Hän: Kai Seikku

henkilökuvat
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
kai seikku

HK:n toimitusjohtaja kuuluu nelikymppisten bisnesveljeskuntaan. Nyt hän muuttaa makkara­taloa näköisekseen.
Kai Seikku oli SK:n Hän muotokuvassa tammikuussa 2007.

Torstai 4. tammikuuta: päivä on yhtä HK:ta, toimittajaa säästämättä.

Olemme sopineet kuukausi sitten HK Ruokatalon toimitusjohtajan Kai Seikun kanssa haastattelusta. Ja se ajoittuu kuin sattuman oikuista päivälle, jolloin HK julistaa aamun lehdissä myyvänsä kuluttajille tästä lähtien “100 % laadukasta”, Ehta-lihaa.

Päivän lehdistötiedotteessa HK ilmoittaa, että myös yrityksen slogan muuttuu. Kuluttajille hehkutetaan, että “tie sydämeen käy vatsan kautta”.

“Ei mitenkään sattumalta”, Seikku naurahtaa haastattelupäivän ajoitusta.

Koplaus kertoo, että entinen mainostoimiston johtaja ja konsultti asettuu joka grammallaan lihamyynnin edistäjäksi, mister HK:ksi.

Lihan brändäys ja uusi iskulause ovat juuri sellaisia temppuja, joita moni on Seikulta odottanut. On odottanut jo kauan, sillä Seikku tunnetaan nälkäisenä ja tuloshakuisena miehenä.

Kärsimättömyys paistaa Seikun sanoista.

“Kestää aikansa, kun tekee uutta, oikeastaan turhauttavankin kauan. Tämä on ensimmäinen askel. Näin me päästään yhtiönä totuttua enemmän framille, mehän ollaan oltu vähän jemmassa, uutuustuotteiden osalta”, hän pudottelee brändiuudistuksesta.

Kun Seikku valittiin keväällä 2005 “makkaratalon” ohjaksiin, ilmassa oli innostusta, mutta myös epäuskoa. Seikkua nimiteltiin “mainosmieheksi”, sillä hänet rekrytoitiin HK:lle Hasan & Partnersin toimitusjohtajan pallilta.

Moni epäili, onko Seikusta suuren, osuustoiminnallisen teollisuusyrityksen johtajaksi. Mainosmiehiä pidetään vähän naiiveina ja pinnallisina ikiteineinä, joilla on kekseliäitä iskulauseita, mutta ei liiketaloudellisesti kestäviä linjauksia.

Jos epäilijät olisivat raaputtaneet pintaa, heille olisi paljastunut, että puheet “mainosmiehestä” olivat kuplaa.

Seikku ei ole kunnostanut välillä heikosti kannattanutta HK:ta pelkästään sloganien voimalla. Yrityksen uudistaminen vyöryy eteenpäin koko rintaman laajuudelta, ja kokonaistilanne vaikuttaa olevan päästrategin hallinnassa.

Yhdelläkään lohkolla ei ole koettu murskatappiota, enemmänkin voittoja. Saneeraus on merkinnyt tuotantolaitosten sulkemisia, irti­sanomisia ja ikävää julkisuutta, mutta myös tuloslukujen kohentumista ja uusia näköaloja. Viime vuoden suuri onnistuminen oli ruotsalaisen lihayhtiön Swedish Meatsin kaappaaminen osaksi HK:ta.

Kai entinen mainosjohtaja on kuitenkin vähän makustellut Ehtaa ja muita uusia tuotenimiä?

Seikku kohentaa asentoa työhuoneensa nahkaisella nojatuolilla. Hän selostaa sanansa tarkasti valiten johtamistapaansa, johon kuuluu, ettei hän tunge näppejään jokaiseen pikkuasiaan, edes mainonnassa.

