Porilainen
Yö-yhtyeen solisti Olli Lindholm on sanonut: Jos ovessa lukee ”vedä”, porilainen työntää sen auki, saranapuolelta. Tämän tyyppinen toiminta näkyy Krista Kiurussa, sanoo kollega toisesta puolueesta. ”Rymistenkin eteenpäin meneminen.” Mitä Suomi menettää, kun päivänpolitiikasta on kadonnut Krista Kiuru?
Voit kuunnella jutun myös ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
”Älä käytä niitä, jotka ei puhu nimellä”, Erkki Liikanen sanoo puhelimessa.
Hänestä se olisi uutta. Kirjoittaa juttu Krista Kiurusta ja antaa puheenvuoro vain niille, jotka suostuvat kertomaan hänestä omalla nimellään.
”Häntä on kohdeltu ajoittain törkeästi, se on aivan selvää.”
Liikanen puhuu nimellään. Hän on tutustunut Kiuruun lähes viisitoista vuotta sitten. Lentokoneessa, matkalla Ouluun.
Liikanen oli tuolloin Suomen Pankin pääjohtaja. Hän oli ehdolla Suomen Punaisen Ristin uudeksi puheenjohtajaksi ja matkusti järjestön kokoukseen.
Viereiselle penkille istui pienehkö, nuori nainen. Hän esittäytyi Krista Kiuruksi ja sanoi: Haluaisin kertoa sinulle Punaisesta Rististä.
Kun kone laskeutui Oulunsaloon, Liikanen kysyi, oliko tämä tässä. Oli, Kiuru vastasi. Hän oli puhunut tauotta koko lentomatkan.
Myöhemmin Liikanen kysyi kokousväeltä, kuka tämä ihminen oli. SPR:n valtuuston puheenjohtaja, hänelle vastattiin. Järjestön aktiivi yläasteikäisestä saakka.
Tuore kansanedustaja Porista, sosiaalidemokraatti.
”Edelleen Kiurun analyysi on parhaita, joita olen SPR:stä saanut”, Liikanen sanoo.
Lauseet olivat vähän turhan pitkiä, ”sivulauseita liikaa”.
”Hän kuunteli tunnin näiden ihmisten asiaa”
On toinenkin tapaus. Liikanen jatkaa vielä.
Viime kesänä hän pyysi kiireiseltä Kiurulta audienssia. Suomen Sinfoniaorkesterien toiminnanjohtaja Helena Värri, Suomen Teatterit ry:n Kaisa Paavolainen ja hän halusivat puhua kulttuuritapahtumien tilanteesta.
Vaarattomimmat tapahtumat oli sallittava pian. Sellaiset, joissa ihmisillä on istumapaikat, turvavälit ja kasvomaskit. Joissa ei liikuta eikä huudeta.
Kiuru otti heidät vastaan sosiaali- ja terveysministeriössä Kruununhaassa. Liikanen otti parvekkeella yhteiskuvankin.
Kiuru kuunteli heitä tunnin ja soitteli Helena Värrille jälkikäteen. Elokuussa ministeriö antoi ohjauskirjeen, ja tilaisuuksia voitiin syksyn ajan järjestää.
”Hän hoitaa joka asian, minkä lupaa”, Liikanen sanoo.
”Joka muuta väittää, kysy, mikä tapaus.”
Liikanen on seurannut Suomen politiikkaa viisikymmentä vuotta. Hänet valittiin kansanedustajaksi 1972. Kiuru on hänestä ”Suomen poliittisen historian huonoimmin kohdeltuja henkilöitä”.
”Olihan tämä vain taustaksi?”
Jos noudattaisi Liikasen ohjetta, ei tarvitsisi kirjoittaa paljon tämän enempää. Juuri kukaan ei halua kertoa Kiurusta nimellään, mutta muuten kyllä.
Syntyy jännittäviä tilanteita.
