Ansaitsemme parempaa: Eduskunnan arvokeskustelussa unohtuvat tavat

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Arvoista puhutaan nykyään kaiken aikaa. Millaisia ovat suomalaisten arvot, entä millaisia yhteiskunnallisten vaikuttajien? Tarjolla on arvokoneita, arvotestejä ja arvogallupeja.

Erityisesti poliitikkojen maailmankuva on suurennuslasin alla. Vaalikonevastausten perusteella heitä ja heidän edustamiaan puolueita jaetaan arvokonservatiiveihin ja arvoliberaaleihin. Jaottelun väitetään jopa korvanneen oikeisto vastaan vasemmisto -asetelman.

Mutta todellisuus ei ole näin yksinkertainen. Poliitikko ei välttämättä ole johdonmukaisesti konservatiivi tai liberaali. Eivät myöskään puolueet, ehkä kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta.

Sama poliitikko voi vaatia kovempia rangaistuksia vangeille, mutta puolustaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia tai vastustaa aborttioikeuden rajaamista.

Ennenmuinoin kokoomuksen ajamia arvoja luonnehdittiin kolmijaottelulla koti-uskonto-isänmaa. Nykypäivän kokoomuslaiset ovat mukana keräämässä nimiä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, ja useat ministeritkin ovat sitä julkisesti kannattaneet.

Perussuomalaiset tuomitsevat jyrkästi kaikenlaisen ”kettutyttöilyn”, mutta heidänkin riveistään löytyy edustajia, jotka kannattavat turkistarhauksen kieltoa. Vasemmistopoliitikko taas saattaa asettaa työpaikat liberaalien ajamien eläinten oikeuksien edelle.

Haastatteluissa useimmat poliitikot pyrkivät muokkaamaan näkemyksensä maltillisiksi, sellaisiksi että ne kelpaavat vähän kaikille, tai ainakin mahdollisimman suurelle joukolle äänestäjiä. Rehellisemmän kuvan poliitikkojen ajatusmaailmasta kuitenkin saa, kun kuuntelee keskusteluita eduskunnan suuressa salissa.

Illan pimenevinä tunteina ei enää jakseta varoa suusta hyppiviä sammakoita. Keskustelu on värikästä, pateettisuus jyllää. Käytöstavatkin tuppaavat unohtumaan.

Eduskunnassa asia- ja arvokeskustelua ei voi jyrkästi erottaa toisistaan. Usein käy kuitenkin niin, että kun puhe siirtyy numeroista ja tilastoista arvoihin, sen taso laskee. Alkaa ”minusta tuntuu” -väittely.

Kansalaiset ansaitsisivat parempaa. Edustajat säätävät lakeja, jotka koskevat myös arvopohjaisia asioita. Argumentoinnin olisi siis syytä olla laadukasta silloinkin, kun puhutaan arvoista.

I näytös: Abortti

Mikäpä kiihdyttäisi arvokonservatiivin ja arvoliberaalin niin veriseen väittelyyn kuin kysymys raskauden keskeyttämisestä? Siitä mistä ihmiselämä alkaa, onko kaikki elämä pyhää, miksi hyväksyä abortti mutta ei kuolemantuomiota ja niin edespäin.

Torstaina 14. helmikuuta 2013 eduskunnan täysistunnossa keskustellaan abortista. Tarkalleen ottaen siitä, pitäisikö lääkäreillä ja muilla alan työntekijöillä olla oikeus kieltäytyä raskauden keskeyttämisestä.

Tämän aihepiirin väittelyistä, käydään niitä sitten kahvipöydissä tai virallisissa saleissa, seuraa harvoin mitään rakentavaa. Tunteet ottavat herkästi puhujista vallan, ja keskustelu siirtyy yleiseltä tasolta henkilökohtaisuuksiin.

Niin käy nytkin.

Kyseessä on kristillisdemokraattien lakialoite, ja sen esittelee kansanedustaja Leena Rauhala. Keskustelu alkaa kello 18:n jälkeen. Puhetta johtaa toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti (ps).

