Lama lisää vapaaehtoistyön suosiota

lama
Teksti
SK:n toimitus

Tyypillistä vapaaehtoista ei ole. Auttaminen kiinnostaa myös nuoria, mutta heille ei löydy sopivaa toimintaa. Heidi Heinänen työskentelee vapaaehtoisena nuorten turvatalossa.

Heidi Heinänen
Heidi Heinänen tekee vapaaehtoistyötä nuorten tukena SPR:n turvatalolla.

Heidi Heinänen, 29, työskentelee vapaaehtoisena Suomen Punaisen Ristin nuorten turvatalossa. Turvatalossa järjestetään kriisimajoitusta 13-18-vuotiaille nuorille, jotka syystä tai toisesta eivät voi juuri sillä hetkellä asua kotonaan.

Vapaaehtoisten tehtävänä on elää nuorten kanssa turvatalossa mahdollisimman tavallista arkea. Tehdään yhdessä ruokaa, katsellaan televisiota tai kysellään nuorilta kuulumisia. Työvuoro kestää illasta seuraavaan aamuun.

Heinänen kertoo päätyneensä tekemään vapaaehtoistyötä alun perin työnantajansa kannustamana. Työajasta ainakin kuusi tuntia vuodessa oli tarkoitus käyttää vapaaehtoistoimintaan.

”Osallistun myös mielelläni rahan keräämiseen katukeräyksissä, mutta se ei ihan täyttänyt sitä mitä halusin vapaaehtoistyöltä. Luin lehdestä jutun SPR:n turvatalosta ja totesin, että se kuulostaa juuri sellaiselta työltä jota haluaisin tehdä.”

Heinänen on tehnyt turvatalolla keskimäärin yhden vuoron kuukaudessa jo yli kolmen vuoden ajan.

”Nuorten kanssa on kauhean kiva olla tekemisissä. Vaikka välillä turvatalolla tulee vastaan aika rankkojakin tarinoita, nuoret ovat pääsääntöisesti todella elämänmyönteisiä ja positiivisia.”

Suomalaiset haluavat auttaa

Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta on tutkinut vapaaehtoistyötä Suomessa. Hänen tutkimuksensa mukaan lähes kaksi viidestä suomalaisesta osallistuu vapaaehtoistoimintaan.

”Suomalaisilla motiivina painottuu auttamisen halu ja myötätunto selkeästi enemmän kuin muissa maissa”, Pessi toteaa.

Myös Heidi Heinänen tunnustaa, että häneen vaikuttavat voimakkaasti yhteiskunnassa esiintyvät epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuus.

”Minussa on ollut aika nuoresta asti maailmanpelastajan vikaa. Minulla on halu tehdä jotain, jos toisella ihmisellä ei ole asiat hyvin.”

Heinänen kokee motiiviksi myös sen, että hänellä on itsellään ollut hyvä lapsuus ja nuoruus sekä huolehtivat vanhemmat, jotka asettivat rajoja ja kannustivat. ”Olen saanut itse kauhean paljon ja tämä on se tapa jolla voin antaa siitä hiukan takaisin.”

Vapaaehtoisilla tärkeä rooli

Myös Suomen Mielenterveysseuran järjestöjohtaja Sinikka Kaakkuriniemi on omassa työssään huomannut, että vapaaehtoisilla auttamisen halu on suuri. ”Jotkut näkevät auttamisessa myös sen puolen, että ehkä itse ovat joskus tilanteessa jossa tarvitsevat apua.”

Vapaaehtoisilla on tärkeä rooli Suomen Mielenterveysseurassa. Ensimmäiset vapaaehtoiset tulivat mukaan jo 1970-luvulla Itsemurhien ehkäisykeskuksen ylläpitämään kriisipuhelimeen.

Nykyisin yksi järjestön tärkeimmistä voimavaroista on tukihenkilötoiminta. Vapaaehtoiset tukihenkilöt sitoutuvat auttamaan pitkäjänteisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä.

