Mika Aaltola tietää, että hänelle nauretaan. Hänen haaveilleen ja pyrkimyksilleen, mahtipontiselle puheenparrelleen.
Millainen arvojohtaja olisit presidenttinä, Mika Aaltola?
Liike-elämän vaikuttajat astelevat rivakasti Helsingin Messukeskukseen, joka on muutettu tunnelmallisesti valaistuksi luksusareenaksi. Nordic Business Forumin kalleimmat liput maksavat reilusti yli kolmetuhatta euroa. Nyt verkostoidutaan ja kuunnellaan kansainvälisiä guruja.
Ohjelmassa on myös presidentinvaalipaneeli.
Yhdysvaltalainen kirjailija, yrittäjä ja bisnesenkeli Tim Ferriss on juuri lopettanut esityksensä siitä, miten ihminen voin saavuttaa unelmansa vain neljän tunnin työviikolla. Seuraavaksi juontaja Maddy Savage kutsuu puupaneeleilla koristetulle lavalle Mika Aaltolan, Pekka Haaviston ja Olli Rehnin.
Muitakin ehdokkaita oli pyydetty, mutta heillä oli matkakiireitä.
Aaltola on ainoa panelisti, joka on jättänyt kravatin kotiin. Hän on pukeutunut mustikansiniseen pukuun. Suomalaiset tv-katsojat ovat nähneet sen hänen yllään monta kertaa, kun hän on analysoinut maailmanpolitiikkaa Ulkopoliittisen instituutin johtajana. Sukkia koristavat pastellisävyiset pallot.
Englanniksi haastatteleva Savage kysyy Aaltolan kampanjan pääteemoista.
”Venäjä ei mene pois. Tarvitaan selvä visio Suomen tarpeista”, Aaltola sanoo.
Presidenttiehdokas kuvailee Eurooppaa, jossa eletään synkkiä aikoja. Vuosikymmenet vallassa ollut poliitikkosukupolvi petti maailmansotien jälkeen tehdyn lupauksen, että sota ei koskaan palaa Eurooppaan. Peruspilarit ovat romahtaneet. Mannerlaatat ovat liikkeessä.
Eurooppaa on ”merkelöity” liian pitkään.
”On oltava suunnitelma!”
”On valmistauduttava iskuun! On kiinnitettävä turvavyöt!”
Mika Aaltola tietää, että hänelle nauretaan.
Hänen haaveilleen ja pyrkimyksilleen, mahtipontiselle puheenparrelleen.
”Olen mä yrittänyt itseironiaakin”, Aaltola sanoo.
Haastattelu tehdään Ullanlinnassa, ”ökyasunnoksi” kuvaillussa Aaltolan kodissa, josta hänellä ja Kirsi Aaltolalla on velkaa yhteensä 900 000 euroa.
Asunnossa ei ole mitään erityisen ökyä.
Jugendtalossa on korkeat ja tilavat huoneet, mutta asunto näyttää tavalliselta lapsiperheen kodilta. Tavaroita hujan hajan tai kerättynä kasoiksi nurkkiin. Kolme karvatonta terrieriä, Ronja, Sandra ja Sylvi, jotka juoksentelevat ympäriinsä.
Kirsi Aaltola on lähdössä kaupungille. Hän muistuttaa ulko-ovelta, että puolisolla on tilaisuus puoliltapäivin espoolaisten seniorien kanssa.
Aaltola istuu jykevän, uppotukeista valmistetun työpöydän ääressä. Hän nappaa poikansa lelun Ronjan suusta ja jatkaa pohdiskelua huumorista.
”Päätin, että imitoin sitä halonhakkauskuvaa. Musta se oli oikeasti hauska.”
Helsingin Sanomat teki Aaltolan kampanjasta pilakuvasarjan kesällä 2023. Piirroksessa paidaton, verryttelyhousuihin pukeutunut Aaltola poseeraa pölkyn ja klapien keskellä.
Aaltolan Instagramissa julkaisemassa mustavalkovalokuvassa asetelma on sama, mutta itseironian sijaan kuva tuo mieleen Vladimir Putinin supermiesposeeraukset.
