EKP on taas vastuussa Italian auttamisesta – ”draaman ainekset ovat kasassa”
Keskuspankki valmistelee uutta osto-ohjelmaa estääkseen euromaiden korkoeroja repeämästä. Vaarana on, että ohjelmasta tulee tehoton kompromissi.
Euroopan keskuspankki (EKP) valmistelee uutta osto-ohjelmaa, jolla se pyrkii pienentämään euromaiden välisiä korkoeroja. Ohjelmasta odotetaan lisätietoja 21. heinäkuuta, kun EKP:n neuvosto pitää seuraavan kokouksensa.
Erityisesti Italian tilanne on herättänyt huolen uudesta eurokriisistä. Maan kymmenvuotisen valtiolainan korko nousi kesäkuussa yli neljään prosenttiin sen jälkeen, kun EKP kertoi lopettavansa aikaisempien osto-ohjelmien netto-ostot ja aloittavansa koronnostot heinäkuussa.
EKP joutui pitämään hätäkokouksen, jolloin se ilmoitti uudesta työkalusta. Hätäkokouksen jälkeen Italian korko on ollut reilussa kolmessa prosentissa.
EKP:n tehtävä on hallita euroalueen hintavakautta. Ennätyksellisen korkeaan inflaatioon se vastaa nyt kiristämällä rahapolitiikkaa, minkä vaikutus on suurempi euroalueen velkaantuneisiin maihin.
Italian ja Saksan korkoero on tänä vuonna tuplaantunut. Vertailua tehdään Saksaan, koska sen lainoja pidetään riskittöminä. Sijoittajat haluavat lainoille suuremman tuoton, kun ne uskovat, että valtionlainojen riski on kasvanut.
Osin korkoerot ovat perusteltuja, mutta osto-ohjelmalla pienennetään markkinoiden spekulaation perusteetonta vaikutusta korkoihin.
Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich sanoo, että EKP onnistui ostamaan lisäaikaa lupauksellaan tukea velkaantuneita maita.
”En usko, että pelkästään EKP:n lupaus riittää. Varmaan tarvitaan käytännön toimia, koska markkinoilla on tapana testata tällaiset lupaukset.”
Eurokriisissä vuonna 2012 EKP:n pääjohtaja Mario Draghi lupasi, että EKP tekee mitä tahansa euron pelastamiseksi. Markkinat rauhoittuivat, vaikka uuden ohjelman kautta ei ostettu yhtään velkakirjaa.
Nyt vastaavasti uuden osto-ohjelman pitäisi vakuuttaa markkinat siitä, että Italia ei ajaudu maksukyvyttömäksi.
Tehokkain keino olisi määrittää tarkka raja, jota suuremmaksi korkojen ei anneta kasvaa. EU:n perussopimus kuitenkin kieltää maiden rahoittamisen suoraan. Tarkan korkorajan asettaminen voitaisiin tulkita rahoituskiellon rikkomiseksi.
”Olisin hyvin yllättynyt, jos he ottaisivat tarkan tavoitteen käyttöön.”
Von Gerichin mukaan ostoja tullaan todennäköisesti kohdentamaan velkaantuneisiin maihin joidenkin ennalta määrättyjen reunaehtojen mukaan.
Kun samaan aikaan tavoitteena on kiristää rahapolitiikkaa, EKP luultavasti kompensoi uusien ostojen vaikutuksen esimerkiksi myymällä pois Saksan velkakirjoja.
Tilanne on poliittisesti arka. Tiukkaa rahapolitiikkaa kannattavien maiden on vaikeampi hyväksyä velkaantuneiden maiden tukemista uudella ohjelmalla, mikä aiheuttaa vääntöä EKP:n neuvostossa osto-ohjelman sisällöstä. Saksan keskuspankin pääjohtaja Joachim Nagel sanoi heinäkuun alussa, että on lähes mahdotonta erottaa perusteltu ja perusteeton koronnousu toisistaan.
Vaarana on, että uudesta osto-ohjelmasta tulee erimielisyyden takia tehoton kompromissi, joka ei lopulta riitä vakuuttamaan markkinoita. Tällöin Italian korot saattavat taas kasvaa.
