Voitto tuli, seuraavaksi valtaan
Kuntavaalien voittaja haluaa pääministerin paikan, mutta seuraavan hallituksen kokoonpanon ratkaisevat eduskuntavaalit ja puolueiden yhteistyökyky.
Kuntavaalien jälkeen kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on voimansa tunnossa.
Vaalivoitto takataskussaan Orpo paljasti tavoitteensa. Kokoomus haluaa pääministeripuolueeksi.
Vaalitulos oli isku pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitukselle. Viidestä hallituspuolueesta ainoastaan ruotsalainen kansanpuolue pystyi nostamaan kannatustaan edellisistä kuntavaaleista.
Orpon haaveen toteutumisen tiellä on silti useita esteitä: Sdp:n ja kokoomuksen kehnot välit, Sdp:n ja keskustan yhteistyön vahvistuminen ja vuoden 2023 eduskuntavaalit.
Kuntavaalien alhainen äänestysinto hyödytti kokoomusta. Sen kannattajat ovat uskollisia äänestäjiä. Eduskuntavaaleissa äänestysprosentti on selvästi korkeampi.
Jos keskusta pystyy kohentamaan eduskuntavaaleissa asemiaan, se voi päästä seuraavan hallituspelin morsiameksi, jota Sdp ja kokoomus kosivat kilpaa kumppanikseen.
Keskustan mahdollisuuksia parantaa, että puoluettaan vasemmalle siirtänyt Marin on haluton yhteisyöhön kokoomuksen kanssa.
Sdp:n, kokoomuksen ja keskustan vaalimenestyksen lisäksi seuraavan hallituksen kokoonpanoon vaikuttaa se, miten perussuomalaiset ja vihreät pärjäävät.
Vaikka Sdp:n ja kokoomuksen yhteishallitus on Marinin ja Orpon aikana epätodennäköinen, sekin on yksi vaihtoehto. Aivan mahdoton ei ole hallitus, jossa olisivat mukana kaikki kolme: Sdp, kokoomus ja keskusta.
Sosiaalidemokraattien tappio ja keskustan torjuntavoitto pakottavat punamultapuolueet jatkossa tiiviimpään yhteistyöhön.
Sdp:n on otettava näkyvämpi rooli Marinin johtaman hallituksen talouspolitiikassa. Keskustassa vaalituloksen toivotaan vahvistavan Marinin ja puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk) asemaa hallituksen johtokaksikkona.
Vaalitulos on pelastusrengas kokoomuksen puheenjohtajalle Petteri Orpolle. Täysin turvassa hän ei silti ole. Mahdollinen haastaja Elina Valtonen keräsi yli 15 000 ääntä.
Kuntavaalit ovat paikallisvaalit, joiden teemat ja ehdokasasettelu poikkeavat merkittävästi eduskuntavaaleista. Vaalituloksen vaikutuksista puolueiden menestykseen eduskuntavaaleissa voi siksi tehdä vain yleisiä havaintoja ja arvioita.
Kokoomuksen voittoa osattiin ennustaa jo mielipidemittausten perusteella. Ero muihin puolueisiin kasvoi lopulta yllättävän suureksi, koska sosiaalidemokraatit ja perussuomalaiset menestyivät odotettua heikommin.
Kokoomus sai vaaleissa 21,1 prosenttia äänistä. Tulos on neljä prosenttiyksikköä parempi kuin viime eduskuntavaaleissa. Puolue menestyi nyt jokaisessa vaalipiirissä paremmin. Eduskuntavaaleissa kokoomuksen asemia parantaa toisaalta vankka suosio runsasväkisillä alueilla: Helsingissä, Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa.
Vaalitulos on pelastusrengas puheenjohtaja Orpolle, jonka asema on horjunut eduskuntavaalien jälkeen. Täysin turvassa Orpo ei silti ole. Orpon mahdollinen haastaja, kansanedustaja Elina Valtonen keräsi Helsingissä 15 785 ääntä. Lisäksi kokoomus pärjäsi hyvin Helsingissä ja Uudellamaalla, missä Orpoa on usein arvosteltu.
Edellisiin kuntavaaleihin verrattuna perussuomalaiset oli vaalien suurin voittaja.
