EU testaa perustuslain rajoja - pelisääntökiista jakoi hallituksen rivit
Pääministeri Jyrki Katainen jäi Suomen kannan kanssa EU:ssa yksin. Kuva Virgimia Mayo / PP Photo / Lehtikuva.
Euroopan pysyvän vakausmekanismin (EVM) päätöksentekoa koskevia erimielisyyksiä yritetään tosissaan ratkaista ensi viikolla, kun euromaiden valtiovarainministerit kokoontuvat ensimmäistä kertaa tänä vuonna Brysseliin.
Taustalla on EU:n huippukokouksessa viime joulukuussa syntynyt ratkaisu, jonka mukaan kriisirahaston päätökset tehdään hätätilanteessa 85 prosentin määräenemmistöllä. Silloin vain Saksalle, Ranskalle ja Italialle jäisi niihin veto-oikeus.
Pääministeri Jyrki Katainen (kok) liitti mukaan varauman, että määräenemmistösäännös tulee voimaan vasta, kun eduskunta on hyväksynyt sen. Kataista sitoi eduskunnalta tullut ohje, että Suomi on valmis hyväksymään EVM:ssä vain yksimieliset päätökset. Toisenlainen menettely voisi olla pahimmassa tapauksessa perustuslain vastainen.
EU:ssa Kataisen tulkittiin antaneen poliittisen hyväksymisen ratkaisulle, joka rajasi veto-oikeuden koskemaan vain kolmea suurinta euromaata. Hänen jättämäänsä varaumaa luettiin niin, että Suomen kannalta kysymyksessä oli pelkästään juridinen ongelma, jonka ei pitäisi olla ylivoimainen.
Eduskunnassa Kataisen joustavuus herätti tuoreeltaan kummastusta. EU-asioista vastaava suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd) sanoi, ettei määräenemmistöistä olisi pitänyt ottaa edes maininta huippukokouksen julkilausumaan.
Virkamiehet ovat sen jälkeen yrittäneet löytää ratkaisua, joka antaisi Suomelle mahdollisuuden pysyä mukana EVM-sopimuksessa kasvoja menettämättä. Edistystä onkin tapahtunut. Jopa vakausratkaisuun kriittisesti suhtautuva ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) arvioi 15.1. blogissaan, että alkuperäisen sopimusluonnoksen ”pahimmat kuprut” on jo saatu siloiteltua.
EVM-sotku on koetellut myös päähallituspuolueiden välejä. Kokoomuksen mielestä Suomi ei voi jäädä pois kriisirahastosta missään olosuhteissa. Demarit taas ovat vihjailleet, että sekin on yksi vaihtoehto.
Monen lukon takana
Uusin riita alkoi vain pari kuukautta sen jälkeen, kun Kreikan vakuuskiista oli saatu ratkaistua. Vakuusasiassa Suomi veti tiukkaa linjaa ennen kaikkea sen takia, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) halusi pitää kiinni vaalilupauksestaan.
EVM:ää koskevissa neuvotteluissa joustovara on ollut näennäisesti vielä pienempi, sillä Suomen kanta on ehditty lyödä lukkoon useita kertoja sekä eduskunnassa että hallituksessa.
Perusperiaate tuotiin esiin jo edellisen hallituksen aikana valtioneuvoston EU-sihteeristön 2.12.2010 päivätyssä selvityksessä. Siinä viitattiin euromaiden muutama päivä aiemmin tekemään ratkaisuun, jonka mukaan ”likviditeettitukia” koskevat päätökset edellyttivät aina kaikkien hyväksyntää. Suomea euroryhmässä edusti vielä silloin Katainen.
Sama lähtökohta toistettiin valtiovarainministeriön helmikuussa 2011 suurelle valiokunnalle lähettämässä muistiossa, joka käsitteli EVM:n perustamista. Siinä ministeriö esitti Suomen kannaksi, että ”kaikki keskeiset ESM:a (EVM:n englanninkielinen lyhenne) koskevat päätökset tulee tehdä yksimielisesti”.
Muistion mukaan tämä koski erityisesti ”sellaisia taloudellisesti merkittäviä kysymyksiä kuten avun myöntäminen, päätetyn korotusvaltuuden käyttöönotto sekä pääoman korotus” – eli käytännössä kaikkia oleellisia asioita. Vain ”puhtaasti hallinnollisissa kysymyksissä” oltiin valmiit ”harkitsemaan määräenemmistöpäätöksien käyttöä”.
