Eurovaalien gallupit erehtyivät – Olisiko mieluummin kannattanut katsoa menneisyyteen?

Gallupit nousivat yhdeksi suurimmista eurovaalien ilmiöistä.

Vasemmistoliitto oli vaalien toiseksi suurin puolue ja perussuomalaiset romahti kuudenneksi. Vaaliviikolla julkaistiin kolme mielipidetiedustelua, joista yksikään ei osannut ennakoida kumpaakaan heilahdusta.

Perussuomalaiset alitti MTV:n, Helsingin Sanomien ja Ylen julkaisemien kyselytutkimusten keskiarvon noin seitsemällä prosenttiyksiköllä. Vasemmistoliitto voitti omansa saman verran.

Kahden jymypaukun varjoon jäi vielä muitakin epätarkkuuksia.

Kokoomuksen voitto ennakoitiin oikein, mutta puolue petrasi galluplukemista noin neljä prosenttiyksikköä. Sdp alitti yhtä paljon ja jäi ilman kolmatta meppipaikkaa, jota se odotti.

Osansa saivat myös pienet puolueet. Rkp:lla ja kristillisdemokraateilla erot olivat vähäisempiä, mutta niille pienetkin heitot ovat elämän ja kuoleman kysymys.

Esimerkiksi HS:n julkaisema gallup ennakoi, että kristillisdemokraatit saa paikan europarlamenttiin vaaliliiton turvin ja Rkp jää ilman. Lopulta kävi päinvastoin.

Mistä kiikasti?

Väitöskirjatutkija Julius Lehtinen Helsingin yliopistosta seuraa ahkerasti gallup- ja vaalituloksia. Hän on niitä Euroopan maista koostavan Europe Elects -sivuston päätoimittaja.

Lehtinen kiinnittää huomiota siihen, että vaaleja edeltäneissä gallupeissa kantansa kertoi aivan liian moni.

Kyselyissä tiedusteltiin sitä, mitä puoluetta vastaajat aikovat äänestää nimenomaan eurovaaleissa. Jopa 70 prosenttia nimesi puolueen, vaikka koko 2000-luvun ajan todellinen äänestysinto on matanut 40 prosentin tuntumassa. Samalle tasolle se jäi tälläkin kertaa.

”Näin ollen mittauksissa yliarvioitiin rankasti se, kuinka moni lopulta kertoisi preferenssinsä myös vaalikopissa”, Lehtinen sanoo.

Muutos on merkittävä viiden vuoden takaiseen. Silloin Ylen eurovaalikyselyyn kantansa kertoi noin puolet vastaajista. Gallup vastasi paljon paremmin vaalitulosta kuin nyt.

Lehtinen ei osaa selittää varmasti, mistä muutos johtuu. Hän kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kyselyiden toteuttamistapa on muuttunut.

Koska ihmiset vastaavat aiempaa harvemmin tuntemattomiin puheluihin, kyselyiden laatijat ovat siirtyneet ainakin osin puhelinhaastatteluista nettipaneeleihin. Tällöin vastaaminen keskittyy hiljalleen innokkaimmille, vaikka vastauksia saataisiin yhä eri väestöryhmistä.

”Näin ollen paneeli ei enää samalla tavalla olekaan edustava otos yhteiskunnasta.”

Liian korkealla vastausprosentilla on merkitystä, sillä virhe ei jakaannu kaikkien puolueiden kesken tasaisesti. Tiettyjen puolueiden kannattajat äänestävät ahkerammin kuin toisten.

Perinteisen käsityksen mukaan tunnollisimmat äänestäjät ovat kokoomuksella, Rkp:lla ja vihreillä. Sen sijaan Sdp:llä ja perussuomalaisilla on ongelmia saada omiaan liikkeelle. Ilmiö korostuu esimerkiksi eurovaaleissa, joissa äänestysprosentti on matala.

Asian havainnollistamiseksi voi laskea, kuinka paljon ääniä kukin puolue sai aiemmissa eurovaaleissa (1996–2019) verrattuna niitä edeltäneisiin eduskuntavaaleihin.

Tulos tukee edellä mainittua nyrkkisääntöä. Vihreät ovat saaneet eurouurnille äänestäjistään keskimäärin 84 prosenttia, Rkp 80, kokoomus 71, keskusta 64, kristillisdemokraatit 59, vasemmistoliitto 55, perussuomalaiset 51 ja Sdp 48.