”Huumori on niin kamalan vaikeaa. Se kuva sitten vaan ärsytti ihmisiä.”
Pilkkakirveistä huolimatta Aaltolan itsetunto vaikuttaa olevan kunnossa. Hän korostaa usein ennustajan kykyjään.
”Mä tiesin, että jotain on tapahtumassa Capitol Hillillä ennen vaalituloksen vahvistamisseremonioita.”
”Mähän ennustin silloin koronan puhjetessa, että kun taudit leviää, rajat nousee, luottamus laskee.”
”Itse ennakoin jo keväällä, että eduskuntavaalin jälkeen tulee tällainen kansallinen kriisi.”
Lisäksi hän on kehittänyt tavan puhua Mika Aaltolasta itsensä ulkopuolisena entiteettinä.
”Minusta se teoria Mika Aaltolasta, että hän on suosittu, koska oli paljon televisiossa, ei ole totta.”
”Suomalainen yhteiskunta ja se, keitä me olimme, muuttui. Ja siinä sitten Mika Aaltola oli jonkinlainen hahmo.”
On selvää, että riikinkukkomainen ehdokas hämmentää ja provosoi vaatimattomampaan tyyliin tottuneita kansalaisia. Silti hän nousi vuosi sitten gallupissa ykkössijalle.
Aaltolan nimi oli mukana mielipidetiedusteluissa ensimmäisen kerran jo ennen Ukrainan sodan syttymistä.
Ilta-Sanomat teki helmikuun puolivälissä 2022 kyselyn presidenttipelin ”villeistä korteista”, puolueiden ulkopuolisista ehdokkaista, joilla voisi olla menestymismahdollisuuksia.
Gallupin voitti taloustieteilijä Sixten Korkman, kakkosena oli rouva Jenni Haukio. Aaltola oli jaetulla viidennellä sijalla seisemän prosentin kannatuksella.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja oli tullut suomalaisille tutuksi syksyllä 2020 Yhdysvaltain presidentinvaalien ja niiden väkivaltaisten jälkitapahtumien kommentaattorina.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan Aaltola istui tv-studiossa viikkokausia. Intensiivisimmän alkuvaiheen jälkeenkin häntä haastateltiin lakkaamatta. Jatkuvalla näkyvyydellä oli yllättävät seuraukset.
Kun Ilta-Sanomat julkaisi gallupin 27. toukokuuta 2022, sen suurin uutinen oli Aaltolan suosio. 32 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että he voisivat äänestää poliittisesti täysin kokematonta tutkijaa presidentiksi.
Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen kuvasi Aaltolan nousua rakettimaiseksi.
”En muista uraltani vastaavaa, meillä saattaisi olla ensimmäistä kertaa aito musta hevonen”, Rahkonen sanoi.
Viisi kuukautta myöhemmin Aaltola oli Ilta-Sanomien kyselyssä ykkösenä. Arvostus, jota kansalaiset tunsivat asiantuntijaa kohtaan, näytti muuttuneen poliittiseksi luottamukseksi.
”Huomattiin, että meillä on tällainen ihminen, joka tietää Venäjästä ja on läsnä kohtalon hetkillä ja puhuu niin, että se rauhoittaa mieliä”, Aaltola sanoo.
Aaltola on tehnyt paljon Yhdysvaltoihin liittyvää tutkimusta. Hänen väitöskirjansa käsitteli Euroopan unionin kykyä sietää sisäisiä kriisejä. Esimerkkitapauksena oli hullun lehmän tauti.
”Se vaikutti marginaaliselta, mutta sitten tulikin covid-aika, jolloin se oli ihan keskeistä”, sanoo Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg.
”Mutta Venäjä ei ole ollut Mikan tutkimusprofiilin ytimessä.”
Aaltola on – oman määritelmänsäkin mukaan – ”sanoittanut suomalaisten tuntoja” Venäjästä ja Ukrainan sodasta, sanoo Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro.
”Se on tienkin aivan eri asia kuin syvällisen Venäjä-analyysin tekeminen, eikä siitä lähtökohdasta vielä Venäjän asiantuntijaksi tulla.”