Henkilö A, jonka kanssa olen juuri puhunut luottamuksellisen taustapuhelun, onkin heti soittanut henkilölle B. ”Nyt siellä ollaan taas tekemässä tällaista juttua!” Henkilö B on suuttunut ja soittanut henkilölle C. ”Taas ollaan tekemässä sellaista juttua!” Henkilö C soittaa minulle ja kertoo, että henkilö B käy nyt kuumana. Henkilö B voi kyllä itsekin antaa haastattelun, mutta on valmiiksi vihainen: taas Kristaa lyödään.
Kun yritetään vain selvittää, millainen poliitikko Kiuru on.
Kiuru on ollut ministeri neljässä hallituksessa: Kataisen, Stubbin, Rinteen ja Marinin. Hänellä on ollut neljä salkkua. Asunto ja viestintä, opetus, opetus ja viestintä, perhe ja peruspalvelu. Koronakriisin aikana hän on ollut jatkuvasti esillä.
Ja nyt hän on perhevapaalla. Mitä päivänpolitiikasta puuttuu, kun mukana ei hääri Krista Kiuru?
”Hän on eittämättä sukupolvensa lahjakkaimpia poliitikkoja”, sanotaan.
”Kestävä ja taitava. Perehtyy asioihin.”
”Ei kanna kaunaa.”
”Mukava. Nauru läpäisee katuporan metelin.”
Mutta myös:
”Kova taustapelaaja.”
”Vaikea yhteistyökumppani. Ei kuuntele toisten näkemyksiä.”
”Helvetin kova luu puolueen sisällä.”
”Ärsyttävä ja rasittava, jos tekemisiä kyseenalaistetaan. Soittaa ja haukkuu.”
Kiuru itse sanoo: aloitteellinen, toiminnallinen, avoin ja reilu.
Analyysi on hänen nettisivuiltaan.
Pyydän Kiurulta haastattelua jo tammikuun alussa.
”Palataan asiaan myöhemmin”, avustaja vastaa. ”Valitettavasti juuri nyt ministerin kalenteri on akuutin koronatilanteen takia aivan tukossa.”
”Monta rautaa oli tulessa jo silloin”
Kiuru oli aina puhelin korvalla. Opettajainhuoneessa Meri-Porin lukiossa. Kun tuli pienikin mahdollisuus, hän hoiti asioitaan.
2000-luvun alkuvuosina hän kuului muun muassa Porin kaupunginvaltuustoon, terveyslautakuntaan, Satakuntaliiton valtuustoon ja SPR:n hallitukseen.
Sen lisäksi, että opetti filosofiaa ja ilmaisutaitoa. Ja koska Meri-Porin lukiossa ei ollut pätevää opinto-ohjaajaa, Kiuru antoi myös opinto-ohjausta.
Myöhemmin kansanedustaja Mikko Elo tarttui tähän. Hänkin on porilainen sosiaalidemokraatti.
”Miksi ministeri Kiuru valehtelee koulutuksensa ja ammattinsa?” Elo kirjoitti Uuden Suomen sivuilla elokuussa 2014.
Kiuru oli ”vielä pari vuotta sitten” ilmoittanut eduskunnan kalenterissa, että on ammatiltaan myös opinto-ohjaaja.
”Eihän epäpätevänä tuntiopettajana toimiminen anna pätevyyttä”, Elo kirjoitti pöyristyneeseen sävyyn. Oli kysyttävä, ”täyttääkö ministeri Kiuru perustuslain vaatimuksen ’rehellinen kansalainen’”.
Kiuru ja Elo olivat kilpailijoita, se tiedettiin. Toista kotikaupunki oli nostanut ministeriksi, toista ei.
Porin demaripiirit ovat ”todella susia toisilleen”, sanoo porilainen, joka tuntee paikallispolitiikan.
Koulussa Kiurulla oli kiire. Hän oli poissa lähes viikoittain – luottamustehtävät – mutta paikkasi vajeen. Oppilaat saivat ohjausta muun muassa tekstiviesteillä.
Kiurusta tykättiin. Opettajainhuoneessa oli ennenkin ollut ”kekseliästä”, mutta Kiuru nosti kaiken uudelle tasolle, sanoo Katri Ylitalo. Hän opetti samaan aikaan saksaa ja ruotsia.