Rauhala kertoo, että läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Hän korostaa, että lakimuutoksen jälkeenkään potilaan oikeudet eivät missään tapauksessa vaarantuisi.

Aloite saa keskustelussa runsaasti kannatusta sekä oikealta että vasemmalta. Sitä kehutaan asiantuntevaksi, perustelluksi ja rakentavaksi. Illan varsinaista arvoväittelyä ei käydäkään kristillisdemokraattien ja muiden puolueiden välillä. Sen sijaan yhteen ottavat perussuomalaisten Mika Niikko sekä kokoomuksen, keskustan ja vasemmistoliiton nuoret naiskansanedustajat.

Kokoomuksen Sanni Grahn-Laasonen on keskusteluhetkellä itse seitsemännellä kuulla raskaana. Hän on ainoa paikallaolija, joka suhtautuu aloitteeseen yksiselitteisen kielteisesti ja tekee mielipiteensä selväksi jo ensimmäisessä puheenvuorossaan.

 

Grahn-Laasonen: ”Lähden siitä, että ei voida ajatella, että lääkärit ja hoitajat voisivat alkaa valita, mitä tekevät ja mitä eivät tee. Erityisesti pienissä kunnissa ja pienissä yksiköissä tämä ei olisi käytännössä mahdollistakaan. Aina tulee kysyttäväksi se kysymys, että entä jos äidin terveys on uhattuna ja henkilökunta kieltäytyykin toimenpiteestä.”

”Lähden siitä, että lääkärien ja muun terveydenhuollon henkilökunnan elämä on täynnä vaikeita tehtäviä, vaikeita päätöksiä, ja ei pidä hakeutua työelämässä sellaisiin tehtäviin, joita ei lain antamissa raameissa pysty hoitamaan.”

Seuraavaksi puheenvuoron saa vantaalainen kansanedustaja Mika Niikko, joka on kertonut julkisuudessa avoimesti uskoon tulostaan ja helluntailaisuudestaan. Hän kävelee rivakoin askelin salin etuosassa olevaan puhujapönttöön ja pitää pienen luennon siitä, mitä Grahn-Laasosen vatsassa tapahtuu.

 

Niikko: ”Missä vaiheessa sikiö on ihminen, ei ratkea tässä keskustelussa tänään. Mielenkiintoista on kuitenkin tietää pari asiaa sikiön kehityksestä, ja erityisesti haluan tämän kertoa odottavalle äidille Grahn-Laasoselle.” (Luo puheensa aikana merkitseviä silmäyksiä Grahn-Laasosen suuntaan.)

”17 päivän ikäisenä sikiöllä on omat verisolut. 24 päivän ikäisenä sydän sykkii jo säännöllisesti. 6 viikon ikäisenä luusto on täysin kehittynyt, refleksit toimivat ja sen aivotoimintaa voidaan rekisteröidä. 8 viikon ikäisenä sen vatsa, munuaiset, maksa ja aivot ovat täydessä toiminnassa. 12 viikon ikäisenä sikiö nielee ja oksentaa lapsivettä. 4 kuukauden ikäisenä sen sukupuoli on selvästi nähtävissä. Se pystyy tarttumaan käsillään, uimaan, potkimaan ja tekemään kuperkeikkoja.”

”Tässä asiassa on mielestäni tärkeämpää kuulla Jumalan antamaa omaatuntoa enemmän kuin työnantajaansa ilman rangaistuksen pelkoa.” (Niikko heristää sormeaan.) ”Arvoisa puhemies! En voi myöskään ymmärtää sellaisia kannanottoja (heristää uudestaan sormeaan), kuten edustaja Grahn-Laasonen mainitsi, että terveydenhuollon henkilön ei tulisi ajautua semmoiseen tehtävään, jossa joutuu toimimaan vastoin omaatuntoa. Tämä on aivan käsittämätön perustelu asialle. Minun vaimoni itse on kätilö, hän on ollut vuosia synnytyssairaalassa töissä. Hän tekee kaikkensa puolustaakseen syntymätöntä ja syntyvää lasta. Olisi kohtuutonta häntä vaatia osallistumaan aborttiin sen johdosta, että hän on kouluttautunut kätilöksi, ja sanoa, että ei olisi pitänyt kouluttautua tälle alalle, jolla suojellaan elämää.”

