Marine Le Pen suhtautuu Suomen Nato-jäsenyyteen kuten Ukrainan jäsenhaluihin – hänestä Ukraina ei sovi Natoon

SK kysyi Kansallisen liittouman puoluetoimistosta, mitä Le Pen ajattelee Suomen Nato-jäsenyydestä. Le Penin vaalivoitto voisi hidastaa Suomen jäsenprosessia muttei estää sitä, arvioi tutkija.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Ranskassa käydään parhaillaan tiukkaa presidentinvaalien toista kierrosta, jonka lopputuloksella voi olla suuri merkitys myös Suomelle.

Vastakkain on kaksi hyvinkin erilaista näkemystä sotilasliitto Natosta ja sen tulevaisuudesta.

Keskustaliberaalin Emmanuel Macronin ja äärioikeiston Marine Le Penin ajatukset törmäävät rajuimmin juuri ulkopolitiikassa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on syventänyt taisteluparin eroa entisestään.

Ulkopolitiikan aiheet ovat nousseet Ranskan presidentinvaaleissa harvoin suureksi vaaliteemaksi.

Tänä keväänä huomion on varastanut ranskalaisten huoli omasta ostovoimastaan, joka on heikentynyt Ukrainan sodan takia erityisesti vähävaraisimmissa talouksissa. Sodan taloudelliset vaikutukset ovat kaventaneet myös Macronin ja Le Penin välimatkaa toisiinsa.

Suomen näkökulmasta Ranskan ulkopoliittinen linja ja presidentin näkemykset eivät ole vähäpätöinen asia. Ranska on johtava EU-maa, ydinasevaltio ja yksi Naton puolustusmenoihin eniten satsaavia maita.

Suomi sen sijaan käy parhaillaan historiallista pohdintaa omasta Nato-jäsenyydestään jännitteisissä tunnelmissa, keskellä Ukrainan sotaa.

Jos presidentti Emmanuel Macron saa jatkokauden, hän tuskin asettuu vastustamaan Suomen Nato-jäsenyyshakemusta.

Sen sijaan ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten Nato-kriitikkona tunnettu Marine Le Pen suhtautuisi uusiin Nato-jäsenmaihin ja Suomen jäsenhakemukseen, jos sellainen tulisi Ranskaan hyväksyttäväksi.

SK kysyi asiaa Le Penin puoluetoimistosta Pariisista viime viikolla. Marine Le Penin kalenteri on täynnä kaksi viikkoa eteenpäin, toimistosta viestitettiin.

Ehdokkaat tekevät parhaillaan kiivasta jalkatyötä haaliakseen erityisesti vasemmiston ääniä itselleen. Ne voivat ratkaista pelin ensi sunnuntaina 24. huhtikuuta.

Toisella yrittämällä puoluetoimisto vastaa lyhyesti kysymykseen. SK kysyi, miten Marine Le Pen suhtautuisi Suomen Nato-jäsenyyteen, jos hänet valittaisiin presidentiksi.

”Hänen näkemyksensä on sama kuin koskien tätä mahdollisuutta Ukrainan kanssa”, vastauksessa todetaan.

Vaustauksessa on liitetiedostona Marine Le Penin helmikuinen haastattelu Francetvinfossa. Jännitteet Venäjän ja Ukraina välillä olivat silloin juuri kärjistymässä. Neljä päivää myöhemmin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Jutun mukaan Marine Le Pen toivoo, että ”Ukraina säilyy puskurivaltiona” Venäjän ja Naton välillä, ”neutraalina valtiona kansainvälisesti”.

”Jotta jännitteet saadaan loppumaan, mielestäni oli järkevää myöntää, että Ukraina ei sovi Natoon”, Le Pen toteaa haastattelussa.

Huhtikuussa France Inter arvioi, että Le Pen pitää Natoa vaarallisena liittoumana, sodanlietsojana. Le Pen korosti, että Naton laajentuminen entisiin Itä-Euroopan maihin on syy Putinin ”oikeutettuun huoleen”, ja siis epäsuora syy sotaan Ukrainassa.

Samalla yhtälöllä Nato-jäsenyyteen pyrkivä Suomi, tai yhtä lailla Ruotsi, voisi aiheuttaa epäsuorasti sodan Venäjän kanssa.

Vaalikampanjansa aikana Le Pen on tuonut esiin, että hän haluaa lähentää Naton ja Venäjän suhteita toisiinsa. Tämä on herättänyt epävarmuutta länsiliittouman sisällä ja Washingtonissa.

”Haluan Naton ja Venäjän strategista lähentymistä”, Le Pen on toistanut.

Äärioikeistolaisen Le Penin valinta olisi voitto Venäjälle ja presidentti Vladimir Putinille, monet ajattelevat.

