EU-vaalit paljastivat: Suuria puolueita on vain kaksi

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sosiaalidemokraattien puheenjohtajavaihdoksesta alkanut kotimaisen politiikan isojako jatkui Euroopan parlamentin vaaleissa. Kesän aikana Suomi saa uuden pääministerin, tukun ministereitä ja kansanedustajia, kun Eurooppaan siirtyvät päättäjät tekevät tilaa uusille kasvoille.

Eurovaaleissa suurimman puolueen paikkansa säilyttänyt kokoomus on vallanvaihdoksen ytimessä. Puheenjohtaja ja pääministeri Jyrki Katainen lähtee EU-tehtäviin ja jättää sekä puolueen että hallituksen kokoomuksen kesäkuussa valittavalle puheenjohtajalle.

Eurovaaleissa huikean 148 000 äänen potin kerännyt ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok) kohdisti tähtäyksensä heti vaalien jälkeen kokoomuksen kesäkuun puoluekokoukseen. Stubb pyrkii puolueensa johtajaksi ja pääministeriksi.

Stubbin viesti on selvä. Hän muistuttaa äänipotistaan, joka riittäisi nostamaan 20 kokoomusehdokasta eduskuntaan. Kansansuosio on Stubbin ase puheenjohtajakamppailussa elinkeinoministeri Jan Vapaavuorta ja sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikkoa vastaan.

Kokoomus valitsee uuden puheenjohtajan 14.6. Voitti kamppailun kuka tahansa, minihallitusneuvotteluiden jälkeen nimitettävään hallitukseen tulee vähintään kaksi uutta kokoomusministeriä. Kataisen lisäksi hallituksen jättää europarlamenttiin valittu liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen.

Katastrofituloksen tehneet sosiaalidemokraatit ovat jo päättäneet valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen siirtämisestä pois hallituksesta uuden puheenjohtajan Antti Rinteen tieltä. Hallitusneuvottelut ovat Rinteen uskottavuustesti, jossa hän joutuu lunastamaan puheenjohtajakampanjansa lupaukset.

Kokoomus pelasti Sdp:n täydelliseltä upotukselta. Jos kokoomus olisi tehnyt vaaliliiton kristillisdemokraattien kanssa, Sdp olisi saanut vain yhden paikan.

Edellisissä vaaleissa menestyneet vihreät menettivät toisen paikkansa. Brysseliin lähtee kuitenkin Heidi Hautala, joka joutui eroamaan hallituksesta. Vihreiden vaikeuksista hyötyi hallituksesta lähtenyt vasemmistoliitto, kun entinen ministeri Merja Kyllönen tuli valituksi.

Oppositiopuolueista perussuomalaiset voitti 2009 eurovaaleihin verrattuna. Kaksi paikkaa oli kuitenkin minimitulos, jolta puolue olisi voinut välttyä, jos puheenjohtaja Timo Soini olisi suostunut ehdokkaaksi.

Keskusta puolestaan voitti ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen vaalit. Puolueen sisäinen kahtiajako tuli selvästi esiin, kun Anneli Jäätteenmäen lisäksi valituiksi tulivat komissaari Olli Rehn ja Paavo Väyrynen.

Puheenjohtaja Juha Sipilän syksy mennee levollisesti, kun Rehn ja Väyrynen ovat poissa jaloista. Tosi on kyseessä vasta 2015 eduskuntavaalien jälkeen, jos keskusta pääsee hallitukseen. Silloin Sipilä joutuu ylituomariksi, kun keskusta jakaa rajallisen määrän ministerisalkkuja.

 

Suomessa eurovaaleissa menestyivät EU-asioihin perehtyneet kokeneet ja valtakunnallisesti tunnetut poliitikot. Rivikansanedustajien, puolueiden varapuheenjohtajien ja pikkujulkkisten tehtäväksi jäi murusten kerääminen.

Suomalaismepeistä vain kahdella, Jussi Halla-aholla (ps) ja Miapetra Kumpula-Natrilla (sd), ei ole kokemusta kotimaan hallituksesta tai Euroopan parlamentista. Hekään eivät ole EU-politiikan taviksia. Kumpula-Natri on eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja ja Halla-aho entinen valiokuntapuheenjohtaja ja tunnettu maahanmuuttokriitikko.