 

Grahn-Laasonen (vastaa omalta paikaltaan salin takaosasta): ”Arvoisa puhemies! Edustaja Niikko teki tästä nyt jotenkin turhankin henkilöivän keskustelun. Me keskustelemme nyt tästä yhdestä lakiesityksestä, joka koskee abortin tekemistä ja hoitohenkilökunnan osuutta siinä.”

”Kun meillä tehdään noin 10 500 aborttia vuodessa, niin niistä 92 prosenttia tehdään sosiaalisista syistä, ja siinä on hyvin vaikea lähteä arvioimaan toisten puolesta, mitkä ne perheen mahdollisuudet ovat vastaanottaa tähän maailmaan uusi asukas, uusi ihminen.”

 

Niikko: ”Nythän ei puhuta siitä, ettei saataisi aborttia suorittaa tai tehdä. Nythän ei ole tämä keskustelu menossa tässä, vaikka siihenkin olisi varmaan minulla oma kantani. Mutta se, että abortteja tehdään sosiaalisista perusteista yli 90 prosenttia, ei ole mikään peruste sille, että se on oikeutettu, jos tätä yritit esittää.”

Eduskunnan suuren salin keskusteluetiketin mukaan kansanedustajat teitittelevät toisiaan. Niikon sinuttelu on erittäin poikkeuksellista. Hänelle on aiemmin huomautettu asiasta, mutta tällä kertaa puhemies ei puutu siihen, ja Niikko saa jatkaa.

 

Niikko: ”Minun mielestäni sosiaalinen syy Suomessa voi olla se, että rahat ei riitä etelänmatkaan, jos minä synnytän lapsen ja rupean hoitamaan sitä. Tämä on aivan totta ja tilastoitua faktaa.”

Keskusteluun liittyy keskustan nuori varapuheenjohtaja Annika Saarikko. Hänkin vastaa omalta paikaltaan ja kuulostaa tuohtuneelta. Hän viittaa Niikon aiemassa puheenvuorossa mainitsemiin tutkimuksiin, joiden mukaan abortti nostaa itsemurha- ja masennusriskiä.

Saarikko toteaa keskustelun lipsahtaneen moraalipuolelle, keskusteluksi abortin oikeutuksesta ylipäätään.

Tuohtuneiden kuoroon yhtyy vasemmistoliiton ensimmäisen kauden kansanedustaja, helsinkiläinen Silvia Modig. Hän moittii Niikkoa abortin tehneiden syyllistämiestä, väheksymisestä ja moralisoimisesta.

 

Niikko vastaa: ”Puhemies! Mähän juuri luin vain faktaa siitä, millainen on sikiön kehitys. En mä ottanut kantaa siihen, että syyllistin tai en syyllistänyt ketään ihmistä. Tämähän on selkeä tunne sillä terveydenhuollon henkilökunnalla, joka kokee pakotettuna joutuvansa osallistumaan aborttiin. Tämähän on heidän tunteensa, että he kokevat, että se on lapsi, jonka he joutuvat saattamaan maailmaan kuolemaan.”

Keskusteluun liittyy vielä muutama muu puhuja, mutta sävy, tunnelma ja tyylilaji rauhoittuvat vähitellen. Debatti päättyy iltaseitsemän aikaan.

II näytös: Vangit

Kuri, järjestys ja rangaistukset. Suhtautuminen niihin erottaa usein liberaalin konservatiivista. Nykykokoomuskin muistuttaa eniten entisaikojenkonservatiivista ”kypäräpappikokoomusta” juuri suhtautumisessa kurinpitoon.