Perussuomalaiset ja Hjallis Harkimon perustama Liike Nyt varmistivat, että valtaa siirtyi kunnissa oikealle. Perussuomalaiset on vielä verrattain tuore kuntapuolue, jolla oli listoillaan melko vähän kokeneita ja tunnettuja kuntapäättäjiä.
Sosiaalidemokraateille tulos oli katkera pettymys.
Uusi puheenjohtaja Marin tavoitteli Sdp:lle ykköspaikkaa myös kuntavaaleissa. Puoli vuotta sitten mielipidemittausten kärjessä ollut puolue jäi kuitenkin kokoomuksesta 3,7 prosenttiyksikköä. Sdp:n asemat kunnissa heikkenivät, ja tulos jäi viime eduskuntavaalien tasolle.
Demarit menettivät suosiotaan perinteisillä teollisuusalueilla. Puolueen sisällä on keskusteltu vilkkaasti siitä, onko Sdp mennyt liikaa vasemmalle ja unohtanut talouspolitiikan hallituksessa, jossa puolueen kärkiministerit ovat keskittyneet koronan torjuntaan.
Kehno vaalimenestys voi heikentää Marinin asemaa, joka ei ole ollut kiistaton. Marinin ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin taannoinen kamppailu pääministeriehdokkuudesta jakaa yhä puoluetta. Arvostelijoiden mukaan keskustelu olisi äitynyt avoimeksi puolueriidaksi, jos Sdp olisi jäänyt kolmanneksi.
Keskustalle ja puheenjohtaja Saarikolle kolmas sija oli torjuntavoitto siitä huolimatta, että tulos oli vuosikymmeniin kehnoin kuntavaaleissa. Puolue sai 14,9 prosenttia äänistä eli yli prosenttiyksikön enemmän kuin katastrofaalissa eduskuntavaaleissa 2019.
Keskusta sai kannattajiaan takaisin niissä vaalipiireissä, joissa perussuomalaisten tulos notkahti eduskuntavaaleihin verrattuna. Se kahmi äänestäjiä perussuomalaisilta Vaasan, Oulun ja Savo-Karjalan vaalipiireissä. Selitykseksi on tarjottu keskustan tunnetumpia ehdokkaita ja tehokkaampaa vaalikoneistoa.
Vaalitulos taannee paremman työrauhan keskustaa vajaan vuoden johtaneelle Saarikolle. Hallitusratkaisu sekä Saarikon ja Katri Kulmunin puheenjohtajakamppailu ovat jakaneet puoluetta ja sen eduskuntaryhmää.
Eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ja keskustan järjestys voi silti olla taas toinen. Silloin keskustan rasitteena on hallitusvastuu, eikä puolue saa samanlaista etua tiheästä kenttäverkostaan.
Vasemmistoliitto kärsi kuntavaaleissa vajaan prosenttiyksikön tappion. Puolueen kannatus on vuosia ollut kahdeksan prosentin tuntumassa. Nyt ääniosuus jäi 7,9 prosenttiin.
Keskustan ohella vaalien suurin häviäjä oli vihreät ja sen puheenjohtaja Maria Ohisalo, joka oli ensimmäistä kertaa vaaleissa puoluejohtajana. Puolue menetti asemiaan erityisesti suurissa kaupungeissa.
Kannatuksen luisuminen 10,9 prosenttiin pudotti vihreiden tuloksen 1,9 prosenttiyksikköä heikommaksi kuin viime kuntavaaleissa ja 0,6 prosenttiyksikköä huonommaksi kuin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Ohisalon henkilökohtainen menestys oli kehno. Hän jäi Helsingissä kauas vihreiden kärkisijoista.
Heti vaalituloksen jälkeen vihreissä alkoi jälkipeli. Arvostelijoiden käsitykset menevät ristiin. Joidenkin mielestä vaalitappio johtui puolueen siirtymisestä vasemmalle, toisten mukaan koulutuspolitiikan unohtamisesta, liian lepsusta ilmastopolitiikasta tai keskittymisestä pelkästään ympäristöpolitiikkaan.
Ohisalo itse on arvellut tappion syyksi sen, että vaaleissa ei päästy kunnolla keskustelemaan vihreille tärkeistä teemoista, kuten juuri koulutuksesta.
Vihreät jyräsi neljä vuotta sitten Ville Niinistön johdolla kuntavaaleissa voittoon vastustamalla Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen koulutusleikkauksia. Nyt se joutui vaalien alla itse puolustuskannalle, kun hallitus, jossa vihreätkin istuvat, leikkasi huhtikuun kehysneuvotteluissa tieteen rahoitusta.