Venäjämielisenä pidetyn Le Penin valinnalla Ranskan presidentiksi voisi olla kauaskantoiset seuraukset myös Ukrainan sotaan. Jos Le Pen alkaisi syventää suhteitaan Venäjään, se rikkoisi vääjäämättä Naton yhtenäisyyttä. Se voisi hajottaa myös lännen pakoterintamaa Venäjää vastaan.

Suomen lisäksi muu maailma ja Eurooppa on seurannut viime viikkoina silmä kovana Ranskan tapahtumia.

Valkoinen talo pelkää, että Putinin seuraava iso voitto voi olla Pariisissa, Politico-lehti kirjoitti 8. huhtikuuta.

EU ja Nato pitävät hermostuneina silmällä Marine Le Penin pyrkimyksiä Ranskan presidentiksi, Financial Times kirjoitti 12. huhtikuuta.  

Ranskan presidenttiehdokas vaatii Natoa tekemään sovinnon Venäjän kanssa, Washington Post kirjoitti 14. huhtikuuta.

Tuoreimman mielipidetiedustelun mukaan Macronilla on kuitenkin selvä etumatka: hän saisi toisella kierroksella äänistä 56,5 prosenttia ja Le Pen 43,5 prosenttia.

Marine Le Pen piti tiedotustilaisuuden ulkopoliittisesta linjastaan ennen pääsiäistä. Paikalle oli kutsuttu paljon kansainvälistä mediaa.

Le Pen lupasi, että hän irrottaa Ranskan Naton integroidusta komentorakenteesta, jos hänet valitaan presidentiksi.

Hän ei kuitenkaan tekisi sitä Ukrainan sodan aikana, vaan heti sen päätyttyä.

Le Pen oli ilmaissut Nato-kantansa jo 20. helmikuuta France Interin haastattelussa. Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan neljä päivää myöhemmin.

”Uskon, että Ranskalla ei voi olla vahva ääni kuin silloin, jos se näyttäytyy Ranskana eikä Naton äänitorvena”, Le Pen sanoi.

Vaaliohjelmassaan Le Pen täsmentää, että hän irrottaisi Ranskan Naton komentorakenteesta, ”kuten kenraali de Gaulle vuonna 1966”.

Presidentti Charles de Gaulle veti Ranskan pois Naton komentorakenteesta protestina Yhdysvaltojen liian suurelle vaikutusvallalle Euroopassa. Kaikki Ranskan joukot vedettiin Naton komennosta. Naton joukkoja pyydettiin poistumaan Ranskan maaperältä.

Ranska palasi Naton rakenteisiin vuonna 2009 presidentti Nicolas Sarkozyn kaudella.

Le Penin ehdotuksessa Ranska jäisi osaksi Natoa, kuten de Gaullenkin Ranska. Ranska kunnioittaisi artikla 5:sta, sotilasliiton pyhää ajatusta siitä, että hyökkäys yhtä liittouman jäsenvaltiota kohtaan on hyökkäys kaikkia vastaan.

Kansallisen rintaman ehdokas on perustellut Nato-kantojaan itselle rakkaalla Ranskan suvereenisuudella eli kansallisella itsemääräämisoikeudella. Jos Ranska irtautuisi Naton komentorakenteesta, se saisi itsenäisemmän äänen myös kansainvälisesti, hän uskoo.

Toisaalta Ranskan ei pitäisi hänen mielestään joutua mukaan sotilaallisiin konflikteihin, joiden syntyyn se ei ole ollut itse osallisena, ”jotka eivät ole omiamme”. Ranskan tulisi pikemmin suunnata voimavaransa taisteluun radikaali-islamilaista terrorismia vastaan.

Tutkija Iro Särkkä sanoo, että Ranska on ulkopolitiikassaan pitkään halunnut tarjota vastavoiman Yhdysvaltojen poliittiselle ja kulttuuriselle hegemonialle – riippumatta Marine Le Penistä.

Kaiken taustalla on ajatus Ranskasta suurvaltana, jonka ei pidä alistua muiden suurvaltojen erilaisiin tahtotiloihin.

Jos Marine Le Pen valittaisiin Ranskan presidentiksi, on selvää, että se nostattaisi laajemman keskustelun myös sotilasliitto Naton tulevaisuudesta.

Särkän mukaan Ranskan irrottautuminen Naton komentorakenteesta heikentäisi ennen kaikkea Naton ja samalla koko EU:n yhtenäisyyttä.

”Ranska on Macronin kaudella pyrkinyt ottamaan johtajan roolin EU:ssa. Irrottautumalla sotilasrakenteesta se viestisi, ettei se ole sitoutunut Euroopan yhteiseen puolustukseen.”

Samalla Ranska menettäisi vaikutusvaltaansa läntisen liittouman sisällä.

”Tämä tarjoaisi erityisesti Saksalle mahdollisuuden vahvempaan rooliin eurooppalaisen puolustuksen edistäjänä. Mielestäni se ei olisi Ranskan intressien mukaista”, Särkkä arvioi.