Myös ammatillinen tausta vaikuttaa voimakkaasti. Lähes oman arvoryhmittymänsä muodostavat poliisikansanedustajat, joita on nykyisessä eduskunnassa viisi. Heidän lojaliteettinsa oman ammattikunnan arvoille on niin suuri, että he irtaantuvat toisinaan jopa pyhänä pidetystäryhmäkurista ja äänestävät eduskuntaryhmän enemmistön kantaa vastaan.

Salin vasemmalta laidalta löytyy puolestaan perinteisiä humanisteja, jotka korostavat rikollisten ihmisarvoa ja oikeutta hyvään kohteluun.

Kun keskustelijat lähestyvät asiaa näin vastakkaisista näkökulmista, ei ole ihme, että väittely lipsahtaa niin sanotusti asian viereen ja omituisiin rinnastuksiin. Vaikka tarkoitus on keskustella vankien huumetarkkailusta, yhtäkkiä puhutaankin vanhusten vaipoista.

Maaliskuun 7. päivänä 2013 täysistunnossa käydään kiivasta väittelyä vankien tarkkailuhaalareista, joilla yritetään ehkäistä huumeiden salakuljetusta vankiloihin. Tapahtuman voisi nimetä myös eduskunnan suureksi kakkakeskusteluksi.

Kokoomuskansanedustaja Heikki Auton lakialoite on saanut allekirjoittajia kaikista muista paitsi vihreiden eduskuntaryhmästä. Autto, ensimmäisen kauden kansanedustaja Rovaniemeltä, aloittaa haalarikeskustelun esittelypuheenvuorollaan.

 

Autto: ”Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme nyt aloitetta, jonka tavoitteena on, että vankiloissa voidaan jatkossakin käyttää niin sanottuja tarkkailuhaalareita huumeiden salakuljettamisen estämiseksi. Kuten aloitteen perusteluissa todetaan, haalareita on käytetty erittäin harvoin mutta tehokkaasti. Eduskunnan oikeusasiamies on kuitenkin linjannut, että huumeiden vientiä vankiloihin ei voida estää käyttämällä näitä tarkkailuhaalareita, koska tästä menettelystä ei ole erikseen laissa säädetty. Koska huumeet eivät sovi vankilaan, on meidän nyt säädettävä asiasta lailla.”

Salissa on paikalla useita poliisikansanedustajia. Kokoomus on kokonaisuudessaan hyvin edustettuna.

Vastavoima löytyy Sdp:n eduskuntaryhmästä. Vierustoverit Päivi Lipponen ja Merja Kuusisto eivät kannata aloitetta vaan käyvät taistoon vankien ihmisarvon puolesta.

 Kuusisto: ”Kyllä vastustan tätä! Pitää olla muitakin keinoja kyllä löytää ne huumausaineet ihmisen elimistöstä ja saada varmasti tutkittua niin, että vangit eivät kuljeta niitä huumausaineita. Tämä on jotenkin inhimillisesti todella väärin, jos ihmiset sidotaan joihinkin haalareihin 48 tunniksi ja he joutuvat olemaan siellä sitten ulosteissaan ja pissoissaan.”

Kokoomuksen Ben Zyskowicz välihuutaa: ”Eivätkä joudu!”

 

Kuusisto: ”Eivätkö joudu?”

 

Zyskowicz: ”Tutustuisitte asiaan!”

 

Kuusisto: ”Selvä, mutta tämä ei ollut tässä lakialoitteessa.”

 

Zyskowicz: ”Ei tämä ole mikään Ylioppilaslehden temppu!”

 

Kuusisto: ”No, joka tapauksessa ei kuulosta hyvältä tämä lakialoite.”

Kuusisto luovuttaa viestikapulan Päivi Lipposelle, joka ei ilmeisesti usko Zyskowiczia.

