Mistä löytyy rahaa, kun valtiot lainaavat valtavia summia yhtä aikaa?

Kreikan parlamentin edustalla Ateenassa kaupiteltiin kiinalaisia sateenvarjoja sunnuntaina 9. toukokuuta. Kaupunki on rauhoittunut viime viikon väkivaltaisten mielenosoitusten jälkeen. Kuva Petros Karadjias / AP / Lehtikuva.

EU-maat sopivat viime yönä 750 miljardin euron arvoisesta paketista, jolla on tarkoitus rauhoittaa markkinoita ja tukea euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU-komissio voi lainata rahaa markkinoilta, ja EU-maat takaavat velan. Jo aiemmin on sovittu siitä, että Kreikalle ollaan valmiita myöntämään 110 miljardia euroa lainaa. Esimerkiksi Suomen osalta tämä tarkoittaisi, että otettua velkaa lainataan eteenpäin.

Markkinoilla siis riittää lainaajia. Mutta mistä se raha tulee? Erään vastauksen kysymykseen saa SK:n jutusta Hallitukset hattu kourassa.

_________________________________________________________

Mistä löytyy rahaa, kun kaikki valtiot lainaavat valtavia summia yhtä aikaa?

Tämä juttu on julkaistu alun perin Suomen Kuvalehdessä 20. maaliskuuta 2009 (SK 12/2009).

Valtiokonttorin johtajat Teppo Koivisto ja Ari-Pekka Latti ovat juuri palanneet viikon kestäneeltä Kaakkois-Aasian kiertueelta. Matka ulottui tällä kertaa Thaimaahan, Singaporeen, Filippiineille, Hongkongiin ja Kiinaan.

Koivisto ja Latti kävivät esittelemässä Suomea aasialaisille suursijoittajille. He yrittivät saada nämä kiinnostumaan valtiokonttorin tarjoamasta 4-5 miljardin euron syndikoidusta lainasta, jolla rahoitetaan valtion kasvavaa budjettialijäämää.

”Kiersimme kertomassa Suomen tarinaa. Puhuimme siitä, mikä on Suomen asema Euroopassa ja mitkä ovat Suomen talouden vahvuudet”, Latti sanoo.

Suomi joutuu pitkästä aikaa kilpailemaan kansainvälisillä lainamarkkinoilla. Valtion budjetti oli seitsemän vuotta ylijäämäinen, mutta nyt mennään jyrkästi pakkaselle. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) arvioi viime viikolla, että valtio joutuu ottamaan seuraavien neljän vuoden aikana jopa 40-60 miljardia euroa uutta velkaa. Se kaksinkertaistaisi velan nykyisestä.

Rahaa on tarjolla, mutta kilpailu on kiristynyt kysynnän kasvaessa. Siksi on tärkeää, että maailman rahapiirit ymmärtävät Suomen tilanteen. Saksa, Ranska, Britannia ja Yhdysvallat tunnetaan muutenkin – ne saavat lainansa helposti kaupaksi.

”Luottamus on tärkeä asia, Suomi on siinä mielessä edelleen vahvassa asemassa. Meillä menee huonommin kuin ennen, mutta muilla mailla menee vielä huonommin”, Latti sanoo.

14 markkinatakaajaa

Valtiot hakevat markkinoilta rahaa velkakirjojen huutokaupoissa, jotka järjestetään nykyisin tietokoneyhteyksien avulla. Suomen valtiokonttori kauppaa lainapapereitaan pari kertaa vuodessa.

Huutokauppoihin osallistuu yleensä 14 pankkia. Ne ovat markkinatakaajia, jotka kauppaavat lainoja eteenpäin omille asiakkailleen.

Valtiokonttorin markkinatakaajista vain OP-Pohjola ja Nordea toimivat Suomessa. Muut ovat suuria kansainvälisiä pankkeja, joiden asiakkaina on sijoittajia eri puolilta maailmaa – yksityisiä kansalaisia, eläkeyhtiöitä, pankkeja, keskuspankkeja ja valtiollisia rahastoja.