“No joo. Lihapuolesta vastaava tuotepäällikkö kävi tässä huoneessa ja esitti pari vaihtoehtoa. Sanoin Ehdan miellyttävän minua, se on ihan selvä homma. Hän sanoi innostuneesti, että niin hänenkin mielestään”, Seikku myöntää.

“Mutta en ollut mikään päätöksentekijä, vaikka projekti eteni Ehta-nimellä. HK:lla on monta muutakin johtajaa kuin toimitusjohtaja”, hän jatkaa.

“Kun asetetaan mahdottomat tavoitteet, pitää antaa ihmisille mahdollisuus toimia, ja tukea heitä.”

Seikkuun ja mahdottomien tavoitteiden saavuttamiseen uskoo ainakin joukko nelikymppisiä bisnesvaikuttajia. He ovat jo kauan muodostaneet tärkeän ja tiiviin hyvä veli -verkoston, joka tuuppii ja kannustaa toisiaan eteenpäin.

Yrityselämän edelläkävijöinä itseään pitävät luonnehtivat Seikkua pääosin kehuvin sanankääntein. Strateginen ajattelija. Kokonaiskuvan hahmottaja. Äärimmäisen kunnianhimoinen. Vähän narsistinen. Jopa sairaalloisen tarkka julkikuvastaan. Hauska ja älykäs seuramies. GT:kin maistuu. Hillittömän kilpailuhenkinen sulkapallokentällä. Luotettava ystävä.

Tällaisia määritelmiä kuulee, kun soittaa Jari Sarasvuolle, Panu Paappaselle ja Jyrki Sukulalle. Heidän lisäkseen Seikun voi yhdistää muun muassa Saku Tuomiseen, Mika Ihamuotilaan ja Pekka Lundmarkiin, jotka ovat kaikki näyttäneet kyntensä bisnesmaailmassa jo nuorina.

Seikun tarina on kertomus nelikymppisten bisnesparhaimmistosta. Yllättävän monia heistä yhdistää Tapiolan yhteiskoulu ja lukio. Sen ovat käyneet Seikun lisäksi ainakin Sarasvuo, Lundmark, Paappanen ja Jan Wellman. Seikku on heistä suurimman yhtiön johdossa, Sarasvuo taas on lyönyt yrittäjänä parhaiten rahoiksi. Toisen esimerkki on kannustanut toista.

Pisimpään edellä mainituista Seikun on tuntenut Jari Sarasvuo, valmennusyritys Trainers’ Housen omistaja.

Kun Seikku ja Sarasvuo tutustuivat toisiinsa 11-vuotiaina, kumpikin tunsi itsensä ulkopuoliseksi Tapiolan hyvämaineisessa yhteiskoulussa. Seikku oli muuttanut Espooseen Raumalta, jossa hänen isänsä oli työskennellyt Rauma-Repolan teollisuuslakimiehenä. Sarasvuo oli Iivisniemeltä, sosiaalisesti Tapiolaa huonommalta alueelta.

“Koulun alettua mä kaipasin kipeästi kaveria. Tää kuulostaa uskomattomalta, mutta Kailla oli HK:n logolla varustettu maksamakkara-viivotinlukujärjestys. Mä kehuin sitä tosi makeeksi luodakseni yhteyden, ja Kai ojensi sen mulle sanoen, että sillä on toinen samanlainen”, Sarasvuo hekottelee.

“Siitä syntyi kaveruus. Ensin me yritettiin selviytyä ja sitten pärjätä. Meitä molempia riivasi sisäinen epävarmuus, jota me yritettiin kompensoida menestymällä.”

Lukiossa afrotukkainen Seikku ja Saras­vuo tekivät koulun lehteä ja lähtivät sama­na vuonna vaihto-oppilaiksi Yhdysvaltoihin. Helsingin kauppakorkeakoulussa molemmat olivat mukana Contactor-lehden teossa.

