Lääkkeiden hinnat laskivat roimasti

lääkkeet
Teksti
Kustaa Hulkko

Moni pitää lääkkeiden viitehintajärjestelmää vuosisadan uudistuksena. Lääketeollisuuden mielestä se rankaisee uusien lääkkeiden tuottajia.

Lääkkeet
Viitehintauudistus alensi eniten sydän- ja keskushermostolääkkeiden hintoja. Lipitor alentaa kolesterolia, Adalat Oros on tarkoitettu sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen hoitoon ja Zyprexa on psykoosilääke. Kuva Markus Pentikäinen

Lääkkeiden viitehintajärjestelmä tuotti huhti-syyskuussa, historiansa ensimmäisten kuuden kuukauden aikana 43 miljoonan euron säästöt. Lain valmisteluvaiheessa tavoitteeksi asetettiin runsaat 80 miljoonaa euroa vuodessa, joten toteutuneet säästöt vastaavat tavoitteita.

Kelan tietojen mukaan asiakkaan lääkekulut alentuivat järjestelmän ansiosta 12 miljoonaa euroa. Kelan säästöt olivat 31 miljoonaa euroa.

Lääkkeiden hinnat laskivat puolen vuoden aikana keskimäärin 25 prosenttia. Suuri osa säästöistä tuli lääkkeistä, jotka on suojattu menetelmäpatentilla.

Eduskunta hyväksyi uuden järjestelmän syksyllä 2008 kiivaan kamppailun jälkeen. Uusia lääkkeitä kehittävän teollisuuden etujärjestö Lääketeollisuus ry lobbasi voimakkaasti viitehintauudistusta vastaan.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Juha Rehulan (kesk) arvio järjestelmästä on positiivinen.

”Lain tavoitteet ovat toteutuneet. Myös kansalaisilta on tullut hyvää palautetta”, hän sanoo.

Samanlaisen arvion esittää Sinikka Rajaniemi, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean uusi johtaja. Hän johti aikaisemmin lääkkeiden hintalautakuntaa, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.

Rajaniemi on saanut kuluttajapalautetta, jonka mukaan kysymyksessä oli suorastaan ”vuosisadan uudistus”.

”Olennaista on se, että nyt hintakilpailu toimii myös ylemmissä korvausluokissa”, hän sanoo.

Kallista säästämistä

Uusia lääkkeitä kehittävien yritysten arvio ei ole yhtä myönteinen.

Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes sanoo, että kiristynyt hintakilpailu on johtanut geneeristen eli kopiolääkkeiden myynnin ja markkinaosuuden kasvuun.

Sen sijaan patenttisuojattujen alkuperäislääkkeiden myynnin määrä putosi nopeasti viitehintajärjestelmään siirtymisen jälkeen 15 prosenttia, vaikka kaikkien lääkkeiden volyymi kasvoi kahdeksan prosenttia. Moni alkuperäislääkeyritys joutui supistamaan henkilöstöään uudessa markkinatilanteessa.

Siimes korostaa, että ilman tutkimusta ei ole hyviä lääkkeitä. Hän toivoo, että myös uusien – ja yleensä entistä parempien – lääkkeiden päätyminen potilaiden käyttöön korostuisi lääkepolitiikan tavoitteiden joukossa.

”Säästötavoite ei voi olla ainoa päämäärä; sellainen säästäminen, joka estää hoidon kehittymisen, tulee kalliiksi.”

Hänen mielestään pitäisi luoda nykyistä joustavampia malleja kustannusten hallintaa varten. ”Nykyisin korvausviranomaisella on käytössään vain moukari: korvattavuus voidaan lakkauttaa. Sopimusmenettelyn avulla voisi löytää parempia ratkaisuja.”

Muualla EU:ssa kustannuksia kontrolloidaan esimerkiksi takaisinmaksuvelvoitteella: jos korvattavan lääkkeen menekki kasvaa niin, että sen kustannukset nousevat yli sovitun maksimin, lääkeyritys antaa korvausten maksajalle ”paljousalennuksen”.

Väärässä seurassa?

Ennen viitehintajärjestelmän lopullista hyväksymistä muun muassa eduskunnan ulkoasiainvaliokunta varoitti siihen liittyvistä kauppapoliittisista riskeistä – lähinnä Yhdysvaltain vastatoimista. Yhdysvallat seuraa järjestelmällisesti sitä, miten eri maissa sovelletaan teollis- ja tekijänoikeuksia, ja amerikkalaisten mielestä viitehintauudistus heikensi patenttisuojaa. Uudistus nimittäin sisällytti lääkevaihtoon myös tietyt patenttisuojan alaiset lääkkeet vielä patentin ollessa voimassa.

Tämä varoitus osoittautui sikäli aiheelliseksi, että keväällä 2009 Yhdysvaltain kauppaviranomaiset ottivat Suomen Special 301 -tarkkailulistalleen. Listalla on esimerkiksi sellaisia maita kuin Valko-Venäjä, Ukraina ja Tad ikistan. Tosin mukana on Norjakin – samantyyppisin perustein kuin Suomi.

Kansanedustaja Juha Rehula ei osaa arvioida, ovatko uhkakuvat muuten toteutuneet.

”Minua kiinnostaisi, onko toimenpiteellä ollut käytännön vaikutuksia. Niistä minulla ei ole tietoa.”

”Listalle joutuminen ei tehnyt hyvää Suomen maineelle”, sanoo ulkoasiainministeriön kauppapoliittisen osaston kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen. Toistaiseksi faktat puuttuvat esimerkiksi siitä, onko Yhdysvaltain toimenpide vaikuttanut esimerkiksi investointeihin.

”Suomi on listalla väärässä seurassa”, Suvi-Anne Siimes sanoo. Hän arvioi, että kansainvälisten lääkeyritysten suomalaisten tytäryhtiöiden on entistä vaikeampaa houkutella Suomeen investointeja ja tutkimus- ja kehitysprojekteja.