Euroopan parlamenttiin valittiin viisi kansanedustajaa. Stubb jää eduskuntaan, jos hänet valitaan kokoomuksen puheenjohtajaksi. Halla-aho, Virkkunen ja Kyllönen ja Kumpula-Natri jättänevät paikkansa.

Kuudes eduskunnan jättävä kansanedustaja on Katainen.

 

Uudesta EU-parlamentista on tulossa edeltäjäänsä sirpaleisempi ja epävakaampi. Perinteinen integraatiomyönteinen blokki menetti yhteensä lähes sata paikkaa. Parlamentin suurin ryhmä, keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue EPP, kärsi yksinään kuudenkymmenen paikan tappion. Voittajia olivat äärioikeiston ja -vasemmiston EU-kriittiset voimat.

Britanniassa avoimen EU-vastainen Itsenäisyyspuolue jätti taakseen molemmat perinteiset suurpuolueet, Labourin ja konservatiivit. Ranskassa äänestäjät nostivat ykköseksi muukalaisvihamielisen Kansallisen rintaman ja Tanskassa maahanmuuttokriittisen Kansanpuolueen, jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä EPP:n kanssa. Kreikassa protesti kanavoitui radikaalia vasemmistoa edustavaan Syrizaan.

Saksassa eurosta eroamista vaativa Alternativ für Deutschland sai parlamenttiin seitsemän paikkaa eli saman verran kuin Suomen kokoomus, keskusta ja Rkp yhteensä.

Vaalituloksen selvittyä vie kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin käy ilmi, mitä seurauksia ääriryhmien voitolla käytännössä on. Tähän asti ne ovat olleet parlamentissa hajallaan ja osaksi jopa virallisten ryhmien ulkopuolella. Nytkin monet niistä ehtivät jo ennen vaaleja kieltäytyä yhteistyöstä keskenään.

Hajanaisuus heikentää EU-kriittisten neuvotteluvoimaa ja antaa integraatiomyönteisille puolueille niiden todellista kannatusta vahvemman aseman. Ääriliikkeiden voimistumisen on kaiken lisäksi epäilty ajavan keskustaoikeiston ja -vasemmiston entistäkin tiiviimpään yhteistyöhön keskenään.

EPP säilytti tappiostaan huolimatta asemansa parlamentin selvästi suurimpana ryhmänä. Se pääsee näin valitsemaan päältä, kun europuolueet jakavat unionin huippupaikat keskenään. Käytännössä se tarkoittanee, että uudenkin komission puheenjohtaja tulee José Manuel Barroson tavoin keskustaoikeistosta.

EPP:n virallinen ehdokas komission johtoon on Luxemburgin entinen pääministeri Jean-Claude Juncker. Hänen vastustajansa ovat kuitenkin jo haistaneet pelin paikan ja miettivät erilaisia vaihtoehtoisia kuvioita.

 

Vaikka sosialistit saivat lopulta selvästi vähemmän paikkoja kuin gallupit ennakoivat, heidän kärkiehdokkaansa Martin Schulz elätteli vielä vaali-iltana hataria toiveita, että demarit pystyisivät pienempien ryhmien tuella kaappaamaan Barroson paikan itselleen.

Junckerin asema ei ole ollut kiistaton edes EPP:n omassa piirissä. Vaalikentillä hänen uskottavuuttaan horjutti loppuun asti epäilys, että keskustaoikeistosta tulee nimityspeliin vielä jokin yllätysnimi.

Puolueryhmien ensimmäistä kertaa asettamien kärkiehdokkaiden päätarkoitus oli nostaa EU-vaalien häpeällisen alhaista äänestysprosenttia.

Siinä tapahtunut prosentin kymmenyksen parannus ei kuitenkaan anna kovin vahvaa tukea Junckerin nimittämiselle.

Spekulaatioita ruokkii osaltaan tieto, että EU:n huippuvirkojen täyttämisessä on usein aikaisemmin jouduttu turvautumaan monimutkaisiin kompromisseihin ja viime hetken yllätysnimiin.

Yhtenä sellaisena on tällä kertaa mainittu myös Jyrki Katainen.