Identiteettivarkaus: Rikolliset jopa liimaavat roskikseen revittyjä papereita

Nettiaikana identiteettivarkaus voi tapahtua yllättävän manuaalisesti – revittyjä papereita liimaamalla. Yrityksiin kohdistuvat tietovarkaudet ovat lisääntyneet eniten.

Kuva Markus Pentikäinen.

Mitä seuraa, kun omat henkilötiedot varastetaan? Epätietoisuutta, epävarmuutta, paljon työtä. Tässä helsinkiläisen Mirjan tarina.

Eräänä päivänä syksyllä 2004 hänen työsähköpostiinsa saapui viesti, jonka mukaan hän oli ottanut Elloksen verkkokaupassa 2500 euron arvoisen lainan. Mitään tällaista Mirja ei ollut tehnyt, mutta silti viestissä hänen tietonsa näkyivät tarkasti: koko nimi, henkilötunnus, osoite, palkka, lasten määrä.

“Eniten kylmäsi se, että palkkani oli sentilleen oikein”, Mirja sanoo.

Täydellisesti henkilötietovoro ei ollut onnistunut. Henkilötunnuksesta oli mennyt yksi numero väärin. Lisäksi arvio Mirjan asuntolainan määrästä oli päin honkia. Havitellun lainan oli tarkoitus siirtyä tilille pankkiin, jonka asiakas Mirja ei koskaan ole ollut.

Hän otti heti yhteyttä Ellokseen, sitten poliisiin. Kuka oli voinut päästä Mirjan tietoihin käsiksi? Joku netissä? Mutta kuinka palkkatiedot sitten oli selvitetty? Ehkä sittenkin joku töissä?

Tietämättömyys oli hankalaa. Mirjaa ahdisti varsinkin se, että hän ei tiennyt, mitä kaikkea joku toinen hänestä tietää – luvatta. Mitä muuta hänen nimissään on tehty? Asiaa alettiin selvittää yhteistyössä Mirjan, työpaikan ja poliisin kanssa. Pian selvisi, että töistä tiedot eivät olleet päässeet vääriin käsiin.

Myöhemmin syksyllä poliisi soitti. He olivat ottaneet kiinni lomalla Hämeenlinnan vankilasta olleen naisen, joka oli jäänyt kiinni tilin avaamisesta väärillä henkilötiedoilla. Nainen väitti löytäneensä toisen ihmisen lompakon, ja näillä tiedoilla hän asioi pankissa.

Tämän naisen käyttämä tili täsmäsi sen tilin kanssa, jonne Mirjan nimissä otettu laina piti ohjata. Nainen tunnusti. Poliisi kertoi Mirjalle, että nainen oli virkavallan vanha tuttu, narkomaani.

Oikeastaan voisi sanoa, että nainen oli ammattilainen.

Kuulusteluissa nimittäin selvisi, että nainen oli saanut Mirjan tiedot pitkäjänteisellä työllä. Hän sai syytteen petoksen yrityksestä, sillä ei onnistunut saamaan rahaa Mirjana esiintyessään.

Repiminen ei riittänyt

Kesälomallaan Mirja oli siivonnut ja heittänyt vanhoja papereita pois. Kaikki tärkeät paperit hän oli repinyt palasiksi ja laittanut roskiin sekajätepussissa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt.

Henkilötietovoro oli jollain tavalla hankkiutunut Mirjan kotitalon lukitulle sisäpihalle Helsingissä. Roskiksesta hänen käsiinsä oli sattunut se roskapussi, jossa oli Mirjan repimiä papereita.

Varas oli vienyt roskat asunnolleen, jossa majaili muitakin huumeiden käyttäjiä ja josta poliisi löysi muiltakin ihmisiltä varastettuja henkilötietoja.

Tällä kämpällä pyöri pienimuotoinen “henkilötietotehdas”. Roskikset avattiin ja käyttökelpoiset paperit liimattiin takaisin kokoon.

Mirjan osoitetiedot ja henkilötunnus selvisivät ansioluettelosta, hänen palkkansa kirjeenvaihdosta esimiehen kanssa. Lasten määrä selvisi kutsusta syntymäpäiville – samasta paperista löytyi myös rapun ovikoodi.

Mirja kertoo tapausta selvittäneen poliisin sanoneen, että jotkut rikolliset tekevät tällaista tietojen kirjaimellista kokoamista päivätyökseen. Jopa silppurin läpi ajettuja papereita on onnistuttu kokoamaan. Jos tietoja jää puuttumaan, varkaat yrittävät täydentää niitä selvittämällä esimerkiksi julkisia tulotietoja verotoimistosta.

Yritysten tietoja viedään entistä enemmän

Rikostarkastaja Ilkka Koskimäki Helsingin poliisin talous- ja omaisuusrikosyksiköstä sanoo, että varsinkin yrityksiin kohdistuu entistä enemmän tietovarkauksia. “Ilmiö on nostamassa päätään.”

Ajan trendejä ovat Koskimäen mukaan Baltiasta tulevat varkaat ja netissä tapahtuvan rikollisuuden lisääntyminen.

Perinteisinkin keinoin tietoja hamutaan. Koskimäki kertoo esimerkin, jossa rikolliset lähettivät yrityksille laskuja toisen, tutun yrityksen nimissä. Maksajasta lasku näyttää olevan kunnossa, mutta tili kuuluukin rikollisille, ei kauppakumppanille.

“Tietoja on saatettu kaivaa jopa roskakoreista tai silppulaatikoista”, Koskimäki sanoo. Myös yritysten vanhat henkilökortit ovat huijausvälineitä. Helsingin poliisi tutkii parhaillaan tapausta, jossa yrityksen henkilökorttiin oli vaihdettu valokuva, ja tällä kortilla oli saatu pankkivekseli vaihdettua rahanvaihtopisteessä.

Mirjan esimerkin kaltaista tapausta Koskimäki ei kuitenkaan muista Helsingistä viime vuosilta.

Miten huolehtia, ettei omia tietoja pääse vääriin käsiin? Verkkoasioinnista on olemassa hyviä ohjeita (vaikkapa täällä). Koskimäki neuvoo hävittämään asianmukaisesti paperit, joissa henkilötietoja on. Käytännössä tämä tarkoittaa silppuamista tai polttamista. Koskimäki sanoo havainneensa, että ihmiset ja yritykset käsittelevät välillä papereitaan huolettomasti.

Mirja ei pyynnöstään esiinny jutussa omalla nimellään.

Identiteettivarkaus

• Toisena henkilönä esiintyminen ei ole Suomessa sinällään laitonta. Viime aikoina on puhuttu esimerkiksi poliitikkojen nimissä avatuista Facebook-tileistä.

• Taloussanomat kertoo, että puolueista vihreät ja RKP haluavat kriminalisoida identiteettivarkauden.

• Henkilötietojen rikollista hyväksikäyttöä tutkitaan Suomessa yleensä petoksena.

Aiheesta lisää
Tavallinen luottokorttiostos poiki turvallisuustarkistuksen – miksi? (Suomenkuvalehti.fi 17.12.2009)

Miten huolehdit, että henkilötietojasi ei pääse vääriin käsiin? Osallistu keskusteluun ja kerro hyviä vinkkejä.