IMF astuu rahoitusremmiin - Päättyykö Kreikan harharetki?
Kreikan pelastusoperaatio jatkuu. Viime viikonlopun uutiset kertoivat, että euromaat sopivat 30 miljardin euron lainapaketista velkakriisissä kamppailevalle Kreikalle.
Myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on tulossa mukaan. Se on valmistautunut lainaamaan Kreikalle 15 miljardia euroa.
Vaikea aika jatkuu silti Kreikassa, sillä rahoituksen talouspoliittiset ehdot ovat tiukat. Kreikan julkisen talouden rahoitusalijäämä oli viime vuonna lähes 13 prosenttia bruttokansantuotteesta. EU vaatii maata pudottamaan vajeensa tänä vuonna 8,7 ja ensi vuonna jo 5,6 prosenttiin. Tavoite vuodelle 2013 on peräti kaksi prosenttia!
Raju vakausohjelma riittäisi laskemaan Kreikan julkisen velan bkt-osuuden 120 prosentista 113 prosenttiin vuonna 2013.
Poliittisesti kuuri on niin rankka, että se voi myös epäonnistua. Saneeraus edellyttää menetetyn kilpailukyvyn palauttamista palkanalennuksin, menojen leikkaamista ja verojen korottamista.
On periaatteessa mahdollista, että Kreikka saa päälle talvisodan hengen ja onnistuu viemään läpi ohjelmansa. Maan lähihistorian tuntien se on kuitenkin hyvin epävarmaa.
Kreikka joutuu ottamaan uutta lainaa vuosittain jättimäiset summat, ja jos maassa tulee talouspoliittisia takaiskuja, velkasijoittajien – esimerkiksi suomalaisten työeläkeyhtiöiden – kärsivällisyys voi pettää.
Maksuvalmiuskriisin kärjistyminen maksukyvyttömyydeksi olisi edessä, kun myös euroalueelta ja IMF:ltä lainatut rahat loppuvat. Siinä vaiheessa maa joutuisi kääntymään IMF:n puoleen ”lakki kourassa”, kuten sanonta kuuluu.
Kysymyksessä on eräänlainen valtion konkurssi. Siinä tilanteessa IMF määrää maan talouspolitiikasta. Velkojat sopivat keskenään lainojen maksuohjelmasta ja siitä, kuinka suuri osa luotoista kirjataan tappioiksi.
Britannian kriisi 1976
Olisiko se kuitenkaan kauhein mahdollinen kohtalo? Kriiseissä on se hyvä puoli, että kansakunnat oppivat niistä jotakin pysyvää.
Otetaan esimerkiksi Britannian tapaus.
Toisen maailmansodan jälkeen työväenpuolue ja konservatiivit olivat vuorotelleet hallituksessa. Kummaltakin puolueelta puuttui poliittinen johto, joka olisi osannut viestiä kansalle talouspolitiikan ja julkistalouden rajoitteista. Lopulta valuuttamarkkinoiden luottamus mureni inflatorisen talouspolitiikan ja valtion leväperäisen lainanoton vuoksi.
Maa ajautui IMF:n holhoukseen vuoden 1976 kuluessa. Syyskuussa 1976 Britannia haki valuuttarahastolta 3,9 miljardin dollarin tukea, mikä oli silloin jonkinlainen maailmanennätys. Jouluun mennessä IMF:n edustajat ajoivat Lontoossa läpi rajut leikkaukset julkisiin menoihin ja päätökset rahapolitiikan kiristämisestä.
Tapahtumasarja on yhä briteille traumaattinen kokemus. Voitte huviksenne testata asian kipeyttä small talkissa jonkun engelsmannituttunne kanssa. Mutta kun maa kerran muutti talouspoliittisen linjansa, siitä ei ole sen jälkeen juuri tingitty.
Euro oli Kreikalle sikäli lottovoitto, että se toi mukanaan alhaiset korot. Kreikkalaiset ottivat jättimäiset velat, joita he eivät kuitenkaan käyttäneet järkeviin investointeihin vaan holtittomaan kulutukseen. Nyt näyttää siltä, että maan tulevaisuus on tuhlattu.
Voi olla, että tätä lohdutonta näköalaa ei muuta mikään muu kuin IMF:n holhous.
Kuvitus Janne Tervamäki