Aaltola on esittänyt varmoja näkemyksiä hyökkäyssodan syistä.
”Hän edustaa julkisessa keskustelussa valtavirtaista käsitystä, että kysymys on lähinnä Putinista ja Putinin diktatuurista. Se on hyvin yksinkertaistettu näkemys”, Kangaspuro sanoo.
Venäjä-tutkijat näkevät tilanteen moniulotteisempana. Johtopäätösten tekeminen on vielä täysin kesken.
Heti IS-gallupin jälkeen Aaltola oli vieraana Ylen Ykkösaamussa.
”Miten kommentoitte presidenttikyselyn kärkipaikkaa?” toimittaja Seija Vaaherkumpu aloitti lähetyksen.
Aaltola vastasi vuolaasti: eletään murrosaikaa, haetaan uusia kasvoja, uutta linjaa, niin pitääkin. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että muuntautuminen asiantuntijasta presidentiksi on mahdoton tehtävä ja siksi ehdokkuus hyvin epätodennäköinen.
”Sanoisin että on yhden prosentin todennäköisyys sille, että minusta tulisi Suomen presidentti. Ei kaikkeen järjettömään pidä lähteä.”
Aaltola vakuuttaa, että oli tuolloin vilpitön.
Mikä muuttui?
”No pikemminkin, kun ei muuttunut.”
Suosioluvut pysyivät korkeina. Kohtuullisen korkeina senkin jälkeen, kun puolueet alkoivat nimetä virallisia ehdokkaitaan. Vaikka Aaltola kieltäytyi kieltäytymistään, suuri joukko suomalaisia nimesi itsepäisesti hänet suosikikseen.
”Sitkoinen” kannatus sai epäröimään. Ehkä todellinen mahdollisuus olikin suurempi kuin yksi prosentti ja ponnistus yrittämisen arvoinen?
Poikaansakin hän kertoo ajatelleensa: miten selittää teini-ikäiselle Geolle, ettei isällä ollut kanttia lähteä kisaan?
”Ajattelin rohkeutta tasavaltalaisena suomalaisena hyveenä. Eli siinä syntyi tietty velvollisuus uskaltaa.”
Ylen viimeisin presidenttigallup tehtiin lokakuun puolivälissä. Aaltola oli neljännellä sijalla kymmenen prosentin kannatuksella. Kärkikaksikko Pekka Haavisto (vihr) ja Alexander Stubb (kok) näyttää karkaavan muilta ehdokkailta.
On mahdollista, että Aaltolan kannatushuippu meni jo.
”Voi olla”, hän sanoo.
”Mutta kun katsoo aikaisempia vaaleja, niin nousua ja laskua on tapahtunut ihan viime metreille saakka. Ja onnihan ei ole sattumaa, vaan sehän on taito.”
Onnesta ja sattumasta puhuminen voi kuulostaa makaaberilta, sillä on vaikea nähdä, että Aaltolasta olisi tullut presidenttiehdokasta, jos Venäjä ei olisi hyökännyt Ukrainaan.
”En osaa sanoa olisiko tullut. Vaihtoehtohistoria on vaikeaa. Mutta mitään opportunismia kampanjassani ei ole, jos sitä kysyt.”
Aaltolan puhetyyli jakaa jyrkästi mielipiteitä. Esimerkiksi Ykkösaamussa esiintyminen keräsi paljon kehuja mutta myös kriittisempiä kommentteja, joissa ihmeteltiin, onko monipolvisissa lauseissa todellista sisältöä.
”Tää on nyt ihan mika-aaltolaa” on ilmaisu, jota on alkanut näkyä viestipalvelu X:ssä, jos kysyjä ei ymmärrä vastaajan argumenttia.
Aaltola myöntää itsekin, että hänen pitäisi kehittää vaalitenttejä varten jämptimpi ilmaisu.
”Mutta kun tykkään pohdiskella asioita.”
Aaltolan ajattelun avaaminen on työlästä.
Tarkoituksena on käydä läpi Ilta-Sanomissa heinäkuussa 2023 julkaistua kolumnia ”Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten”. Juutumme kuitenkin yhteen sanapariin.