Puolueen kannatus jäi lähes kaikissa yliopistokaupungeissa useita prosenttiyksikköjä vuoden 2017 tuloksesta.
Vihreät hävisi kaupungeissa, joissa se on ajanut vahvaa täydennysrakentamista.
vaalit pidettiin 293 kunnassa, mutta tulos ratkesi käytännössä 15 suurimmassa kaupungissa. Niissä äänesti liki 1,2 miljoonaa ihmistä eli lähes puolet vaisujen vaalien runsaasta 2,4 miljoonasta äänestäjästä.
Kokoomus voittaa ja häviää vaaleista toisiin suurimpien kaupunkien äänillä. Tällä kertaa sen kannatus kasvoi yhdeksässä ja pieneni kuudessa suuressa kunnassa. Vantaalla, Kouvolassa ja Lappeenrannassa se nousi Sdp:n ohi suurimmaksi.
Vielä merkittävämpi kokoomukselle oli Tampereen vaalitulos. Sanna Marinin kotikaupungissa Sdp säilyi hiuksenhienosti ykkösenä, mutta kokoomuksen ja Rkp:n vaaliliitto sai yhteensä 15 ääntä enemmän kuin sosiaalidemokraatit yksin. Vaaliliiton ansiosta kokoomus ottaa pormestarin paikan Sdp:ltä seuraaviksi neljäksi vuodeksi.
Suurten kaupunkien merkitys kasvaa koko ajan, sillä väestö keskittyy niihin. Se enteilee kokoomuksen menestystä myös jatkossa.
Helsingissä kokoomuksen kannatus laski edellisistä kuntavaaleista, mutta puolue onnistui pitämään pormestarin paikan. Se ratkesi kokoomuksen eduksi jopa selvemmin kuin viimeksi, sillä vihreiden äänimäärä putosi vielä enemmän.
Ohisalon aikana vasemmalle siirtyneet vihreät kärsi takaiskuja myös useissa eteläisen Suomen pienemmissä kunnissa, kuten Kirkkonummella, Nurmijärvellä, Lohjalla ja Keravalla.
Vihreät hävisi järjestään kunnissa, joissa kaupunkirakenteen tiivistäminen on jakanut mielipiteitä. Vihreiden asema on ollut niissä hankala, kun puolueen ajamaa täydennysrakentamista on ollut vaikea sovittaa toiveisiin lähiluonnon säilyttämisestä.
Keskustan odotettua parempi menestys näkyi siinä, että puolue säilyi edelleen suurimpana lähes kahdessa kolmasosassa kunnista. Manner-Suomen 293 kunnasta 187:ssä keskusta on edelleen ykkönen.
Keskusta ei kuitenkaan käytä niissä valtaa enää yhtä suvereenisti kuin ennen. Puolue menetti ehdottoman enemmistönsä 30:ssa niistä 80 kunnasta, joissa se sai neljä vuotta sitten yli puolet paikoista.
Enontekiöllä valtuuston voimasuhteet mullistuivat, sillä kaksi sitoutumatonta yhteislistaa keräsi lähes 40 prosenttia äänistä. Samalla keskusta menetti kuusi aiemmista yhdeksästä valtuutetustaan.
Keskustan linnakkeita murtui kaikkialla maassa. Kannuksessa sen kannatus romahti melkein 20 prosenttiyksikköä. Yli kymmenen prosenttiyksikön menetykset puolue koki Myrskylässä, Vieremällä, Lemillä, Ylitorniolla, Tervolassa, Vaalassa ja Oulaisissa.
Useimmat keskustan menettämistä kunnista ovat pieniä maaseutupitäjiä, mutta joukossa on myös pari keskikokoista seutukaupunkia, Tornio ja Ylivieska.
Ennen vaaleja arveltiin, että keskusta menettäisi vahvoilla alueillaan kannattajia etenkin perussuomalaisille. Muutamissa kunnissa, kuten Oulaisissa ja Tervolassa, perussuomalaiset voittikin suunnilleen yhtä paljon kuin keskusta hävisi.
Apajilla oli muitakin. Kannuksessa, Myrskylässä ja Vaalassa suurin voittaja oli kokoomus. Lemillä ja Vieremällä ääniä siirtyi puolueiden ulkopuolisille valitsijayhdistyksille.