Valtaosa Suomen lainoista myydään yleensä Eurooppaan. Nyt kysymys on tavallista suuremmasta summasta, joten Aasista odotetaan tavallista merkittävämpää panosta, vaikka aasialaiset sijoittajat suhtautuvatkin hieman epäluuloisesti euroon ja koko Euroopan rahaliittoon.

Valtiokonttori järjesti edellisen lainahuutokaupan marraskuun alussa. Silloin myytiin miljardilla vuonna 2012 erääntyvää viitelainaa. Se saatiin kaupaksi edullisesti 3,44 prosentin korolla.

”Rahaa on vielä tarjolla. Se hakeutuu vaikeina aikoina niin sanottuihin varmoihin kohteisiin kuten luottokelpoisten valtioiden lainoihin. Mutta ei tämmöinen voi jatkua loputtomasti”, Ari-Pekka Latti sanoo.

Hän muistuttaa, että sijoittajien mielenkiinnosta kilpailee monenlaisia valtioita. Saksaa ja Yhdysvaltoja pidetään edelleen turvasatamina – ne saavat luottoa halvalla, jopa alle kolmen prosentin korolla.

Pahasti velkaantuneet Kreikka ja Irlanti joutuvat maksamaan jopa kaksi kertaa korkeampaa korkoa. Myös Itävallan maine on koetuksella, koska itävaltalaisilla pankeilla on valtavia riskejä Itä-Euroopassa.

”Sijoittajat ovat tässä tilanteessa merkittäviä vallankäyttäjiä. He päättävät, ketkä saavat rahaa ja millä hinnalla. Valtion lainapaperit ovat yleensä turvallisia, mutta kyllä niihinkin liittyy riski, kuten Islannin tapaus osoittaa”, Latti sanoo.

Suomi oli 1990-luvun alussa lähes yhtä vaikeassa tilanteessa kuin Islanti nyt. Ministerit matkustelivat silloin Japanissa asti tapaamassa sijoittajia. Rahahanat eivät sulkeutuneet missään vaiheessa kokonaan, vaikka valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok) varoittelikin siitä toistuvasti.

Nyt Suomen asema on paljon vahvempi, sillä julkinen talous on hyvässä kunnossa. Valtiolla on velkaa 54,5 miljardia euroa. Se on kansantalouden kokoon suhteutettuna selvästi vähemmän kuin euromailla keskimäärin. Silti Suomi joutuu maksamaan kovempaa korkoa kuin Saksa, koska meidät tunnetaan huonommin.

Yhdysvaltain velka paisuu

Suomen lainat tuntuvat mitättömiltä, kun niitä vertaa Yhdysvaltain pökerryttäviin elvytyssuunnitelmiin. Yhdysvalloissa on 8 300 pankkia, joista 250 tarvitsee tukea. Pankkikriisi nielee vielä ainakin 500-1 000 miljardia dollaria.

Yhdysvallat velkaantuu ennenäkemätöntä vauhtia. Presidentti Barack Obaman ensimmäisen budjettiesityksen alijäämä nousee 1 750 miljardiin dollarin, yli kymmenen kertaa suuremmaksi kuin 2007, jolloin asuntokupla puhkesi. Summa vastaa Suomen valtion 38 vuoden budjettia.

Myös Japanin talous on jyrkässä pudotuksessa. Japani on sitkeän taantuman jäljiltä maailman velkaantunein teollisuusmaa – julkinen velka lähestyy jo 200:aa prosenttia bruttokansantuotteesta. Maan suurimmat pankit Mitsunishi UFJ, Mizuho ja Sumimoto Mitsui tarvitset miljardien dollareiden pääomaruiskeita välttääkseen konkurssin.

EU-maat elvyttävät 200 miljardilla eurolla, jos komission suunnitelmat toteutuvat. Itäisen Keski-Euroopan maat kaipaavat kipeästi lisärahoitusta, mutta myös köyhät kehitysmaat tarvitsevat lainoja selviytyäkseen kriisistä. Monet niistä ovat erittäin riippuvaisia viennistä, joka on nyt tyssännyt kuin seinään.

Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick arvioi, että pankin kautta kanavoituu tänä vuonna yli 35 miljardia dollaria. Se on kymmenen kertaa enemmän kuin viime vuonna. Silti monia kehitysmaita uhkaa suoranainen nälänhätä.
Kenellä on rahaa?

Julkisen velan hillitön kasvu herättää väistämättä kysymyksen rahan riittävyydestä. Kenellä on varaa lainata markkinoille miljardikaupalla uutta rahaa kuukaudesta toiseen?

Suomen Pankin neuvonantaja, valtiotieteen tohtori Tuomas Saarenheimo korostaa, että maailmassa on rahaa, vaikka sitä ei voi paikantaa kovin tarkasti.

Kiinan keskuspankkiin on kertynyt valtavia pääomia, samoin Norjan, Venäjän ja Lähi-idän maiden kansallisiin öljyrahastoihin. Mutta myös pienistä yksityisistä puroista kertyy merkittäviä summia.

”Rahaa säästyy, kun yksityinen ihminen lykkää asunnon, auton tai pesukoneen hankintaa. Tämä raha kanavoituu jotakin kautta arvopapereihin. Yhä suurempi osa niistä on nyt valtioiden lainoja”, Saarenheimo sanoo.

Hän muistuttaa, että rahoitusmarkkinoilla on tapahtunut valtava muutos. Pari vuotta sitten sijoittajat eivät nähneet riskejä missään, nyt niitä pelätään kaikkialla. Raha ei liiku, kun kuluttajat leikkaavat kulutustaan ja yritykset panevat investoinnit jäihin. Valtavia summia jää säästöön.

”Maailmantaloudessa on liikaa säästämistä ja liian vähän investointeja. Sen takia valtion velalle löytyy ostajia. Korkotason muutokset ohjaavat rahoituksen kysyntää ja tarjontaa hiljalleen kohti tasapainoa”, Saarenheimo sanoo.

Englannin keskuspankki on päättänyt turvautua myös niin sanottuun setelirahoitukseen tilanteen helpottamiseksi. Se ryhtyy ostamaan valtion velkakirjalainoja, mikä tarkoittaa käytännössä uuden rahan painamista. Myös Yhdysvaltain keskuspankki pohtii samantapaista operaatiota.

Euroopan keskuspankin säännöt kieltävät setelirahoituksen, historiallisista syistä. Setelirahoitukseen liittyy aina suuria vaaroja. Se kiihdyttää inflaatiota, mikä heikentää rahan arvoa. Esimerkiksi diktaattori Robert Mugabe tuhosi Zimbabwen talouden muutamassa vuodessa pyörittämällä vastuuttomasti painokonetta.

IMF asettaa ehtoja

Myös Euroopassa on pahoissa vaikeuksissa olevia valtioita, jotka eivät saa enää tarpeeksi rahoitusta vapailta markkinoilta. Islanti, Latvia, Unkari ja Ukraina ovat jo joutuneet turvautumaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n apuun, mutta sekään ei ole ilmaista.

IMF asettaa tuelleen tiukat ehdot. Se seuraa tilannetta muutaman kuukauden välein. Lainojen uusia maksueriä vapautetaan vain siinä tapauksessa, että valtio on toiminut sovitun ohjelman mukaisesti.

Kansainvälinen valuuttarahasto perustettiin toisen maailmansodan jälkeen valvomaan maailman rahoitusjärjestelmää ja tukemaan tilapäisiin rahoitusvaikeuksiin joutuneita jäsenmaita.

IMF:ään kuuluu 185 valtiota, joiden keskuspankit osoittavat kiintiöihin perustuvia osuuksia rahaston käyttöön. Rahat ovat toistaiseksi riittäneet, vaikka yli sata valtiota on kokenut vakavan pankkikriisin 30 viime vuoden aikana.