Aaltola kirjoittaa: ”Terveelle demokratialle on tunnusomaista kokonaisuudesta välittäminen ja eri poliittisten heimojen omien etujen työntäminen taka-alalle, koska on olemassa yksi Suomen kansallinen etu.”
Mitä tarkoitat poliittisilla heimoilla?
”Ne on ehkä niitä kuplia, joista jotkut puhuvat.”
Eivät siis puolueita?
”Usein puolueilla on valtaa pitää yllä tiettyjä kuplia, että lähellä puolueita on laajempi tai suppeampi kupla.”
Tarkoitatko vaikkapa ammattiyhdistysliikkeen läheisyyttä vasemmistopuolueisiin?
”Siellä on selkeästi hahmotettavissa olevia klönttejä, jotka määrittävät sitä, miten asiat siellä toimivat.”
Missä?
”Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.”
Toimivatko heimot sosiaalisessa mediassa?
”Kyllä. Vaikka heimoilla saattaa olla oma perinteensä, identiteettipolitiikka on alkanut määrittää kuulumista heimoon.”
Jakaantuvatko heimot siis identiteettipolitiikan mukaan?
”Ihmiset eivät ole välttämättä tietoisia näistä asioista. Ne määrittävät sitten sen, miten he näkevät Suomen edun: vaikkapa nyt Fennovoima-ydinvoimalahankkeessa.”
Miten Fennovoima liittyy heimoihin?
”No, itse olen sitä mieltä, että silloin tällöin Suomen kokonaisetu saattaa jäädä mylvinnän jalkoihin.”
Aaltola on kiertänyt syyskuisen viikonlopun aikana Tamperetta ja lähialueita. Silmun lukioon Pirkkalaan häntä on tullut kuuntelemaan noin seitsemänkymmentä ihmistä, valtaosa iäkkäämpää väkeä. Yleisö istuu lukion aulassa, rappusilla.
Aaltola puhuu, ja sen jälkeen on kysymysten vuoro.
Eläkeläismies kertoo, että lausui kesällä Aaltolalle runon Helsingissä Stockmannin hississä. Muistaako Aaltola?
Totta kai. Ei sellaista voi unohtaa.
”Kirjoittavat lehdissä, että olet ylimielinen”, mies sanoo.
”Sain erilaisen vaikutelman, kun kohdattiin, mutta oletko?”
Aaltola aloittaa pitkän vastauksen: ”Se oli viritettynä… huomasin sen omasta sosiaalisesta mediastani… Se tuli jo viime keväänä sen varalta, että jos se nyt päättää lähteä kisaan, niin mitä tahansa se sanoo, tulkitaan ylimielisyyden osoitukseksi…”
Hän ei tietenkään pidä itseään ylimielisenä.
”Mä ajattelen, että olen rohkea.”
Aaltola puhuu paljon rohkeudesta. On rohkea ehdokas, hänen rohkeat kannattajansa ja uudenlainen rohkea Suomi.
Keski-ikäinen nainen pyytää Aaltolaa mainitsemaan työuraltaan esimerkin, josta on todella ylpeä ja joka voisi ennustaa hyvää menestystä myös presidenttinä.
Aaltola kertoo, että kun Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken oli Suomessa, hän halusi varta vasten kahdenkeskisen tapaamisen Upin johtajan kanssa.
”Oli kuullut, että olen tehnyt hyvää työtä. Eivät ne olleet korulauseita. Eikä se ole yleistä, että Yhdysvaltain ulkoministeri lähettää tapaamispyynnön.”
Yleisö taputtaa.
Mitkä ovat toivon kannattimia tässä maailmantilanteessa, kysyy nainen, joka on kuunnellut Aaltolaa koko tilaisuuden ajan tarkkaavaisesti.
Toivoa on, Aaltola sanoo, mutta alkaa puhua uhista. Työvoimapulasta, koko Eurooppaa uhkaavasta ”demografisesta katastrofista”, jota vierastyövoima ei ratkaise.
”Muistakaa että väestörakenne on kohtalomme.”
