Koulutussuunnittelua aivokuvien avulla: "Pojat kehittyvät henkisesti tyttöjä hitaammin"

nuoret
Teksti
Netta Vuorinen

Jos kysytään, miten suomalaisnuorilla menee, puhe kääntyy usein masennukseen tai viinanjuomiseen. Mutta miten käy, kun keskusteluun heitetään aivokuvantaminen, aikaistunut puberteetti ja liian suuret luokkakoot?

Nuoret
Nuorille on tärkeää kuulua ryhmään. Kuva Merja Airio / Lehtikuva

Suomessa elää tällä hetkellä yli 640 000 nuorta, iältään 13-22 -vuotiaita. Heistä viidennes voi huonosti. Satakaksikymmentätuhatta on iso luku.

Se tiedetään, että mielenterveyshäiriöt ovat ongelmista isoimpia. Nuorten ylipainoisuus on kolminkertaistunut 30 vuodessa.

Kymmenellä prosentilla suomalaisnuorista on jokin pitkäaikaissairaus, kuten astma, diabetes tai jokin neurologinen ongelma. Koulukiusaaminen on ikuisuuskysymys.

Näitä ikäviä faktoja on pyöritelty lehtien sivuilla vuosikaudet. Onko mikään muuttunut, ja mitä voisi tehdä paremmin?

Koulussa kaikki eivät ole yhtä kypsiä

Nykynuoren murrosikä alkaa suunnilleen kolme vuotta aikaisemmin, jos verrataan aikaan sata vuotta sitten. Puberteetti käynnistyy aivoissa, jotka kehittyvät tytöillä ja pojilla varsin eri tahtia.

”Jos koulutussuunnittelijat näkisivät murrosikäisten väliset erot aivojen magneettikuvina, koulumaailma saattaisi olla varsin erilainen”, toteaa lääketieteen tohtori Linnea Karlsson.

Karlsson puhuu aivojen tilavuudesta ja psyykkisestä kehityksestä. Tytöt saavuttavat kokonaistilavuuden noin 11-kesäisinä, pojat vasta 14-15 -vuotiaana.

Kun nuoret siirtyvät peruskoulusta toiselle asteelle, koulutus muuttuu vapaavalintaisemmaksi. Yhteiset lukujärjestykset jäävät ja arviointikriteerit muuttuvat.

Kärjistäen voidaan sanoa, että pojat päätyvät valintojen täyttämään koulutusputkeen juuri murrosiän kuohuntavaiheesta selvittyään. Tytöt ovat yleensä jo päässeet pahimman hormonihyrräyksen yli.

”Koulujärjestelmän tulisi ottaa nämä sukupuolierot paremmin huomioon”, sanoo lastenpsykiatri Matti Kaivosoja. ”Pojat kehittyvät henkisesti tyttöjä hitaammin.”

Duodecimin ja Suomen Akatemian järjestämässä nuorten hyvin- ja pahoinvointia käsittelevässä konsensuslausumassa on keskusteltu muun muassa näistä asioista.

Turvaverkkoja tarvitaan

Asiantuntijoiden mielestä nuorten turvaverkot kaipaavat kohentamista – joissain tapauksissa myös yhdistämistä.

Koululuokka on perheen jälkeen nuoren tärkein kasvuyhteisö. Ryhmien pysyvyys toisi koulumaailmaan lisää turvallisuutta ja vakautta.

Asiantuntijat pohtivat, pitäisikö luokkien kokoonpano pyrkiä pitämään mahdollisimman samana alakoulusta yläkouluun siirryttäessä. Ajatus sai kannatusta.

Yksi opiskelumaailman kompastuskivistä on ryhmien koko. Jo päiväkoti-ikäisten keskuudessa on todettu, että ryhmien suuruus korreloi niin aggressiivisuuden, levottomuuden kuin kiusaamisenkin kanssa. Kouluissa pitäisi pyrkiä alle 20 oppilaan ryhmiin.

Huolenaiheita löytyy myös kouluterveydenhuollon puolelta. Jäykät järjestelmät ja pirstaleiset palvelut saavat Matti Kaivosojalta tylyn tuomion.

”Jokaiselle kunnalle ja kaupungille tulisi määrätä oma koululääkäri. Esimerkiksi psyykkisistä ongelmista kärsivät nuoret eivät luota järjestelmään, jossa avunantajan naama vaihtuu kerta toisensa jälkeen.”

Kaivosojan mielestä voimavaroja myös tuhlataan, koska eri tahot eivät aina tee yhteistyötä. Nuorten etua ei aja se, jos keskitytään punnitsemaan, meneekö tapaus sosiaalitoimiston, koulupsykologin vai nuorisotoimen piikkiin.

Lue myös Ina Mikkolan mielipide koulujen yhteisöllisyydestä Megafoni-blogista.