 

Lipponen: ”Täällä on kovasti nyt tämän lakialoitteen puitteissa vedottu järkeen ja sanottu, että vankila ei ole mikään pyhäkoulu ja ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä, miten kovaa se vankilamaailma on. Mutta kyllä minä haluaisin nyt puhua ihan ihmisarvosta, että kyllä minun mielestäni kuulostaa aika hirvittävältä, että nyt tässä on esimerkiksi ollut tämmöinen, että 48 ihmistä on puettu näihin haalareihin, annettu heidän virtsata, ulostaa allensa sinne suojapukuun.”

Zyskowicz välihuutaa: ”Ei pidä paikkaansa!”

 

Lipponen: ”Ja kymmeneltä on löytynyt sitten näitä huumeita. Onhan tässä nyt aika suuri prosentti näitä ihmisiä, jotka eivät sitten olekaan syyllistyneet mihinkään vaan ovat ihan turhaan joutuneet epäilyksenalaisiksi.”

Tässä vaiheessa mukaan vedetään yhteiskunnallisen argumentoinnin hyväksikäytetyin ihmisryhmä: huonosti hoidetut vanhukset. Ulosteargumentointi vain kiihtyy.

 

Ari Jalonen (ps): ”Inhimillisyydestä ja ihmisarvosta huolehtiminen on tärkeä asia, mutta aloitetaan se nyt siitä, jos meillä on sairaaloissa ja vanhainkodeissa vanhuksia, jotka makaavat ulosteissaan. Aloitetaan se ulosteessa makaamisen ehkäisy sieltä, ja tässä asiassa ei ole kyse siitä.”

Timo Heinonen (kok): ”Luulen, että monessa vanhainkodissa kateellisina luettiin tuota eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta. Kyllä meillä vangeista pidetään niin hyvää huolta. Heille oikeusasiamies on antanut luvan käyttää omia lakanoita, omia paitoja, ja nyt sitten vielä viedään mahdollisuudet myös siitä, että voitaisiin valvoa huumeiden kuljettamista.”

 

Eeva-Maria Maijala (kesk): ”Minä ihmettelen sitä asiaa, että miksi täällä puhutaan, että ihmiset joutuvat elämään ulosteissansa tässä tilanteessa, kun kuitenkin meillä on laitoksissa valtava määrä ihmisiä, joitten osalta tästä tilanteesta voitaisiin puhua. Siellä ihmiset todellakin joutuvat tekemään alleen, ja siitä ei puhuta: vanhuksia, sairaita ja tämmöisiä – sinne meillä ei ole tarjota resursseja, rahkeita.”

Kritiikki ei lannista Päivi Lipposta. Hän puolustaa näkemystään sitä tomerammin, mitä enemmän arvostelua se saa osakseen.

 

Lipponen: ”Vankilassa on päihdeongelmia. Niihin pitää aivan varmasti tarttua. Mutta kyllä minua havahduttaa tämä, että jos 48 ihmistä pistetään nyt näihin haalareihin ja nippusiteisiin ja näin, jokuhan ne päätökset on tehnyt, ja kymmeneltä vain löytyy sitten, että on ihan varmasti…”

 

Zyskowicz välihuutaa: ”Vain? 20 prosenttia!”

 

Lipponen: ”No, mutta kuulkaahan. Siellä on aika paljon, jos 38 ihmistä on sitten ollut siellä ihan turhan päiten syytettynä moisesta teosta näissä haalareissa.”

Puhemies Anssi Joutsenlahti koputtaa nuijalla pöytää merkiksi siitä, että Lipponen on ylittänyt puheaikansa.

 

Lipponen: ”Eli haluaisinkin miettiä… ”

 

Puhemies: ”Minuutin vastauspuheenvuoroja!”

 

Lipponen: ”… että lähdetään hakemaan toisenlaisia ratkaisuja näihin…”

Lauseen loppu jää arvoitukseksi. Puhemies sulkee Lipposen mikrofonin ja siirtää vuoron eteenpäin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) määrää tammikuussa 2014 Suomen maksamaan korvauksia kahdelle entiselle Riihimäen vankilassa istuneelle vangille. EIT:n mukaan haalareiden käyttö loukkasi miesten yksityiselämän suojaa.