Suomi piti päänsä vielä silloinkin, kun EU:ssa alettiin viime kesänä valmistella väliaikaisen vakausmekanismin ”joustavoittamista”, mikä tarkoitti käytännössä luopumista yksimielisyydestä muun muassa rahoituslaitosten pääomittamista ja joukkovelkakirjojen ostoa koskevissa päätöksissä.
Virkamiestyönä luonnosteltu sopimusteksti tuli hallitukselle elokuussa yllätyksenä, ja reaktio oli sen mukainen. Valtiovarainministeriön 16.8. päivätyssä muistiossa todettiin suoraan, että ”uusia tukivälineitä koskevat keskeiset seikat on joko päätettävä yksimielisyydellä takaajien kesken tai sisällytettävä itse puitesopimukseen”.
Sama paperi lähti vähän myöhemmin Urpilaisen allekirjoittamana kirjelmänä eduskuntaan, joka oli samaa mieltä. Suuri valiokunta ilmoitti pitävänsä ”perusteltuna, että vakausvälineiden uusiin toimintamuotoihin sovelletaan jäsenvaltioiden budjettivallan kannalta olennaisissa asioissa yksimielisen päätöksenteon vaatimus”. Eduskunnassa oltiin niin tuohtuneita, että kielioppikin unohtui.
Muutama päivä ennen suuren valiokunnan kokousta sama asia oli esillä myös Johannes Koskisen (sd) johtamassa perustuslakivaliokunnassa. Senkään kanta ei jättänyt paljon tulkinnanvaraa. Valiokunnan mukaan perustuslaki asetti ”selkeät rajat muulle kuin yksimielisyydelle perustuvan päätöksentekosäännön hyväksyttävyydelle kansainvälisissä organisaatioissa, joissa Suomi on mukana”.
Kahdet eväät
Miksi Katainen halusi vielä kaiken tämän jälkeen kokeilla kepillä jäätä ja tunnustella, olisiko eduskunta valmis luopumaan yksimielisyysvaatimuksesta?
Ennen viime joulukuun huippukokousta oli muutamassa päivässä tapahtunut paljon. Saksan ja Ranskan johtajat Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy tapasivat 5.12. ja sopivat määräenemmistösäännön tuomisesta EVM:ään. Seuraavaksi ajatus esiteltiin Marseillessa 7.12. Euroopan konservatiivipuolueiden johtajille, jotka jatkoivat sieltä suoraan Brysseliin.
Huippukokouksessa Kataisella oli tavallaan kahdet eväät: toiset eduskunnasta, toiset Marseillesta.
Brysselissä hänellä oli lisäksi mukana eurooppaministeri Alexander Stubb (kok), vakaumuksellinen federalisti, jolle Saksan ja Ranskan esitys sopi mainiosti myös ideologialtaan.
Merkelin ja Sarkozyn tehtyä aloitteensa kokoomukselle tuli kiire varmistaa, että juridinen takaportti jäi raolleen myös eduskunnassa. Kimmo Sasi tunki itsensä varajäsenenä kutsumatta perustuslakivaliokunnan 8.12. pidettyyn kokoukseen ja jätti siellä eriävän mielipiteen, jonka tarkoituksena oli estää yksimielisyysvaatimuksen liian tiukka soveltaminen.
Kataisen niskaan hengittivät siis sekä eurooppalaiset aateveljet että kokoomuksen EU-fanaatikot.
Kokouksen jälkeen kirjoittamassaan blogissa Stubb antoi voittajan elkein ymmärtää, että alkuperäinen yksimielisyystavoite oli itse asiassa Suomen pitkän EU-linjan vastainen.
Viime viikkoina Suomessa onkin keskitytty jo pohtimaan, miten määräenemmistöperiaate ja perustuslaki saadaan sovitettua yhteen.
Hallituksessa demarit yrittävät samaan aikaan toipua siitä, että pääministeri asetti heidät vaalikauden tähän asti tärkeimmässä EU-päätöksessä kylmästi tapahtuneiden tosiasioiden eteen.