Tilaisuus on päättymässä. Aaltolan tukiyhdistyksen puheenjohtaja Valtteri Vuorisalo kehottaa yleisöä ottamaan yhteiskuvia ehdokkaan kanssa ja julkaisemaan niitä sosiaalisessa mediassa. Rahaakin kansanliike tarvitsee. Jokainen lesken ropo otetaan kiitollisuudella vastaan.
Ryhmä nuoria miehiä laulaa Aaltolalle Ukrainan kansallishymnin.
Aaltolaa on lähes mahdotonta keskeyttää. Vastaukset ovat pitkiä monologeja.
Koska hän puhuu niin paljon ja monimutkaisesti, metsää on vaikea nähdä puilta.
Millainen presidentti hän olisi? Miten hän ajaisi ”Tyhjät tynnyrit” -kolumnissaan mainostamaansa ”Suomen kokonaisetua” heimoajattelun sijaan – mitä se sitten ikinä onkaan?
”Kampanjani ykkösteema on se, että Venäjä on siirtynyt sotatalouteen ja meidän on vastattava. Pelotteen on oltava kunnossa, Venäjän rajalle tarvitaan vahva pidäke.”
Nordic Business Forumissa Aaltola kritisoi sitä, että hallituksen suurimpia infrahankkeita on tunnin juna Turkuun. Mihin pitäisi keskittyä sen sijaan?
”Jäämeren rata on tärkeä. Pohjanlahti on nyt puolustuspoliittisesti sisämeri, onko meillä suunnitelmia sen suhteen? Miten itäraja hoidetaan? Olen puhunut puolustusvyöhykkeistä. Venäläisomistus pitää saada sieltä pois. Onko siihen lainsäädäntöä?”
Suomen kokonaisedun vastainen päätös oli Aaltolan mielestä esimerkiksi luopuminen jalkaväkimiinoista. Samoin Fortumin investoinnit Venäjälle ja Fennovoima-hanke.
Jos Aaltola valittaisiin presidentiksi, hän kutsuisi koolle turvallisuuspoliittisia foorumeita. Sauli Niinistö käynnisti Kultaranta-keskustelut, mutta ne eivät riitä.
”Hallitusohjelman ja kansallisen turvallisuuden väliin jää semmoinen klappitila tällä hetkellä.”
Suomalaisia yhdistävä ”liima-aines” rapautuu, Aaltola varoittaa. Kansalaiset ovat läpeensä kyllästyneitä poliittiseen puheeseen ja puolueisiin kesän repivän keskustelun jälkeen.
Aaltola sanoo, että hän käyttäisi asemaansa kansan yhdistämiseen. Vaalikampanjassaan hän on kuitenkin kritisoinut kanssakilpailijoitaan repivään sävyyn.
Uusimmassa kirjassaan Havahtuminen – turvallinen Eurooppa (Tammi) Aaltola kuvaa ehdokkaaksi lähtöään ”hyppäämiseksi haialtaaseen”. Muita ehdokkaita hän luonnehtii ”tunkkaisiksi hahmoiksi, näennäisdialogimiehiksi tai suhmuroijiksi”.
”Jumalan siunauksen
toivottaminen on tärkeää”
Juttusarjassamme esitämme presidenttiehdokkaille joukon arvokysymyksiä, joihin on vastattava lyhyesti.
Tulisiko naisille säätää vastaava asevelvollisuus kuin miehille?
”Joo, tietyllä aikajänteellä se on vähän pakkokin, koska ikäluokat pienenevät ja puolustusvoimien on tosi vaikeaa jo tällä hetkellä löytää tarpeeksi väkeä.”
Mikä olisi puolustusmenojen sopiva osuus suhteessa Suomen bkt:hen desimaalin tarkkuudella (Naton määräämä minimi on 2,0)?
”3,9.”
Pitäisikö Suomen luopua uskonrauhan rikkomista koskevasta pykälästä?
”Ei. Me ollaan aika konservatiivinen maa, ja kaikki pitävät pyhien kirjojen polttamista mauttomana. Ja selkeästi siitä tulee myös kahnauksia maailmalla.”
Pitäisikö eutanasia laillistaa Suomessa?