Kiuru oli energinen ja ”hirveän kiva”. Hän organisoi koko lukiolle ulkomaanmatkoja. Vuokrattiin niin isoja busseja kuin löytyi ja ajettiin Baltian läpi Budapestiin. Toisena vuonna Krakovaan. Mentiin laivalla Tukholmaan.
Oppilaat nurisivat, etteivät ehdi ostoksille, kun Kiuru sopi vierailuja yhteiskunnallisiin kohteisiin: asunnottomien yömajaan, vankilaan, ruotsinsuomalaisten vanhainkotiin, päiväkotiin.
Eräänä vuonna Kiuru toi kouluun pakolaisaiheisen ”sosiodraaman”. Se oli SPR:n konsepti. Oppilaat jaettiin pakolaisiin, vartijoihin, vastaanottokeskuksen työntekijöihin. Keskusradiossa puhuttiin siansaksaa. Annettiin täytettäviksi lomakkeita, joista ei ymmärtänyt mitään. Lukiolaiset saivat puitteet eläytyä.
Kiuru innosti oppilaita lukemaan filosofiaa. Se oli ollut hänen pääaineensa Turun yliopistossa. Kiuru oli valmistunut valtiotieteiden maisteriksi vuonna 2001.
”Ja sittenhän hän opetusministerinä teki uudistuksen, että filosofian kakkoskurssi tuli pakolliseksi”, Katri Ylitalo sanoo.
Vuonna 2014 lukion tuntijakoa tosiaan muutettiin – opetusministeri Kiurun johdolla. Etiikka poistettiin uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta ja siitä tuli filosofian toinen kurssi, kaikille pakollinen.
”Se oli Kiurun diplomityö”
Helmikuussa 2020 Sitra julkaisi selvityksen kansanedustajien työstä. Eduskuntatyön uudistamiseksi, kannessa sanottiin.
Sisäsivuille, räikeän keltaiselle pohjalle, painettiin ”esimerkki johtamisen ongelmista”. Se oli Sipilän hallituksen sote-uudistus.
Kansanedustajia oli haastateltu, ja uudistuksen käsittely oli saanut ”poikkeuksellista huomiota”.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli ollut ongelma, yksi niistä. Puoluepolitiikka oli vaikeuttanut valiokunnan työtä. Johtaminen oli ollut puutteellista ja jäsenten välit olivat ajautuneet ”poikkeuksellisen huonoiksi”.
Valiokunnan puheenjohtaja oli Krista Kiuru.
Hänet nimitettiin helmikuussa 2018, kun edeltäjästä, Tuula Haataisesta, tuli eduskunnan toinen varapuhemies.
Puheenjohtajat olivat erilaisia, ”kuin yö ja päivä”.
Eräs mukana ollut sanoo:
”Kiuru nostettiin, koska Sdp:n tavoite oli kaataa sote. Tiedettiin, että on yksi henkilö, joka siihen pystyy.”
”Ei missään tapauksessa”, vakuutti puolueen puheenjohtaja Antti Rinne kesäkuussa 2018, kun häneltä kysyttiin, yrittääkö Sdp tahallaan jarruttaa sotea.
Kysyttiin myös, olisiko valiokunnan puheenjohtajaa syytä vaihtaa. Saman päivän kokous oli päättynyt huutoon, joka oli kuulunut käytävälle asti.
Ei ole syytä vaihtaa, Rinne vastasi. ”Höpö höpö.”
Oli selvää, että käsittelyä pitkitettiin, sanoo yksi valiokunnan jäsen. Sdp halusi siten tyrmätä ”markkinavetoisen soten”.
”Krista pystyy puhumaan ihmiset pyörryksiin. Aikaa kului monta kertaa siihen, kun hän piti monologiaan.”
Valiokunta riiteli julkisestikin, mikä on harvinaista. Kiuru estää äänestyksiä, sanottiin.
