Nato-jäsenyyden vaikutus Venäjä-suhteisiin voi jäädä lyhyeksi sokiksi, arvioi saksalaistutkija
Suomi olisi Natossa turvallisuuden tuottaja eikä kuluttaja, Claudia Major sanoo.
Nato-jäsenyyden vaikutus Suomen Venäjä-suhteisiin voi jäädä lopulta lyhytaikaiseksi sokiksi, arvioi saksalainen turvallisuuspolitiikan tutkija Claudia Major.
”Katso Saksaa. Onnistuimme ylläpitämään erityissuhdetta Venäjään, vaikka olemme olleet osa Natoa. Samoin Norja. Norjalla on käytännöllinen suhde Venäjään, yhteistyötä esimerkiksi meriliikenteen ja meriturvallisuuden saralla.”
Ukrainan sota on romuttanut koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen ja siten myös Suomen ja muiden EU-maiden suhteet Venäjään.
Major työskentelee kansainvälisen turvallisuuspolitiikan osaston päällikkönä saksalaisessa Stiftung Wissenschaft und Politik -ajatushautomossa. Se toimii neuvonantajana Saksan hallitukselle ja parlamentille.
”Ongelma ei ole olla Naton jäsen, vaan muuttuminen ei-Nato-jäsenestä osaksi puolustusliittoa”, hän sanoo.
Nato-jäsenenä Suomi olisi Majorin mukaan ensisijaisesti turvallisuuden tuottaja eikä sen kuluttaja. Suomella on vahva oma puolustus ja perinne kokonaisturvallisuudesta ja varautumisesta.
”Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet toisivat Naton Pohjois-Euroopan puolustukseen paljon kaivattua selkeyttä.”
Majorin mukaan arktinen turvallisuus on tilkkutäkki. Sitä on takaamassa Norja, joka on Nato-maa, mutta ei EU:n jäsen. Suomi ja Ruotsi ovat EU-jäseniä, mutta eivät Nato-maita. Selkeämmät liittoutuneisuudet tekisivät puolustuksesta helpompaa.
”Jäsenyys vahvistaisi myös Baltian puolustusta. Alueen puolustamiseen tarvittaisiin jo nyt joka tapauksessa Suomen ja Ruotsin ilmatilaa.”
Suomen mukana Natoon tulisi lisää Venäjän-tuntemusta. Samalla yhteistä rajaa Venäjän kanssa tulisi kerralla lisää yli tuhat kilometriä. Naton tulee varmistaa, että se pystyisi tarvittaessa puolustamaan Suomea ja Ruotsia, Major sanoo.
”Kun Baltian maat liittyivät Natoon vuonna 2004, niille ei heti tehty Naton puolustussuunnitelmia. Ajateltiin, että niitä ei tarvita, koska Venäjä oli Naton strateginen kumppani. Nyt tilanne on erilainen.”
Naton ja Venäjän vuonna 1997 solmittuun yhteistyösopimukseen kirjattiin, että uusiin Nato-maihin ei sijoiteta pysyviä Nato-joukkoja tai esimerkiksi ydinkärkiä. Toistaiseksi on epäselvää, millaisiin ratkaisuihin Suomen ja Ruotsin kohdalla päädyttäisiin.
Päätös tulee vaatimaan tasapainottelua eskalaation ja puolustuksen välillä, Major sanoo.
”Suomi on Baltian maiden tapaan Venäjän äärimmäisessä läheisyydessä ja sama turvallisuusdilemma pätee: mitä me näemme puolustukseksi, voidaan toisella puolella kokea uhkaavana. On tärkeää pitää kiinni pelotteesta ja puolustuskyvystä, mutta samalla välttää ylimääräistä konfliktia.”
Kysymys ei liity vain Suomen ja Ruotsin mahdolliseen liittymiseen, vaan sitä on pohdittava Natossa myös yleisesti, Major sanoo. Naton perusperiaate on pitkään ollut välttää kaikkea toimintaa, joka voisi johtaa eskalaatioon Venäjän kanssa. Nyt painopistettä pitänee siirtää vahvemmin siihen, miten alueita todellisuudessa puolustettaisiin.
Euroopan turvallisuusjärjestys on perustavasti muuttunut, sillä Venäjä on osoittanut, mihin se on valmis Natoon kuulumattomien maiden kohdalla. Se on ottanut Valko-Venäjän vaikutuspiiriinsä ja aloittanut hyökkäyssodan Ukrainassa.
Iso osa Euroopan puolustuksesta, niin konventionaalisesta kuin ydinsateenvarjostakin, riippuu Yhdysvalloista, Major sanoo.
”Eurooppalaiset eivät hyökkäyksen kohdatessa pystyisi puolustautumaan täysin itsenäisesti.”
Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014 Natossa käynnistettiin prosessi, jonka tavoitteena on parantaa kollektiivista puolustusta Euroopassa. Uhka realisoitui 24. helmikuuta, mutta työ ei ole vielä valmis. Nato parantelee yhä valmiuttaan ja reaktiokykyään Euroopassa.
”Palaset ovat liikkeellä, mutta muutos ei tapahdu yhdessä yössä.”