III näytös: Turkistarhaus

Turkistarhauksen kielto on ensimmäinen kansalaisaloite, jonka pohjalta tehty lakiesitys päätyi eduskunnan käsiteltäväksi. Kansalaisaloitteen allekirjoitti lähes 70 000 suomalaista.

Aloitteesta keskustellaan eduskunnassa 25. päivä huhtikuuta 2013. Historialliseen keskusteluun osallistuu suuri osa kansanedustajista. Toimittaja- ja yleisölehteritkin ovat täpötäynnä.

Istuntosalissa huomio kiinnittyy kahteen satakuntalaiseen kansanedustajaan: Sampsa Katajaan (kok) ja Ari Jaloseen (ps), jotka ovat sonnustautuneet Porin Ässät -fanipaidoilla. Ässät voitti edellisenä iltana jääkiekon Suomen mestaruuden.

Keskustelun rintamalinjat vedetään välittömästi: toisella puolella ne, jotka näkevät turkistarhauksen laillisena ja tuottavana elinkeinona, toisella ne, jotka pitävät sitä eettisesti kestämättömänä eläinrääkkäyksenä. Jälkimmäisiä on salissa selvästi vähemmän.

Kukaan ei halua jäädä väittelyssä alakynteen. Kun yksi puhuu häkeissä riutuvista eläinraukoista, vetää toinen keskusteluun itkevät, puutteessa elävät lapset.

Mitä mahtaa äänestäjän mielessä liikkua, ylpeyttä vai epätoivoa, kun hän seuraa näitä tunteenpurkauksia?

Suuria yllätyksiä illan aikana ei kuulla. Kun vihreiden entinen puheenjohtaja Anni Sinnemäki aloittaa puheenvuoronsa, kaikki tietävät, mitä hän tulee sanomaan.

 

Sinnemäki: ”Arvoisa puhemies! Politiikan ja lainsäädännön tehtävänä on asettaa taloudelle eettiset rajat. Nämä rajat muuttuvat ajan myötä; se, mikä eilen oli sallittua, ei välttämättä ole sitä enää huomenna.”

”Suomessa on aiemmin kielletty muun muassa lapsityövoiman käyttö ja ympäristölle haitallinen DDT-hyönteismyrkky. Suomessa ja koko Euroopan unionin alueella on kielletty kosmetiikan eläinkokeet. Kosmetiikan eläinkoekiellolla ja turkistarhauskiellolla on yhtäläinen lähtökohta: ehkäistä eläimille aiheutuvaa tarpeetonta kärsimystä. – – Luonnottoman pieni häkki on eläimelle kärsimystä.”

Lähetekeskustelun jälkeen kaikki kansalaisaloitteet siirretään käsiteltäviksi asianomaisiin valiokuntiin. Turkistarhausta käsittelee maa- ja metsätalousvaliokunta. Sitä johtaa Jari Leppä, keskustalainen maanviljelijä Pertunmaalta. Hänenkään argumentointinsa ei yllätä.

 

Leppä: ”Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean oman ryhmäni puolesta, että keskusta ei kannata turkistarhauksen kieltämistä. Päinvastoin me haluamme kehittää alaa edelleen määrätietoisesti.”

”Turkistarhaus on laillinen elinkeino, joka työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti tuhansia ihmisiä. – – Sivistysvaltioon ei kuulu kettutytöttely tai minkkimarittelu lieveilmiöineen. Laillisesta menosta on pidettävä kaikin tavoin kiinni.”

Tähän malliin keskustelu etenee. Sekä tarhauksen kannattajat että vastustajat perustelevat kantaansa tavoilla, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Vastustajat väittävät, että työnsä menettävillä tarhaajilla ei ole syytä huoleen, koska heille keksitään korvaavia elinkeinoja. Jokainen suomalaisen maaseudun todellisuutta tunteva tietää kuitenkin, että elinkeinojen keksiminen on äärimmäisen vaikeaa.