Kesällä 2018 valiokunnan keskustalaiset jäsenet tekivät puhemiesneuvostolle kantelun Kiurusta: viivyttää tahallaan. ”Valiokunnan puheenjohtajuutta käytetään oppositiopolitiikan välineenä.” Kantelu oli ”hyvin poikkeuksellinen toimenpide”, totesi puhemies Paula Risikko. Valiokuntaan nimitettiin lisää virkamiehiä.
”Ilmapiiri oli aika epämiellyttävä. Asiat eivät tahtoneet pysyä asioina”, yksi jäsen sanoo.
”Mutta vika ei ollut yksin Kristassa. Se oli kaikissa, jotka lähtivät siihen keskinäiseen…”
Valiokunta istui aamusta iltaan. Kokoontui, kun muu eduskunta oli tauolla.
Kiuru jatkoi vielä kokousten jälkeen. Hän soitteli pitkiä puheluita, kuten hänellä on tapana. Kävi läpi soten pykäliä ja analysoi.
”Viimeinen puhelu loppuu kahdelta yöllä”, kuvaa puoluetoveri.
Maaliskuussa 2019 sote kaatui ja Sipilän hallitus erosi. Kiurulla oli osuutensa.
Kiuru itse sanoi, että sote-uudistus kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. ”Omaan mahdottomuuteensa.”
”Kiuru on syntynyt Porissa, myös poliitikko-Kiuru”
Nyt siteerataan jo Olli Lindholmia, Yö-yhtyeen edesmennyttä solistia, porilaista.
Hän on sanonut, että jos ovessa lukee ”vedä”, porilainen työntää sen auki. Saranapuolelta.
”Tämän tyyppinen toiminta Kiurussa näkyy”, sanoo kollega toisesta puolueesta. ”Rymistenkin eteenpäin meneminen.”
Ne, jotka tuntevat paikallispolitiikan, sanovat, ettei sosiaalidemokraattisessa Porissa ole voinut muuten pärjätä.
Ja Porissa Kiurusta on tullut poliitikko. Kaupunginvaltuuston jäseneksi 2001, puheenjohtajaksi 2009.
Seula on kuulemma ollut tiukka. Nuorten demareiden on ollut vaikea nousta. Merkitystä on ollut sillä, mihin paikallisjärjestöön on kuulunut ja keitä saanut tukijoikseen. Kiuru on kuulunut vanhimpaan ja vaikutusvaltaisimpaan: Porin työväenyhdistykseen. Hänen ”aisaparinsa” on ollut Esa J. Wahlman, Porin Sdp:n mahtimies.
Aisapari-sanaa käyttää Wahlman itse. Hän on nyt 73-vuotias ja edelleen Porin kunnallisjärjestön puheenjohtaja.
”Soitellaan harva se viikko”, hän sanoo. Yhteydenpito on ”tiivistä ja erittäin luottamuksellista”, on aina ollut.
”Keskustellaan ja sovitaan, se pitää.”
Porissa Kiuru on ”Krista”. ”Meidän tyttö” edelleen monelle, varsinkin vanhemman polven demariäänestäjälle.
”Vaikka itse Kiuru on jotain ihan muuta”, sanoo politiikan tuntija. Kova ja hellittämätön, konflikteja kaihtamaton. Välillä laidat ryskyvät.
Asema Porin Sdp:ssä on kuitenkin vankka, sanoo toinen.
”Tällä hetkellä hänen kannatuksensa lähentelee hurmoksellisuutta.”
”Niinäkin kuukausina, kun koko media ristiinnaulitsi Kiurun, aplodit olivat raikuvat.”
”Häneen liittyy tällainen taustapelaaminen”
Sosiaalidemokraateille Kiuru on tärkeä. Hänet voi panna mihin tilanteeseen tahansa ja ”asia hoituu”.
Yksi sanoo sen näin:
Kiuru on ollut mukana kaikissa Sdp:n kähminnöissä kymmenen viime vuoden ajan.
Toinen näin:
Kyllä hän on ollut Sdp:n johtavien poliitikkojen tuki ja turva monessa paikassa. Urpilaisen, Rinteen, Marinin.