Keskusta säilytti ykköspaikkansa kahdessa suurehkossa kaupungissa, Oulussa ja Kuopiossa. Molemmissa se jopa lisäsi kannatustaan eduskuntavaaleista. Turussa, Tampereella ja pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa sen osuus äänistä edelleen laski.
Myös perussuomalaisten rynnistys kaupunkeihin jäi puolitiehen. Vantaalla, Oulussa ja Lahdessa puolue ylsi kolmanneksi, Espoossa ja Tampereella neljänneksi ja Turussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa vasta viidenneksi. Helsingissä edes koko maan ääniharavaksi nousseen Jussi Halla-ahon vetoapu ei nostanut puoluetta viitossijaa ylemmäs.
Makeimmat voittonsa perussuomalaiset saavutti puolessa tusinassa maakuntien laidoilla sijaitsevassa kunnassa. Kihniössä, Hämeenkyrössä, Orimattilassa ja Kankaanpäässä se vei suurimman puolueen paikan keskustalta, Haminassa sosiaalidemokraateilta ja Ylöjärvellä kokoomukselta. Haminassa demarien tappiota synkentää vielä, että yksi perussuomalaisten läpimenijöistä on entinen Sdp:n kansanedustaja Peter Muurman.
Sdp onnistui kasvattamaan kannatustaan Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja Turussa, mutta samaan aikaan puolue kärsi pahoja menetyksiä Varkauden, Porin, Imatran ja Valkeakosken kaltaisilla vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla. Tällaisten kuntien demarit vaativat jatkossa todennäköisesti entistä äänekkäämmin, että Sdp:n pitäisi ottaa teollisuuden tarpeet paremmin huomioon.
Kemissä paikallisen teollisuuden ahdinko kaatui vasemmistoliiton niskaan ja nosti Sdp:n kaupungin ikiaikaisen valtapuolueen edelle. Vasemmistopuolueiden keskinäisen kamppailun lisäksi vaaleihin toi säpinää Helsingistä kotinurkilleen palanneen Paavo Väyrysen ehdokkuus. Väyrynen oli Kemin ylivoimainen ääniharava ja sai sieltä lentävän lähdön kevään 2023 eduskuntavaaleihin.
Kemissä vaaleihin toi säpinää Paavo Väyrysen paluu kotinurkilleen.
Kuntavaalit nosti esiin nimiä, joilla on hyvät mahdollisuudet lyödä itsensä läpi kahden vuoden päästä myös valtakunnallisesti.
Helsingissä tietokirjailija ja bloggari Minja Koskela (vas) keräsi maan yhdeksänneksi suurimman äänimäärän, 5 600, ja voitti puolueensa nykyiset kansanedustajat selvästi.
Varapuheenjohtaja Fatim Diarra oli puolestaan vihreiden listalla toinen heti pormestariehdokas Anni Sinnemäen jälkeen. Hän jätti taakseen muun muassa puoluejohtaja Maria Ohisalon ja eduskuntaryhmän puheenjohtajan Emma Karin.
Espoossa uusia menestyjiä olivat perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroos ja kokoomuksen ensikertalainen, tietoturva-asiantuntija Jarno Limnéll. Grönroos oli oman listansa ääniharava, ja Limnéll ohitti kaksi kokoomuksen istuvaa kansanedustajaa. Espoon ääniharavat ovat yleensä eduskuntavaaleissa vahvoilla, sillä kaupunki on Uudenmaan vaalipiirin suurin ja äänestäjät ovat keskimääräistä aktiivisempia.
Turussa vaalitulos enteilee vaikeuksia Johannes Yrttiaholle. Toisen polven kansanedustaja jäi vasemmistoliiton listalla vasta neljänneksi. Edelle kiilasi muun muassa jalkapalloilijana tunnettu Timo Furuholm.
Eduskunnasta kaksi vuotta sitten pudonnut Mika Raatikainen (ps) voitti Helsingissä Tom Packalénin, joka viimeksi sai perussuomalaisten viimeisen paikan. Packalénin edelle meni nyt peräti seitsemän muuta perussuomalaista.
Ministerisarjan selkein alisuorittaja oli Timo Harakka. Hän oli Helsingissä Sdp:n listalla kymmenes. Rkp:n europarlamentaarikko Nils Torvalds ei päässyt valtuustoon.