoikeuteen, koska suunniteltu laki on merkityksellinen ympäristöperusoikeuden, kunnallisen itsehallinnon ja oikeusturvan kannalta.

Suomen Kuvalehti pyysi asiasta oikeuskansleri Janne Salmisen lausuntoa Oikeuskanslerinvirastosta.

Salminen on kirjoittanut lausunnon jo helmikuussa 2026. Siinä hän luettelee lähes samoja asioita, joita käytiin läpi jo Sipilän hallituskauden aikana.

Käytännössä kuntalaisen valitusoikeus kuuluu kaavoitukseen liittyvissä päätöksissä keskeisiin perusoikeuksiin.

Kuntalaisen muutoksenhakuoikeus kytkeytyy kysymykseen kunnan jäsenen mahdollisuudesta vaikuttaa ympäristökysymyksiin ja toteuttaa siten perustuslain mukaista ympäristöperusoikeutta.

Kaikilla kuntalaisilla pitää perustuslain mukaan olla mahdollisuus valvoa päätöksentekijöiden toimia. Kiistat pitää ratkaista tuomioistuimissa. Perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

”Valitusoikeus sisältää yhtymäkohtia useiden perusoikeuksien kanssa”, Salminen kirjoittaa.

Alueidenkäyttölaki on tällä hetkellä eduskunnan ympäristövaliokunnassa, jossa käydään läpi asiantuntijakuulemisia.

Perustuslakivaliokunta käsitteli asiaa kesäkuussa 2026. Silloin se päätti jatkaa asiantuntijakuulemisia ja kutsui kuultaviksi professorit Ida Koiviston ja Veli-Pekka Viljasen sekä apulaisprofessori Anu Mutasen. Lisäksi emeritusprofessori Teuvo Pohjolaiselta on pyydetty kirjallinen lausunto.

Perustuslakivaliokunnan virallinen lausunto valitusasiaan annetaan todennäköisesti loppuvuonna 2026.