Seikku ja Sarasvuo kuvittelivat itsestään suuria. Rahoituksen opintojen antamalla itsevarmuudella Seikku laskeskeli pankkien riskinsietoa. Contactorin haastattelussa hän löi eturivin pankinjohtajien eteen luvut, joiden mukaan markkinoiden sukellus johtaisi pankkikriisiin.

“Kai sauhusi aika lailla, kun hänen laskelmiaan ei otettu tosissaan”, Sarasvuo muistelee. “Mä kirjoitin aiheesta pääkirjoituksen, jonka myötä pääsin töihin Radio Cityyn.”

Viimeistään pankkikriisin jälkeen Sarasvuo oli vuorenvarma, että kaikkien pitäisi ottaa Seikku tosissaan. Tätä hän vakuutteli 1990-luvun lopulla Ami Hasanille kuultuaan tämän kysyneen Seikkua mainostoimintonsa johtoon.

“Mun paras kaveri ei voi epäonnistua”, Sarasvuo hönki puhelimeen.

Eikä Seikku epäonnistunut, vaikka alkuaikoina toimisto menetti eräitä keskeisiä asiakkaita ja Hasanin isot egot suhtautuivat tulokkaaseen töykeästi.

“Hasanilla Kai osoitti pystyvänsä nielemään paskaa ja kestävänsä öykkäröintiä”, Sarasvuo sanoo.

Hasanilla Seikku kehitti oman tavan johtaa mainostoimistoa. Hän rummutti toimitusjohtajille markkinoinnin merkitystä keskeisenä kilpailukeinona. Ja hänen kaudellaan Hasan sai globaaleja yrityksiä, kuten Ikean ja Hennes & Mauritzin asiakkaikseen.

Sarasvuo on vakuuttunut, että Seikku – joka istuu Trainers’ Housen hallituksessa – tekee suuria HK:lla.

“Julkisuudessa ei ole oikein tajuttu, kuinka kovasta kaverista on kyse. Iso osa mun eläkerahoista on kiinni HK:ssa, koska mä tiedän, että Kaitsu mieluummin kuolee kuin epäonnistuu. Kaitsu tekee HK:sta elintarvikealan UPM-Kymmenen.”

Seikun kunnianhimo ja älykkyys ovat tehneet vaikutuksen myös Panu Paappaseen, investointipankki ABN AMROn Suomen toimintojen johtajaan. Kumpikin työskenteli vastavalmistuneina ekonomeina konsulttiyhtiö SIAR Bossardilla 1990-luvun alkupuolella.

Uituaan konsulttimaailmaan Seikku siirtyi SIARia kansainvälisempään toimistoon, Boston Consulting Groupiin.

“Se kuvasi hänen kunnianhimoaan. Tukholmassa hän koki Bostonin rankan juniorivaiheen, jonka aikana tulokkaita vedettiin tarkoituksellisesti kölin alta”, Paappanen kertoo.

Kovassa kilpailussa Seikku lunasti paikkansa. Hän oppi kustannusten karsimisen taidon. Konsulttina hän pääsi myös kurkistamaan yritysten salattuun maailmaan. 1990-luvun lopulla hän muun muassa laskeskeli, kannattaisiko HK:n ostaa ruotsalainen Lithells, jonka päätyi lopulta Atrian haaviin.

Paappanen arvelee, että eräiden ikätoverien ja ystävien, etenkin Sammon Mika Ihamuotilan ja Konecranesin Pekka Lundmarkin, menestys on innoittanut Seikkua yhä vaativampiin tehtäviin.

Opittuaan Hasanilla myös mainosmaailman metkut – lisäarvon tuottamisen – ja saavutettuaan tavoitteensa Seikku ryhtyi tähyämään toimitusjohtajan paikkaa suuremmasta organisaatiosta. Hän muistelee itsekin sijoittuneensa erään teollisuusyrityksen haussa toiseksi. Ei Seikkua ole aina onnistanut.