Vertailukohtaa voi von Gerichin mukaan hakea koronakeväästä 2020, jolloin EKP:n osto-ohjelma ei riittänyt markkinoiden rauhoittamiseen. Tilanne saatiin hallintaan vasta EU:n elpymispaketin avulla.
Nykyinen Italian pääministeri Draghi on vaatinut uusia elpymispaketteja. Saksa ja muut tiukkaa talouskuria kannattavat maat eivät ole toistaiseksi lämmenneet idealle.
Uuteen eurokriisiin voi von Gerichin mukaan johtaa se, että EKP:n neuvostossa ei löydy riittävää halua velkaantuneiden maiden tukemiseen.
”EKP:lla on periaatteessa rajattomat aseet. Eri asia on sitten, missä kohtaa oikeudelliset ja poliittiset rajat tulevat vastaan.”
”Tässä on ollut pitkään honeymoon Draghin kanssa. Hän on ollut Italian takuumies.”
Verrattuna eurokriisiin tilanne on Euroopassa nyt hyvin toisenlainen. Julkista velkaa on enemmän, ja inflaatio laukkaa.
Toisaalta pankit ovat tällä hetkellä paremmin pääomitettuja, suhtautuminen julkiseen velkaan on muuttunut ja eurokriisin jäljiltä on olemassa tukimekanismeja, kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM).
Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen huomauttaa, että EVM ei ollut eurokriisissä eikä ole nytkään riittävän suuri Italian ja Espanjan kokoisten maiden pelastamiseen.
Juuri sen takia eurokriisissä tarvittiin Draghin EKP:n väliintulo.
”Eurokriisin institutionaalinen ratkaisu on yksi syy, miksi EKP on taas vastuussa Italian auttamisesta.”
EKP on joutunut luomaan aina uudessa kriisissä uusia poikkeuksellisia instrumentteja. Tiukasti rajatun mandaatin takia niiden laillisuus on kyseenalaistettu Saksassa.
Koronapandemian jälkeen kasvu- ja vakaussopimus on ollut jäädytettynä ja sitä on tarkoitus uudistaa. Ronkaisen mielestä samalla olisi syytä muuttaa EKP:n mandaattia niin, että tietyissä kriisiolosuhteissa rahoituskiellossa joustetaan.
”On tilanteita, kuten nyt, joissa se olisi täysin perusteltua.”
Ronkaisen mukaan hintavakausmandaatti saattaa ajaa EKP:n ylireagoimaan inflaatioon, joka on pitkälti peräisin sodan aiheuttamasta energiakriisistä. Rahapolitiikan kiristäminen voi ajaa Euroopan taantumaan, mutta ei ratkaise energiapulaa.
Samalla rahoituskielto estää tehokkaan korkoerojen hallinnan.
”Jos yksinkertaistaa, niin EKP hillitsee inflaatiota ajamalla euroalueen taantumaan ja uuden instrumentin on tarkoitus varmistaa, että koronnosto ei kuitenkaan käynnistä uutta eurokriisiä.”
Tarkkaa korkotasoa, jonka ylittämisen jälkeen tilanne muuttuu Italialle kestämättömäksi, on mahdoton määrittää. Asiantuntijoiden mukaan viiden prosentin jälkeen tilanne käy kuitenkin tukalaksi.
Italian lainojen keskimääräinen maturiteetti on seitsemän vuotta. Iso osa siitä on lainattu pienellä tai jopa negatiivisella korolla. Lisäksi keskuspankkijärjestelmä omistaa noin neljänneksen Italian valtionvelasta, josta ei käytännössä tarvitse maksaa korkoa.
Sen takia hetkelliset korkopiikit eivät ole ongelma, vaan paine kasvaa vähitellen, jos korot pysyvät suurina pitkään.
Ennen koronakriisiä Italia oli vuosikausia ylijäämäinen. Kasvavia korkomenoja voidaan kompensoida kiristämällä entisestään julkista taloutta, mutta loputtomasti sekään ei onnistu ilman poliittisia seurauksia.
