Eläkemaksut kuriin - mutta miten?

eläkemaksut
Teksti
Kustaa Hulkko

Eläkesijoituksista käynnistyi debatti. Tutkija ennustaa osaketuottojen pienenevän.

Varma
Suomen eläkelaitosten osakesalkun arvo oli syyskuun lopussa 34 miljardia euroa. Eläkeyhtiöt Varma, Ilmarinen ja Tapiola kuuluvat Suomen suurimpiin sijoittajiin. Kuva Kaisa Rautaheimo

Suomen työeläkejärjestelmässä noin neljäsosa eläkevastuista on rahastoitu eli investoitu osakkeisiin ja muihin sijoituskohteisiin.

Eläkelaitokset eivät ole menneet pörssiin huvikseen. Niiden tavoitteena on hillitä sijoitusten tuotoilla työeläkemaksujen korotuspainetta.

Eläketurvakeskus (ETK) ennusti äsken, että tavallisin työeläkemaksu nousee nykyisestä 22 prosentista lähes 27 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

Muutaman vuoden kuluttua yksityissektorin työeläkemaksusta nousee työnantajien ja palkansaajien välille lihava riita. Varsinkin kansainvälistyneet yritykset pitävät työeläkemaksun korotuksia suurena kilpailukykyongelmana.

Vuoteen 2014 asti tilanne on rauhoitettu sosiaalitupolla. Siinä sovittiin että 2011-2014 maksu nousee yhteensä 1,6 prosenttiyksikköä ja että maksutaakka jakautuu tasan osapuolten kesken.

Viisi prosenttia vai nolla?

Näissä maksupaineissa on tausta työeläkejärjestelmän toistuville sijoitusuudistuksille. Sijoitustuottoja on pyritty nostamaan oppikirjareseptillä: kasvattamalla osakkeiden osuutta sijoitussalkussa.

Tuoreissa laskelmissaan eläkejärjestelmän näköaloista ETK oletti levollisesti, että lähivuosina eläkelaitosten osakesijoitukset antaisivat 5,6 prosentin reaalituoton.

Samoihin aikoihin ETK julkaisi dosentti Hannu Kahran raportin Osakemarkkinoiden näkymät ja haasteet eläkesijoittamiselle.

Sen viesti oli aivan toinen. Kahran mielestä eläkesijoittajien pitäisi tarkistaa osakekeskeistä sijoitusfilosofiaansa. Muuten ne altistuvat riskille, että osakkeet häviävät korkosijoituksille useiden vuosikymmenien ajan.

Kahra arvioi, että osakemarkkinoiden ”riskilisä” on tuntuvasti oletettua pienempi. Termillä tarkoitetaan osakkeen lisätuottoa, joka ylittää riskittömien korkoinstrumenttien tuoton.

Vielä viime vuosikymmenellä oppikirjat ennustivat riskilisäksi 8-9 prosenttia. Nyt Kahran mukaan moni tutkija arvioi, että pitkän ajanjakson odotettu riskilisä jää vain 3-5 prosenttiin.

Kahra ennustaa, että seuraavien kymmenen vuoden niin sanottu ehdollinen riskilisä on vain noin nolla.

Ekonomisti epäilee

Tutkijayhteisön vastaanotto Kahran ajatuksille ei ole säröttömän myönteinen.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) ekonomisti Tarmo Valkonen asennoituu skeptisesti Kahran väitteisiin, koska viime kuukausien pörssikurssit eivät ole tukeneet ajatusta osaketuottojen nollautumisesta. Valkonen on erikoistunut eläkejärjestelmän talouteen.

”Osakemarkkinat ovat ottaneet aika voimakasta etunojaa.” Valkonen viittaa pörssi-indekseihin: esimerkiksi Helsingin osakekursseja mittaava OMX Helsinki on noussut viime maaliskuusta noin 50 prosenttia.

Elinikäennuste muuttui taas

  • Eläkemenot kasvavat, koska väestö vanhenee ja elää selvästi pitempään kuin ennen. Nyt uskotaan, että 63-vuotiaalla suomalaisella on edessään keskimäärin 21 vuotta. Vuonna 2030 vastaava luku on 25 ja vuonna 2075 lähes 30 vuotta.
  • Ennuste muuttuu jatkuvasti paremmaksi. Vain kaksi vuotta sitten ennustettiin, että vuonna 2075 63-vuotiaan odotettavissa oleva elinaika jäisi alle 28 vuoden.
  • Vuonna 2005 päätettiin menetelmästä, jolla eläkevaroja venytetään kattamaan pitenevä elinikä. Metodi on elinaikakerroin. Kerroin on ykköstä pienempi niin kauan kuin elinikä nousee. Ensimmäisen kerran elinaikakerroin vähentää eläkkeitä jo vuonna 2010. Silloin se on 0,99170.
  • Esimerkiksi vuonna 1948 syntyneen 1600 euron eläke on elinaikakertoimella vähentämisen jälkeen 1587 euroa. Eläkkeen voi nostaa 1600 euroon jatkamalla työssä kuukauden pitempään.

Lisätietoa: Kalle Elo, Tapio Klaavo, Ismo Risku ja Hannu Sihvonen: Lakisääteiset eläkkeet. Pitkän aikavälin laskelmat 2009, etk.fi