”Tukihenkilönä voi toimia esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevan nuoren kanssa ja auttaa häntä selviytymään arjen asioissa”, Kaakkuriniemi kertoo.

Tällä hetkellä vapaaehtoisia tukihenkilöitä toimii Suomen Mielenterveysseurassa lähes 1500. ”Ilman vapaaehtoisia ei tietysti olisi koko kansalaisjärjestöä”, Kaakkuriniemi muistuttaa.

Tyypillistä vapaaehtoista ei ole

SPR:n turvatalolla käyvät vapaaehtoiset ovat Heidi Heinäsen mukaan erilaisia ja eri-ikäisiä. ”On työelämässä olevia, yksityisyrittäjiä ja opiskelijoita. Tosin naisia on määrällisesti enemmän kuin miehiä, mutta luulen, että se on sosiaalialan yleinen trendi.”

Anne Birgitta Pessi toteaa, että vapaaehtoistyöntekijän arkkityyppiä ei ole. Eri aloille hakeutuu taustoiltaan erilaisia vapaaehtoisia. Hän kuitenkin vahvistaa Heinäsen oletuksen.

”Tyypillisesti ajatellaan että vapaaehtoistyötä tekee keski-ikäinen nainen. Esimerkiksi sosiaalialoilla se osittain onkin totta. Yleisesti vapaaehtoistoimintaa tarkasteltaessa on kuitenkin mahdotonta nostaa esiin yhtä ryhmää.”

Myös Suomen Mielenterveysseurassa on havaittu sama ilmiö. ”Tukihenkilötoiminnassa keski-ikäinen nainen on se vapaaehtoisen prototyyppi, mutta esimerkiksi vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa tai mielenterveyttä tukevan liikuntatoiminnan organisoinnissa on taas ihan erityyppisiä henkilöitä”, Sinikka Kaakkuriniemi sanoo.

Vapaaehtoistoiminta murroksessa

Suomessa ei ole seurattu järjestelmällisesti vapaaehtoistyön suosiossa tapahtuvia muutoksia. Anne Birgitta Pessi kuitenkin kertoo, että esimerkiksi 1990-luvun laman aikaan vapaaehtoistyön tekeminen lisääntyi merkittävästi.

Talouslama näyttäisi yleisesti nostavan auttamisen halua kansalaisissa.

Suomen Mielenterveysseurassa vapaaehtoisten saatavuus riippuu paikkakunnasta ja järjestön näkyvyydestä. ”Tukihenkilöhakuihin tulee vastauksia joskus todella paljon ja joskus todella vähän. Yleistä trendiä ei voi sanoa näkyvän, mutta tarvitsisimme aina enemmän vapaaehtoisia”, Sinikka Kaakkuriniemi kertoo.

Pessin mukaan suomalainen vapaaehtoistoiminta on nyt syvällisessä muutoksessa. Nuoret olisivat jopa innokkaampia vapaaehtoistyöhön kuin vanhempi väestö.

”Nuorten elämänpiiri on kuitenkin niin laaja ja jopa pirstoutunut, että rekrytoinnissa pitäisi antaa mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä vaikkapa projekteissa tai silloin tällöin”, hän ehdottaa.

Kaakkuriniemi komppaa Pessin ajatuksia. Suomen Mielenterveysseurassa on tiedostettu, että nuorille ei tällä hetkellä ole tarjolla riittävästi toimintaa, joka sopisi heidän elämänrytmiinsä.

”Nuoria ei ole helppo rekrytoida. Mutta meidän pitäisi olla innovatiivisia ja kehittää sellaista toimintaa, joka houkuttelee heitä mukaan.”

SPR:n turvatalolla vapaaehtoisia on toistaiseksi riittänyt. Heidi Heinänen muistelee, että joskus on ollut jopa vaikeaa löytää vapaita vuoroja varauslistasta. ”Mutta sehän on vain iloinen ongelma”, hän toteaa.

Teksti ja kuva Liisa Leeve