”Ei, mieluummin saattohoito kuntoon. Jos eutanasia laillistetaan, siinä voidaan lipsua vaarallisille vesille. Esimerkiksi vanhukset voidaan alkaa nähdä taakkana yhteiskunnalle.”
Pitäisikö turkistarhaus kieltää?
”Kyllä.”
THL on suosittanut huumeiden käyttöhuoneiden kokeilua. Kannatatko tätä?
”Jos tuloksia saadaan aikaan ja se on toiminut muualla maailmassa, niin kannattaa kokeilla. En olisi kuitenkaan dekriminalisoimassa huumeiden käyttöä. On pidettävä yllä pelotetta, että nuoret eivät lähtisi kokeilemaan.”
Pitääkö suomalaisten tinkiä aineellisesta elintasostaan ympäristön kestävyyden vuoksi?
”Meille on ulkopoliittisestikin hyödyllistä, että siirrytään puhtaampiin energiamuotoihin. Se on tosi tärkeää Suomelle.”
Pitääkö elintasosta tinkiä?
”Toivottavasti ei. Mutta esimerkiksi viime talvena jouduttiin, ja se oli hyvä. Myös tulevana talvena kannattaa varautua sähkönhinnan nousuun.”
Pitääkö Suomen ja Venäjän kaksoiskansallisuus sallia?
”Venäjän kansalaisuus velvoittaa ihmisiä tiettyihin toimiin, tiettyyn kunnioitukseen ja kuuliaisuuteen Venäjän valtiovaltaa kohtaan. Tätä kautta se tuottaa meille lojaalisuusongelman. Se, mitä me tehdään ihmisille, jotka ovat kansalaisuuden jo saaneet… Mielestäni meidän pitäisi tarkastella heidän tilannettaan uudelleen.”
Eli ei myönnetä uusia kansalaisuuksia ja pohditaan, voitaisiinko jo myönnetyt perua?
”Kyllä, ja itse asiassa se on asioiden status tällä hetkellä.”
Tekisitkö presidenttinä vienninedistämismatkoja Kiinaan?
”Suomi on puolensa valinnut näissä skaboissa eli meillä on munat yhdessä korissa, joka on läntinen demokratia. Toisaalta vaikkapa Koneelle, joka on yksi suurimpia suomalaisia vientiyrityksiä, Kiinan markkinat ovat tärkeät. Eli ei tieten tahtoen suljeta niitä ovia, mistä meidän kansallisvarallisuus syntyy.”
Mutta lähtisitkö itse presidenttinä matkoille mukaan?
”Menisin ja pitäisin länsimaisia arvoja yllä. Mutta menisin vain niin kauan, kun Kiina ei ole vihamielinen toimija suhteessa meihin, mitä se tulevaisuudessa saattaa olla.”
Voiko Suomi mielestäsi viedä aseita Saudi-Arabiaan?
”Suomen asevienti Saudi-Arabiaan on aika vähäistä…”
Periaatteellisella tasolla?
”Tarkastelisin aseiden vientiä kokonaisuutena. Olin sitä mieltä, että esimerkiksi Turkkiin niitä voidaan viedä, koska turkkilaiset ovat liittosuhteessa meidän kanssamme. Eli pitää katsoa, mitä asia palvelee ja kuka muu niitä aseita sinne vie.”
Mutta Saudi-Arabiaan?
”Ehkä ei. Saudit saavat kyllä aseita aika paljon mistä tahansa.”
Pitäisikö seksuaalirikoslainsäädäntöä kiristää?
”Pitää tiukentaa. Lain pitää heijastella ihmisten oikeustajua.”
Missä Sauli Niinistö on epäonnistunut arvojohtajana?
”Arvojohtajana hän on ollut erinomainen, minun on vaikea löytää vikaa.”
Minkä yhden asian uudistaisit Linnan juhlissa?
”Suomalaiset rakastavat itsenäisyyspäivän juhlaa, joten en lähtisi sorkkimaan. Se ei olisi hyveellistä toimintaa.”
Mihin tervehdykseen lopettaisit uudenvuodenpuheen?
”Ahtisaaren tuoma tapa, miten sen fraasin sanookaan, sen voi siihen jättää. Jumalan siunauksen toivottaminen on tärkeää.”