1960-luvun puolivälissä syntyneillä on elämänsä tilaisuus tunkeutua talouselämän huipulle. He haluavat muovata yrityksiä näköisikseen, ja vaikuttavat lukemattomien ihmisten elämään. He kilpailevat keskenään, mutta vetävät myös yhtä köyttä.

“Jokainen sukupolvi rakentaa oman hyvä veli -verkoston, eikä tässä ole minusta mitään pahaa”, Paappanen sanoo.

Kun yrityksissä tarvitaan muutosten toteuttajia, verkostoon kuuluvilla on heti nimi mielessä. Kai Seikun ei tarvinnut kauaa miettiä, kuka voisi kehitellä HK:lle vedet kielelle herauttavia tuotteita. Tietenkin julkkiskokki Jyrki Sukula, joka työskentelee nyt Seikun aisaparina, HK:n luovan johtajan tittelillä.

Seikku taas suositteli vuosituhannen vaihteessa Paappasta, kun Sokos etsi muutoshakuista toimitusjohtajaa. Sokoksen Olavi Kuuselan tuella Paappanen valittiinkin tehtävään, mutta pesti jäi linjaerimielisyyksien takia lyhytaikaiseksi.

Enää ei kavereiden tarvitse levittää sanaa Seikusta. HK:n toimitusjohtajana hänet tunnetaan, ainakin bisnes- ja maatalouspiireissä. Tosin MTK:ssa valitellaan, ettei Seikku ole tutustunut kovin aktiivisesti tuottajavaikuttajiin. Tämä johtunee siitä, että Seikku kokee liike-elämän omimmaksi alueekseen, ei maatalouspolitiikkaa.

Seikku on antanut itselleen 6-10 vuotta aikaa näyttää, miten makkaratalona tunnetusta HK:sta voi rakentaa viriilin, Pohjois-Eurooppaa hallitsevan elintarvikeyrityksen.

Seikku on kierrellyt Euroopan menestyvissä elintarvikeyrityksissä ja kolunnut itäpuolen mahdollisia ostokohteita. Hän on imenyt oppeja ja tehnyt havaintoja, ollut nöyrä ja päättäväinen. Hän on valmis toimimaan hetken koittaessa.

Swedish Meatsin ostamisesta hän inspiroitui Arlandan lentokentällä Tukholmassa kesällä järjestetyssä johdon tapaamisessa.

“Soitin heti sen jälkeen meidän hallituksen puheenjohtajalle Marcus H. Borgströmille, että tästä yrityksestä kannattaa kiinnostua tosissaan”, Seikku kertoo.

Ruotsissa on edessä suuret saneeraukset, mutta Seikku on vakuuttunut, että HK:hon liittymällä myös Swedish Meats pääsee uuteen vauhtiin.

HK ei ole Seikulle uran päätepiste. Hän on kestonimi jokaisessa merkittävässä yritysnimityksessä. Tällaisia kaikille toimialoille kelpaavia nuoria huippujohtajia on Suomessa parikymmentä.

Kliseen mukaan kaiken takana on nainen. Seikun kohdalla tämä pitää häntä tuntevien mukaan paikkansa.

“Ei Kai Seikusta kirjoitettaisi ilman Paula Seikkua“, Sarasvuo painottaa.

Diplomi-insinööriksi ja lääketieteen lisensiaatiksi opiskellutta neljän pojan äitiä pidetään todellisena tehopakkauksena. Eikä Kai Seikkukaan pääse ihan helpolla, ainakaan viikonloppuisin. Kaverit naureskelevat hänen toimivan tuolloin “logistiikkapäällikkönä”, lasten harrastuskuskina.

Välillä työt tunkeutuvat Seikkujen ruokapöytäänkin. Seikku koemaistattaa lapsillaan HK:n uusia tuotteita. Pieniltä nälkäisiltä ihmisiltä kuulee totuuden.

Teksti
Jarkko Vesikansa
Kuva
Mikko Stig / Lehtikuva

SK 2/2007