Kiistatta Kiuru liittyy heihin kaikkiin – Jutta Urpilaiseen, Antti Rinteeseen ja Sanna Mariniin – mutta vankkumattomasta tuesta esitetään eriäviä näkemyksiä.
Esimerkiksi:
Toukokuussa 2014, kun Rinne yllättäen ja täpärästi voitti Urpilaisen puheenjohtajavaalissa, Kiuru vaihtoi leiriä nopeasti. Hän oli ”Rinteen riemussa mukana” jo kokouspaikalla Seinäjoki Areenalla, kertoo mukana ollut.
Oli ollut käsitys, että Kiuru tukee Urpilaista.
”Jäi epävarmuus, että hän ajeli lakeuksilla kaksilla rattailla.”
Marinista Kiuru taas teki pääministerin, väitetään. Ehkä liioitellen.
Kuitenkin joulukuussa 2019, kun puoluevaltuusto äänesti kahdesta pääministeriehdokkaasta – Sanna Marinista ja Antti Lindtmanista – Kiuru yllätti kokousväen. Hän tuli itse paikalle, vaikka oli aiemmin ilmoittanut, ettei ministerinä osallistuisi puoluevaltuuston kokouksiin. Varamies osallistuisi. Mutta tämä olisi ilmeisesti äänestänyt Lindtmania. Paikalle tuli myös Sirpa Paatero, joka oli sairauslomalla. Kiuru houkutteli hänet, on sanottu. Paatero äänesti Marinia.
Vaalitulos: 32–29.
Ei tässä ole mitään kummallista, sanoo kokenut poliitikko. Kiuru hakee maksimaalista tukea omille näkemyksilleen. Käyttää laajoja verkostojaan ja puhuu.
”Sitä me kaikki olemme tavalla tai toisella harrastaneet.”
”Se puoli on vieraampi, että hän junttaa.”
Miten ylipäätään arvioida poliitikon toimintaa? Milloin poliitikko on onnistunut?
Silloin, kun hänet valitaan uudelleen, sanoivat kansanedustajat Sitran selvityksessä Miten kansaa edustetaan?.
Kiuru on ollut kansanedustaja viisitoista vuotta.
”Ihan läheiset varmaan tietää, mitä hän lopullisesti on”
Miltä tuntuu joutua tällaisen uhkailun kohteeksi, Kiurulta kysyttiin tv-kameran edessä maaliskuussa 2016.
Hän vastaili mutta oli totinen ja vaisu.
Oli tullut ilmi, että Kiurua oli vuosien ajan häirinnyt eräs porilainen mies, kymmenisen vuotta vanhempi kuin hän.
Asiasta oli tiennyt vain Kiurun lähipiiri ja avustajakunta.
Kiuru ei poliisikuulustelussa muistanut, milloin yhteydenotot olivat alkaneet. Vuoden 2009 tienoilla, hän arvioi.
Ensimmäiseen viestiin Kiuru oli lähettänyt kohteliaan vastauksen. Mies oli soittanut heti. Oli käynyt selväksi, ettei keskustelua kannattanut jatkaa. Kiuru oli tallentanut numeron, jotta tietäisi olla vastaamatta. Mutta mies käytti muitakin numeroita.
Hän saattoi soittaa aamuyöllä puoli kolmelta ja pyytää rahaa lainaan. Tai korvausta siitä, että välitti Kiurulle ”kansalaisaloitteita”. Hänellä oli paljon ideoita. Tiestöt ja radat piti saada kuntoon.
Kiuru kielsi mieheltä yhteydenpidon. Tämä kuitenkin jatkoi, monta kertaa päivässä, melkein joka päivä.
Kansanedustajan puhelinnumero on julkinen, eikä Kiuru halunnut salaista. Se ei ollut käytännössä mahdollistakaan, hän sanoi poliisille.
”Katson, että kansalaisten tulee minut tavoittaa helposti.”
Kesällä 2011 Kiurusta tuli asunto- ja viestintäministeri, ja mies rauhoittui hetkittäin. Ministerillä on turvajärjestelyt. Miestä käytiin puhuttamassa.