Maa kestää korkeampia korkoja, jos sen talous kasvaa. Italian krooninen ongelma euroaikana on ollut matala talouskasvu.
”Jos seuraavan kymmenen vuoden aikana ei tule kasvua ollenkaan, silloin Italian kannalta nykyinen kolmen prosentin korkotaso on liian korkea”, von Gerich sanoo.
Esimerkiksi väestön ikärakenne sekä jäykät työmarkkinat ja oikeuslaitos ovat von Gerichin mukaan rakenteellisia ongelmia, jotka syövät Italian kasvumahdollisuuksia.
Italian velan suhde bruttokansantuotteeseen, 150 prosenttia, on tällä hetkellä Kreikan jälkeen toiseksi suurin euroalueella. Mittaria käytetään yleisesti kuvaamaan julkisen talouden kestävyyttä.
Kriisitilanteessa von Gerichin mukaan lopulta oleellista on se, löytyykö markkinoilta ostajia Italian lainoille.
”Ihan sama, mitä velkakestävyysanalyysi näyttää, jos Italia ei saa markkinoilta rahoitusta.”
Jos se ei saa, tarvitaan tukitoimia rahaliiton pelastamiseksi.
Viime vuonna Italian talous lähti kasvuun koronaelvytyksen avulla. Kasvu ja inflaatio laskivat velan suhdetta bruttokansantuotteeseen.
Italia saa EU:n elpymispaketista yhteensä yli 200 miljardia euroa avustuksina ja lainoina. Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto sanoo, että Italialla on historiallinen mahdollisuus katkaista huono kierre elpymistuella.
”Nyt tai ei koskaan. Jos se ei siinä onnistu, meillä on yhteisesti vielä suurempi ongelma käsissämme.”
Ajatushautomo Bruegelin tuoreen ennusteen mukaan Italian velan suhde bruttokansantuotteeseen jatkaa laskuaan, jos korkoerot onnistutaan pitämään kurissa. Bruegelin mukaan tämän vuoksi on tärkeää, että EKP:n uusi työkalu torjuu perusteettoman koronnousun.
Venäjän aloittaman sodan takia tilanne on kuitenkin äärimmäisen epävarma. Italia on riippuvainen venäläisestä maakaasusta. Jos sen tuonti loppuu kokonaan ja kaasuvarastoja ei saada täytettyä ennen talvea, hinnat nousevat entisestään.
Murto sanoo, että syksyllä Euroopassa voi olla taantuma ja 8–10 prosentin inflaatio. Se on puolestaan polttoainetta levottomuudelle Italiassa, jonka poliittinen kulttuuri on ennestään epävakaa.
Euron jo kerran pelastaneelle Draghille on sysätty suuret odotukset: Italian luotsaaminen kriisien yli.
”Kyllä tässä on ollut pitkään honeymoon Draghin kanssa. Eurooppalaisessa politiikassa hänen asemansa on ollut poikkeuksellinen. Hän on ollut Italian takuumies”, Murto sanoo.
Italiassa on parlamenttivaalit ensi kesänä. Oletuksena on, että Draghi ei ole silloin käytettävissä.
Kannatusmittausten kärkeen on noussut eurokriittinen ja uusfasistinen Italian veljet -puolue. Vuoden päästä pääministerinä voi olla puolueen puheenjohtaja Giorgia Meloni.
Uudessa osto-ohjelmassa on todennäköisesti ehtoja sille, minkälaista talouspolitiikkaa Italian pitäisi harjoittaa. Ehdot eivät voi luultavasti olla eurokriisin aikaisia tiukkoja sopeutusohjelmia, koska se aiheuttaisi poliittista vastusta.
Murto pohtii askelmerkkejä uuteen eurokriisiin: EKP tekee useamman koronnoston, jonka vuoksi Italian valtionlainojen korot nousevat. Samalla maata johtaa hallitus, joka ei suostu neuvottelemaan minkäänlaisesta tukiohjelman ehdollisuudesta. Tämä puolestaan lisää poliittista eripuraa Euroopassa, jolloin tukiohjelmista ei päästä sopuun.
”Lisädraaman ainekset ovat kyllä kasassa.”