Tarhauksen kannattajat puolestaan muistavat aina mainita, että pieniin häkkeihin suljettujen petoeläinten elinoloja on syytä parantaa. Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig kiteyttää, mikä tässä ajattelussa on ongelmallista.

 

Modig: ”Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton mielestä elinkeinojen on oltava sekä laillisia että eettisesti kestäviä. Vaikka turkistarhaus on laillinen elinkeino, on ongelma mielestäni se, että turkistarhauksesta on mahdotonta tehdä eettisesti kestävä elinkeino. – – Josmääräykset nostettaisiin tasolle, jolla eläinten hyvinvointi voidaan taata, muuttuisi turkistarhaus taloudellisesti mahdottomaksi.”

Kaikkein vankimmassa rintamassa turkistarhausta puolustaa ruotsalainen kansanpuolue Rkp. Turkistarhaus on merkittävä ammatti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, joten yhdelläkään Rkp:n poliitikolla ei ole varaa sitä kritisoida – on hän henkilökohtaisesti asiasta mitä mieltä hyvänsä.

Entinen maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors muistuttaa puheenvuorossaan sekä ruotsiksi että suomeksi, että turkistarhaus on tunteita herättävä kysymys. Tunteikkaasti hän myös puolustaa tarhausta puoluetovereiden nyökytellessä vieressä.

 

Thors: ”Minä tiedän, että tämä ala tekee sen mahdolliseksi, että me esimerkiksi Uudessakaarlepyyssä voimme hoitaa veteraaneja, i Nykarleby sjukhem på ett alldeles utmärkt sätt.”

 

Stefan Wallin: ”On aivan selvää, että meillä ei ole varaa sanoa ei kiitos sadoille miljoonille veroeuroille, vientieuroille, jotka tulevat tähän maahan tämän elinkeinon kautta.”

Vaikka Rkp ajaa puolueena tarhaajien asiaa kaikkein yhtenäisimmin, illan kiihkeimmän puheenvuoron käyttää kokoomuksen Kimmo Sasi. Hän alleviivaa sanojaan viittoilemalla voimakkaasti käsillään.

 

Sasi: ”Sitä käytetään perusteena, että on eettistä. Mikä on eettistä? Meillä on tiettyjä historiallisia perinteitä. Ajatelkaa niitä pieniä, itkeviä lapsia näitten työttömien turkistarhaajien kodeissa, jotka ovat ilman työtä ja syrjäytyvät. Ajatelkaa niitä itkeviä, pieniä lapsia.”

Sasin itkevät lapset herättävät salissa äänekkäitä välihuutoja ja yleistä hilpeyttä, närkästystä ja mölinää. Kokoomuslaisiakin naurattaa.

Nopeatempoisen debatin jälkeen puhemies Eero Heinäluoma ilmoittaa, että on aika siirtyä puhujalistaan ja kolmen minuutin puheenvuoroihin. Salista ja lehtereiltä poistuu suuri joukko ihmisiä, koska kaikki keskeiset argumentit on jo (moneen kertaan) kuultu.

Turkistarhauksen kielto kaatuu myöhemmin samalla kevätkaudella eduskunnassa äänin 146–36. Rkp:n ja kristillisdemokraattien ryhmät äänestävät kokonaisuudessaan kieltoa vastaan, vihreät puolesta. Kaikista muista ryhmistä löytyy sekä kannattajia että vastustajia.

 

Abortti, kurinpito ja eläinten oikeudet. Nämä ikuisuusaiheet palaavat Arkadianmäen näyttämölle varmasti vielä monta kertaa. Kevätkaudella 2014 on luvassa lisää tunteikasta arvodebatointia myös monista muista asioista.

Homoavioliittojen sallimista ja pakkoruotsin poistoa koskevat kansalaisaloitteet tulevat takuuvarmasti kirittämään kansanedustajat huippusuorituksiin. Ja arvoista kun on kyse, yksi asia on varma: vaikka väittely kestäisi kellon ympäri, kukaan ei peräänny kannastaan milliäkään.