Mutta kun Sdp jäi neljä vuotta myöhemmin oppositioon ja Kiurusta tuli taas rivikansanedustaja, mies aktivoitui.
Hän soitti 17 kertaa päivässä, tai 60 kertaa. Mihin aikaan tahansa. Saattoi lähettää päivän aikana 19 tekstiviestiä.
Kiuru ei voinut pitää puhelinta pöydällä kokouksissa tai muissa tilaisuuksissa, koska se välkkyi koko ajan. Avustaja valitti, etteivät muut soittajat päässeet läpi, koska puhelin oli jatkuvasti varattu.
Kun puheluita myöhemmin laskettiin, niitä oli tullut kymmenen päivän aikana 329. Tekstiviestejä reilun kahden kuukauden aikana 460.
Miehen viestit olivat aina olleet sekavia ja alatyylisiä, mutta nyt ne olivat tulleet aggressiivisemmiksi. Hän kirjoitti teholle hakkaamisesta, auton räjähtämisestä, M16-rynnäkkökivääristä. Hän näytti tietävän, missä Kiuru milloinkin puhui.
Lopulta Kiuru teki rikosilmoituksen, ja maaliskuussa 2016 mies tuomittiin Satakunnan käräjäoikeudessa vainoamisesta, kunnianloukkauksesta ja laittomasta uhkauksesta. Neljä kuukautta ehdollista vankeutta, vuoden lähestymiskielto.
Vainoamisesta oli ylipäätään tullut rikos vasta vuonna 2014.
Miltä tuntuu joutua tällaisen uhkailun kohteeksi?
Ahdistavalta ja rasittavalta, Kiuru vastasi Ylen haastattelussa.
”Voin sanoa, että kaikilta osin raskasta on ollut.”
Hän oli pelännyt ”monet, monet kerrat”.
”Olen ollut vuosien varrella hyvin arka ottamaan tätä asiaa esille”, hän totesi toisessa haastattelussa.
”Tämä on sellainen haavoittuva kylki, josta on vaikea puhua.”
Hän käänsi huomion yleistilanteeseen. Piti tärkeänä, että laissa on nyt mahdollisuus puuttua vainoamiseen.
”En usko ollenkaan, että mä oon ainoa tässä maassa. Näitä on satoja tapauksia…”
”Vastaako hän välillä ihan tahallaan niin, ettei siitä saa selvää?”
Joulukuun puolivälissä 2021 tapahtui jotain merkillistä.
Kiuru puhui kymmenen minuuttia tiistai-illan A-studiossa, ja hänestä tuli kuningatar.
”Krista Kiurusta pääministeri nykyiseen hallitukseen”, tviittasi kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru.
Kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Valtonen: ”Kiitos, @KristaKiuru!”
Liikemies Jari Sarasvuo: ”Krista Kiuru on boss.”
Kiuru oli vaatinut tv:ssä kolmansia koronarokotuksia. Joulukuussa virus levisi taas, omikronmuunnos erityisesti, eikä ”rokotekone kulkenut”. Asian päällä oli ”koko syksy istuttu”, Kiuru oli sanonut.
Nyt tartuttaisiin toimeen. Kiuru oli luetellut kohtia, yksi, kaksi ja kolme.
Iltalehdessä viestinnän professori Pekka Isotalus pohti, mitä Kiurulle oli tapahtunut. Tämä oli ollut selkeä, dynaaminen ja ymmärrettävä mutta hallituksen koronainfoissa usein monimutkainen, rönsyilevä ja vaikeaselkoinen.
Ja aiemmissa tv-haastatteluissakin. Kanssakeskustelijoiden katseet olivat lasittuneet, kun Kiuru oli lasketellut. ”Tää on se keskeinen pihvi, jonka edessä me ollaan oltu vähän polvillamme ja olen mielelläni halunnut käydä tätä keskustelua koska näen että meidän täytyis nähdä aina tarkoituksenmukaisuus näissä touhuissa, mutta haluan vielä sen sanoa…”
Oliko Kiuru nyt saanut intensiivistä esiintymiskoulutusta?