Saarenheimon mukaan tiukimmat hetket koettiin vuosituhannen vaiheessa, kun Aasian maat ja Latinalainen Amerikka tarvitsivat mittavaa hätäapua.

Nyt tilanne saattaa kehittyä vielä hankalammaksi, sillä sekä teollisuusmaat että kehitysmaat tarvitsevat tukea samanaikaisesti. Yhdysvallat on jo ehdottanut, että IMF:n rahoituskapasiteetti kaksinkertaistettaisiin nykyisestä 250 miljardista dollarista.

Laman seuraukset

Aktia-pankin pääekonomisti Timo Tyrväinen uskoo, että talouskriisi aiheuttaa monenlaisia muutoksia maailman talousrakenteisin. Yhä suurempi osa valtioiden tuloista uppoaa velkojen hoitoon. Se tietää sekä veronkorotuksia että menoleikkauksia ja vaikuttaa siten koko yhteiskuntapolitiikkaan.

Tyrväinen muistuttaa, että Yhdysvalloista on kadonnut puolessa vuodessa viisi merkittävintä investointipankkia. Myös autoteollisuudessa on odotettavissa raju uusjako.

”Kiinalaiset ovat kiinnostuneita Saabista ja Volvosta. Kriisi voi antaa heille mahdollisuuden saada arvostettuja brändejä haltuunsa”, Tyrväinen sanoo.

Pitkä lama heikentää Yhdysvaltain asemaa maailman mahtivaltiona. Mutta ei Kiinakaan hyödy kriisistä, vaikka sen uskotaankin ohittavan Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena 2020-luvun alussa.

”Kukaan ei hyödy siitä, että maailmantalouden kasvu jatkuu varsin hitaana seuraavat viisi vuotta. Kiinalla on ollut valtavat varannot, mutta niiden arvo on nyt sulanut”, Tyrväinen sanoo.

Tuomas Saarenheimo on samaa mieltä. Talouslamassa ei ole voittajia, vaikka vielä viime syksynä arveltiin, että kysymyksessä olisi kehittyneen maailman kriisi, josta Aasia selviytyy kuin koira veräjästä.

”Se arvio meni pieleen. Aasiassa ollaan yhtä syvällä, kenties vielä syvemmällä kuin muualla.”

Kiina rahoittaa Yhdysvaltoja

Valtiollisella tasolla velkaantumista rahoittavat ne maat, jotka ovat keränneet ulkomaankaupassaan ylijäämiä.

Yhdysvaltain suurin rahoittaja on nykyisin Kiina, joka omistaa amerikkalaisia velkakirjoja 727 miljardilla dollarilla. Myös Japani, Lähi-idän öljyvaltiot ja Britannia ovat ostaneet niitä merkittävillä summilla.

Kiinalla on varaa sijoittaa amerikkalaisiin papereihin, koska sen kauppa Yhdysvaltain kanssa on ylijäämäistä. Pelkästään viime vuonna ylijäämää kertyi 170 miljardia dollaria.

Kiina tuottaa enemmän tavaraa kuin kuluttaa. Ylimääräinen tuotanto myydään ulkomaille, ja Yhdysvalloissa on suurimmat markkinat.

Tilanne on hyödyttänyt molempia. Amerikkalaiset ovat voineet kuluttaa velaksi, ja se on pitänyt yllä Kiinan vahvaa talouskasvua.
Mutta nyt amerikkalaiset ovat alkaneet säästää. Kulutus on romahtanut, kasvu hidastunut ja työttömyys kasvaa. Kiina on huolissaan sijoituksistaan, mutta se ei voi luopua amerikkalaisista arvopapereistaan. Niiden myyminen suurissa erissä romahduttaisi dollarin ja joukkovelkakirjojen arvon.

Vuosia jatkunut epätasapaino on johtanut kiistoihin Kiinan valuutan juanin arvosta. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithner väitti hiljattain, että Kiina manipuloi valuuttakurssiaan vientiteollisuutensa eduksi.

Kiinan johto vastasi arvosteluun pistämällä koko talouskriisin amerikkalaisten ahneuden syyksi.