Se selittää, miksi kokoomus on voittanut lähes kaikki eurovaalit, miksi pienellä Rkp:lla on meppi ja miksi perussuomalaiset ei ole jytkystä huolimatta noussut isoksi europuolueeksi.

Entä mitä olisi tapahtunut, jos vaalitulosta olisi yrittänyt ennakoida menneisyyden perusteella?

Jos laskee yhteen aiemmat äänestysaktiivisuudet ja puolueiden äänimäärän viime eduskuntavaaleissa, tulokset olisivat olleet useiden puolueiden osalta gallupeja tarkemmat.

Malli olisi ennakoinut kokoomuksen tuloksen lähes oikein (24,3 %, oikea tulos 24,8 %), kertonut Sdp:n vaikeuksista saada lisäpaikka (15,7 %, oikea tulos 14,8 %) sekä näyttänyt Rkp:n mahdollisuuden säilyttää omansa (6,4 %, oikea tulos 6,2 %).

Perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannatukset olisivat olleet edelleen merkittävästi väärin, jopa gallupeja enemmän.

Myös vihreiden kannatus olisi jäänyt liian matalalle. Puolueen edustaja olisi tässä laskelmassa jäänyt viimeisenä parlamentista ulos, kun taas Sdp:n ehdokas päässyt viimeisenä läpi. Todellisuudessa kävi päinvastoin.

Silti kokoomuksen, Sdp:n, keskustan, Rkp:n ja Kd:n kannatukset olisivat olleet korkeintaan prosenttiyksikön päässä lopullisesta tuloksesta. Mielipidemittausten keskiarvo pääsi vastaavaan vain keskustan, vihreiden ja Kd:n kohdalla.

Gallupit erehtyivät useista puolueista

Malli on tietenkin täysin laskennallinen, sillä se katsoo vain menneisyyteen.

Eduskunta- ja eurovaalien välillä on voinut olla jopa vuosia. Tässä ajassa puolueiden kannatukset ehtivät vaihdella. Lisäksi tuloksiin vaikuttavat vaalikohtaiset ilmiöt, kuten uutisaiheet, ehdokaslistat ja puolueiden kampanjat.

Silti Lehtinen arvioi, että laskentamalli kuvaa, kuinka suuri on kutakin puoluetta varmimmin tukeva ydinäänestäjien joukko.

”Puhtaasti tekninen historiaan katsominen tuottaa tässä tapauksessa pätevän pohjaoletuksen”, hän pohtii.

Lehtinen kokeili vaalien jälkeen vielä sellaista laskelmaa, jossa eurovaalien äänestysintoa verrataan tuoreimpaan eduskuntavaaligallupiin.

Tämä laskelma huomioi esimerkiksi perussuomalaisten laskeneen kannatuksen. Kun sen yhdistää heikkoon äänestysintoon, puoluetta uhannut romahdus olisi tullut paremmin esiin.

Tosin toisesta vaali-illan yllätyksestä tämäkään tulos ei varoittanut. Lehtiselle on yhä mysteeri, miksi yksikään laskelma ei tarjonnut mitään viitteitä vasemmistoliiton rynnäköstä.

Vaali-iltana puolue äimistyi itsekin, kun se sai kolme paikkaa europarlamenttiin. Tulos henkilöityy Li Anderssoniin, joka haali lähes 80 prosenttia vasemmistoliiton kaikista äänistä. Sen turvin puolue nitisti Sdp:n, joka johtaa eduskuntavaaleja koskevia gallupeja.

”Kenties se viittaa henkilövetoisuuteen äänestämisessä”, Lehtinen pohtii.

Siihen on hyvä syy, ettei vaalituloksia ole perinteisesti yritetty ennustaa menneiden vaalien perusteella.

Suomessa on totuttu luottamaan mielipidemittauksiin. Viime eduskuntavaaleissa vaaliviikon gallupit kertoivat useimpien puolueiden kannatuksen varsin luotettavasti.

Toisaalta jos kyselytutkimusten vastaustaso ylittää jatkossakin äänestysinnon, vaihtoehtoiselle ennakoinnille voi olla tarvetta.

Suomessa käydään kunta- ja aluevaalit ensi vuoden huhtikuussa. Julius Lehtinen on jo luonut niitä varten tilaston, joka vertaa aiempien kuntavaalien ja eduskuntavaalien äänimääriä.

”Pitää ehdottomasti seurata, miten tuo laskenta onnistuu kuntavaaleissa”, hän sanoo.