Isotalus sanoi lehdessä, ettei selkeää puhetta opi hetkessä. Taidon ”on pitänyt olla entuudestaan Kiurulla hallussa”. Joskaan ei ”käytössä kovinkaan usein”.
Vielä pari kuukautta aiemmin Kiuru oli ollut ”Suomen virallinen pahanilmanlintu”. Hän oli antanut synkkiä koronaennusteita, vaikka muut olivat jo optimistisempia. Nyt toisteltiin, että Kiuru oli ollut oikeassa koko ajan.
Eräs politiikan tuntija sanoo, että Kiuruun osui ”palvonnan aalto”.
Samaan aikaan tuli raskausuutinenkin. Kiuru kertoi Me Naiset -lehdessä, että odotti esikoistaan. Kymmenen vuoden toivomisen jälkeen, 47-vuotiaana. Hänen ja myyntijohtaja Simo Rahikaisen lapsi syntyisi maaliskuun lopulla. Onnitteluja satoi.
Tuli nimitys: Kiurusta tehtiin koronaministerityöryhmän puheenjohtaja. Siihen asti hallituksen koronatyötä oli johtanut pääministeri. Uudessa työryhmässä pääministeri oli rivijäsen.
Sokaistuiko Kiuru tilanteesta?
Tammikuussa hän aloitti taas omat toimensa ”liioitellen, valikoiden ja ryskäämällä”, kuten politiikan tuntija kuvaa.
Kritiikki oli jälleen ankaraa.
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todettiin, että Kiuru ”tulkitsi taas ilman mitään kelvollista näyttöä”. Hän pelaili vastuuttomasti ”osatotuuksilla ja peloilla”.
Kiuru oli kannattanut etäopetusta. Sanonut pelänneensä, ettei kouluihin palaaminen joululoman jälkeen olisi turvallista. Hän oli esitellyt infossa asiantuntijaraporttia, jossa kerrottiin koronan pitkäaikaisoireista, long covidista. Siitä saattaisi tulla uusi kansansairaus, ”suurin tai yksi suurimmista”, Kiuru oli sanonut.
Infon jälkeen tilanne oli mennyt entistä pahempaan solmuun. Raportin asiantuntijat tulivat julkisuuteen. He olivat ”pettyneitä tapaan”, jolla raportista oli keskusteltu, mutta itsekin erimielisiä väittämästä. Oliko long covid uusi kansansairaus vai ei?
”Hän on ilmoittanut jäävänsä äitiysvapaalle”
Kiurun kalenteri oli tukossa koko tammikuun, ja tiistaina 25. päivä alkoi sairausloma.
Kiuru kertoi siitä itse Twitterissä. Hän olisi poissa kaksi päivää.
”Jouduin käymään viime yönä Naistenklinikalla päivystyksessä. Kaiken pitäisi olla nyt kunnossa.”
Torstaina 27. tammikuuta Sdp valitsi ministerin sijaisen: kansanedustaja Aki Lindénin.
Kiurun sairausloma jatkui ja perhevapaa aikaistui.
”Katsotaan, onko haastattelu mitenkään mahdollinen tässä aikatauluraamissa”, avustaja kirjoitti viestissä.
Ei se ollut. Jäi kuulematta, mitä mieltä Kiuru itse on: millainen aukko päivänpolitiikkaan nyt jää.
Hän kirjoitti kevätterveisiä Twitterissä: Koronaepidemia työllistää kyllä sijaistakin mutta muitakin töitä on. Seuraavien viikkojen aikana pitäisi eduskunnan käsittelyyn tuoda ”kevään suuri tavoite”, esitys viikon hoitotakuusta.
”Oma suunniteltu paluuni töihin on edessä syyskuussa.”
Juttua varten on haastateltu yhteensä yhdeksäätoista ihmistä, jotka tuntevat Krista Kiurun, ovat työskennelleet hänen kanssaan tai seuranneet läheltä hänen uraansa.