Kustantaja pelistä pois - Kuka hyötyy, kun kirja muuttuu paperinipusta biteiksi?
Kuvitus Janne Tervamäki.
Haluatko lukea Salman Rushdien Keskiyön lapset tai vaikkapa Philip Rothin Portnoyn taudin englanniksi ja modernisti sähkökirjana?
Jos haluat, sinun on pakko asioida amerikkalaisen Amazon-verkkokirjakaupan kanssa. Heinäkuusta lähtien pariakymmentä maailmankirjallisuuden klassikkoa myy vain Amazon yksinoikeudella ja vain yhtiön omassa Kindle-formaatissa.
Yhden kirjakaupan yksinmyyntioikeus on hieman erikoista. Vielä erikoisempaa on, että kustantaja ei saa senttiäkään esimerkiksi ostamasi Rushdien hinnasta.
Amazon myy kirjat ja ne ”julkaisee” Rothin, Rushdien, Orhan Pamukin ja noin 700 muun nykykirjailijan agentin Andrew Wylien perustama Odyssey-yhtiö. Se on uusin vaihe kiistassa siitä, kenelle kuuluvat rahat, jotka kirjojen sähköinen julkaiseminen niin sanotusti jättää pöydälle.
Ennen lukija sai kirjakaupasta mukaansa esineen; nipun sivuja ja kannet. Sähkökirjassa ostaja maksaa tekstitiedostosta, jonka kopioiminen on kustantajalle käytännössä ilmaista riippumatta siitä, onko kirjan painos 10 tai 10 000 kappaletta.
Paino-, kuljetus- ja varastointikustannuksia ei enää ole. Kirja on tiedosto, joka siirtyy lukijalle joko internetin tai kännykkäverkon kautta.
Kustantaja vai tekijä?
Ensin näytti siltä, että ainakin osa näistä sähköisten kirjojen tuomista säästöistä siirtyy lukijalle.
Amazon ryhtyi myymään uusien menestyskirjojen sähköisiä versioita hintaan ysiysiysi, 9 dollaria 99 senttiä. Saman kirjan kovakantisesta versiosta joutui verkkokaupassa pulittamaan usein puolet enemmän, perinteisessä kirjakaupassa hinta oli yli kaksinkertainen.
Kustantajat raivostuivat Amazonin hinnoittelusta. Molemminpuolisten kiukuttelukohtausten jälkeen verkkokauppa perääntyi, nykyään menestyskirjojen ysiysiysi-hinnoittelu on harvinaista.
Hetken näyttikin siltä, että voittajiksi nousevat kustantajat. Lukija maksaa kasasta bittejä miltei yhtä paljon kuin ”oikeasta” paperikirjasta, tuotannossa säästyvät rahat kilisevät kirjankustantajien laariin.
Ei ihme, että monen amerikkalaiskustantajan kesäloma oli pilalla, kun Wylie julkisti suunnitelmansa. Numeroiden perusteella sitä on hankala tyrmätä vaikuttamatta ahnaalta riistäjältä.
Yhdysvaltain kirjailijoiden liitto on arvioinut, että Wylien mallissa kirjailija saa noin 60 prosenttia kirjan myyntihinnasta. Myy kirjoja satasella, saat 60 dollaria. Loput rahat menevät Amazonille ja agentille.
Kustantamojen nykyään tekemissä sopimuksissa kirjailija saa noin 15 prosenttia sähkökirjan hinnasta – myy kirjoja satasella, saat 15 taalaa. Loppu menee kirjakaupalle, kustantajalle ja agentille.
Wylien malli on erikoistapaus. Kaikki Odysseyn tähän mennessä julkaisemat kirjat ovat nimekkäitä klassikoita, joita myydään ilman että niitä tarvitsee sen kummemmin markkinoida.
Lisäksi ne ovat vanhoja, uusinkin vuodelta 1989. Parikymmentä vuotta sitten kustannussopimuksissa ei puhuttu mitään sähköisistä julkaisuoikeuksista.
Wylien mukaan oikeudet ovat edelleen kirjailijoilla, koska muuta ei ole sovittu. Kustantajat ovat raivokkaasti eri mieltä.
Suomi on toistaiseksi sähkökirjojen kehitysmaa, mutta englanninkielisessä maailmassa sähkökirja on jo vireää liiketoimintaa. Maailman suurin kirjamyyjä Amazon ilmoitti heinäkuussa, että edellisen kolmen kuukauden aikana se on myynyt jokaista sataa kovakantista kirjaa kohti 143 e-kirjaa.
Suomen Kuvalehti kuuluu samaan konserniin kuin kirjankustantaja Otava.