Monet puolustuspolitiikassa itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat ovat muuttuneet tai muuttumassa Ukrainan sodan takia. Puolustusbudjetteja kasvatetaan ympäri Eurooppaa. Sota on saanut monet maat pohtimaan aikaisempaa liittoutumattomuuttaan.
Kaksi viikkoa sodan alkamisen jälkeen Tanska kertoi järjestävänsä kansanäänestyksen liittymisestä EU:n puolustusyhteistyöhön. Äänestys pidetään 1. kesäkuuta. Liittyessään unioniin Tanska neuvotteli itselleen erityisluvan jättäytyä EU:n sotilasoperaatioiden ulkopuolelle. Tanska aikoo myös nostaa puolustusmenonsa kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2033 mennessä.
Saksassa äkillistä muutosta on kutsuttu Zeitenwendeksi, käännekohdaksi. Maa nostaa puolustusmenojaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Monivuotisella sadan miljardin euron panostuksella on tarkoitus hankkia esimerkiksi uusia hävittäjiä. Saksa on myös sallinut aseviennin Ukrainaan.
”Sota pakotti saksalaiset nostamaan puolustusmenoja. Ajatuksena se oli lähes mahdoton ennen sotaa”, Major sanoo.
Hän vertaa Suomen ja Ruotsin liittymistä Natoon yhtä merkittäväksi muutokseksi kuin Saksan Zeitenwende. Suomi ja Ruotsi ovat liikkumassa vahvasti kohti jäsenyyttä, Major arvioi.
”Minulle on aina kerrottu, että Nato-asiassa Ruotsi johtaa ja Suomi seuraa perässä. Mitä näemme nyt on täysin tämän vastakohta. Näyttää siltä, että Suomi on jo päässyt ohi harkintavaiheesta, mutta Ruotsissa vielä pohditaan.”
Maat ovat jo pitkään tiivistäneet yhteyttään Naton kanssa, mutta prosessi tuntui jämähtäneen paikalleen, Major sanoo. Seuraavaan vaiheeseen siirtymiseen vaadittiin sota.
Suomi ja Ruotsi ovat pitkään olleet haluttuja jäseniä, Major sanoo. Hänen mukaansa Nato-kandidaattimaat voidaan jakaa karkeasti kahteen: niihin, jotka haluaisivat Natoon, mutta joita muut Nato-maat eivät halua jäseniksi, ja niihin, jotka Nato haluaisi, mutta ne eivät halua Natoa. Suomi ja Ruotsi kuuluvat Majorin mukaan jälkimmäiseen ryhmään. Ukraina, Bosnia-Hertsegovina ja Georgia ensimmäiseen.
”Ukraina, Bosnia-Hertsegovina ja Georgia olisivat turvallisuuden kuluttajia. Suomi ja Ruotsi myös, mutta ne pystyvät lisäksi tarjoamaan turvallisuutta.”
Jokaisen nykyisen Nato-maan on hyväksyttävä uusi jäsen. Suomen valtionjohto on viime viikot kiertänyt tapaamassa Nato-maiden valtionjohtoa varmistaakseen, että yksikään maa ei veisi Suomelta mahdollisuutta tulla jäseneksi.
Huolta on ollut esimerkiksi Unkarin, Turkin ja Kroatian suhtautumisesta Suomen jäsenyyteen.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kävi Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kanssa puhelinkeskustelun huhtikuun alussa.
Puhelun jälkeen Turkin presidentin kanslia tviittasi, että Turkki odottaa Suomen purkavan Turkkiin kohdistetut esteet, jotka liittyvät sotatarvikkeiden vientiin. Vientiä on rajoitettu Syyrian sodan takia. Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) sanoi, että Suomi ei ole käymässä kauppaa Nato-jäsenyydellään.
Kroatian presidentti Zoran Milanovic ilmoitti 26. huhtikuuta estävänsä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet, jos Bosnia-Hertsegovinan vaalilakia ei muuteta kroaateille suotuisammaksi.
Haaviston kerrottiin myöhemmin keskustelleen Kroatian ulkoministerin Gordan Grlic-Radmanin kanssa. Tämä oli todennut Kroatian hallituksen kannattavan Suomen jäsenyyttä.
Ei ole epätavallista, että Nato-maat asettaisivat ehtoja uusille jäsenmaille. Viimeisimpänä Natoon liittynyt Pohjois-Makedonia joutui muuttamaan nimensä Kreikan vaatimuksesta. Kaikkien ehdokkaiden täytyy täyttää myös Naton omat jäsenkriteerit, jotka Suomi tosin jo täyttää.
Claudia Major ei usko, että yksikään maa tulee vastustamaan Suomen jäsenyyttä. Jos jäsenyydelle on Yhdysvaltain tuki, se todennäköisesti etenee.
”Aikaisemmin on nähty, että jos Yhdysvalloissa on vahva johtaja, asiat Natossa etenevät. Jos Yhdysvallat haluaa Suomen Nato-jäsenyyden tapahtuvan, se pitää huolta myös hankalimpien jäsenten taivuttelusta.”