Presidentti Macron on edustanut puolustuspolitiikassaan enemmän jatkuvuutta. Ennen Ukrainan toista sotaa myös Macron toi esiin pettymyksensä Natoon, erityisesti Yhdysvaltojen ja Nato-maiden kehnoon keskinäiseen koordinaatiokykyyn ja Turkin sooloiluun Syyriassa.

Vuonna 2019 Macron sanoi The Economist -lehden haastattelussa, että Nato on ”aivokuollut ja kadottanut ydintehtävänsä”. Venäjän hyökkäyssodan jälkeen hän on pehmentänyt linjaansa. Hän on todennut, että Nato on välttämätön väline epävakaassa maailmassa ja Ranskan on tärkeää istua niissä Nato-pöydissä, joissa tehdään päätöksiä.

Ranskan poissaolo Naton rakenteista ei kuitenkaan estänyt sitä osallistumasta vaikkapa Kosovon operaatioon 1990-luvulla toiseksi suurimmalla panostuksella.

”Vaikka Ranska toimi yhteisen sotilaallisen komentorakenteen ulkopuolella, se pystyi suurvaltana löytämään ne keinot, joilla halusi osallistua”, Särkkä sanoo.

 

Jos Suomen jäsenyysneuvottelut etenevät, Nato-maiden on ratifioitava Suomen liittymissopimus omissa parlamenteissaan.

Tutkija Iro Särkkä huomauttaa, että Ranskassa jäsenyyssopimuksen hyväksyy presidentti. Presidentillä on Ranskassa suuremmat valtaoikeudet kuin vaikkapa Suomessa.

Ennen presidentin siunaavaa allekirjoitusta sopimus tulee Ranskassa normaalin perustuslainsäädännöllisen menettelyn mukaisesti senaatin ja parlamentin hyväksyttäväksi.

”En usko, että presidentti lähtisi jollain tavalla kaatamaan hakemusta, koska takana on ihan normaali parlamentaarinen prosessi”, hän arvioi.

Toisaalta Le Pen voisi vitkutella. Hän voisi sanoa, ettei hän allekirjoita lakia, vaikka senaatti ja parlamentti olisivat tehneet päätöksensä.

”Se on mahdollista. Silloin Yhdysvallat varmasti puuttuisi peliin ja sanoisi, että mitäs siellä vitkutellaan.”

Särkkä pitää ristiriitaisena sitä, että Le Pen lähtisi kaatamaan sopimusta ja ”jarruttamaan toisen maan itsemääräämisoikeutta”, vaikka on itse korostanut kansallisen itsemääräämisoikeuden merkitystä.

Mutta voisiko Le Pen presidenttinä jollakin keinolla vaikuttaa Suomen asemaan Natossa?

Ei kyllä voisi”, Särkkä sanoo.

Neuvottelut Nato-jäsenyydestä käydään Naton, ei yksittäisten Nato-maiden kanssa, hän muistuttaa.

”Suomi päättäisi itse kansallisen turvallisuutensa periaatteista. Se kävisi neuvottelut omalla ehdotuksellaan. Ne asiat, jotka olisivat Suomelle tärkeitä, niistä pidetään kiinni. Ei siinä kyllä Ranska pystyisi sohimaan väliin.”

Pohjois-Makedonian ratifiointiprosessi vuonna 2020 kesti Ranskassa lähes neljä kuukautta, Iro Särkkä sanoo.

Jos Suomi etenisi jäsenhakuprosessissaan, Nato-maiden ratifioinnit voisivat lähteä Särkän mukaan liikkeelle jäsenmaissa aikaisintaan kesäkuussa.

Ratifionnit voisivat jatkua ainakin vuoden loppuun, ellei prosessia saada jollain tapaa nopeutettua, Särkkä arvioi.

Mutta mitä siinä välissä tapahtuisi?

Natolla ei ole tarjota väliaikaisia turvatakuita. Ne koskevat ainoastaan jäseniä. On pohdittu, voisiko Suomi saada turvatakuut Nato-jäsenyyshakemuksensa ajaksi.

Särkkä muistuttaa, että Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi ulkoministereiden kokouksessa huhtikuussa, ”että kyllä me keinot keksitään, miten voisimme tukea”.

Isot Nato-maat asettuisivat jollakin tavalla Suomen tueksi, Särkkä uskoo. Mutta voisiko Ranskan presidentti vaikeuttaa Suomen turvatakuiden saamista?

Särkkä arvelee, että Saksan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen tukikin riittäisi, jos Le Pen sanoisi, ettei Ranska halua olla mukana.

”En usko, että Ranska tai Le Pen pystyisi keikauttamaan tätä tilannetta. Loppupeleissä hän varmasti voisi rähinöidä, mutta mitä Ranska sillä saavuttaisi”, Särkkä pohtii.

”Kyllä se olisi aika yksinäinen tie.”