Analyysi: Suomi velkaantuu etenkin neljästä eri syystä – Orpon hallitus ei voi kehitykselle juuri mitään

Suomen julkisen talouden tilasta puhutaan politiikassa päivittäin. Keskustelua hallitsee usein puhe julkisen talouden velasta. Velan määrä kasvaa.

Velka suhteessa kansantalouden kokoon kasvaa valtiovarainministeriön arvion mukaan ensi vuonna 76,8 prosenttiin. Euroopan unionin velkasäännöt sallivat 60 prosentin velkasuhteen.

Unioni on tarkentamassa velkasääntöjään, mikä johtanee siihen, että myös Suomen on pakko tarkkailla menojaan yhä tarkemmin.

Velkasuhteen on annettu kasvaa unionin päätöksellä, koska korona vaati mittavaa julkista elvytystä, joilla pyrittiin takaamaan yritysten ja kansalaisten kohtuullinen toimeentulo.

Velkasuhdetta on kasvattanut myös Ukrainan sodasta seurannut energiakriisi ja valtioiden jättimäinen tukipolitiikka.

Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan velan kasvulle on lisäksi neljä keskeistä syytä. Ne perustuvat yhteisiin poliittisiin päätöksiin ja rakenteellisiin ongelmiin.

Keskeisimmät velan kasvun syyt ovat jo aiemmin päätetyt hävittäjähankinnat, ikäsidonnaisten menojen ja velanhoitomenojen kasvu sekä laskevat verotulot, jotka johtuvat heikosta talouskasvusta.

Ensinnäkin Suomen velkataakkaa lisää uusien HX-hävittäjien ostaminen. Hävittäjiin on budjetoitu seuraavan neljän vuoden aikana 11,3 miljardia euroa. Summa vastaa käytännössä sitä rahamäärää, jonka Petteri Orpon (kok) hallitus on päättänyt lainata ensi vuonna markkinoilta.

Myös Suomen liittyminen Natoon lisää puolustuskuluja, ja rahallinen tuki Ukrainalle jatkuu. Näistä kaikista puolustuspoliittisista päätöksistä eduskuntapuolueet ovat olleet yksimielisiä. Menojen lisäys on ollut kaikkien tiedossa.

Toiseksi valtion menot kasvavat ikäsidonnaisten menojen lisääntyessä. Käytännössä eniten rahaa kuluu hoito- ja eläkemenoihin. Kyse on useista miljardeista euroista.

Tilanne tiedostetaan kaikissa eduskuntapuolueissa varsin hyvin. Suomi ikääntyy ja samalla syntyvyys on liian matalalla.

Esimerkiksi vuonna 2002 eläkeläisiä oli 300 000 vähemmän kuin nyt, ja lapsia syntyi yli 10 000 enemmän kuin viime vuonna.

Poliittiset keinot ikärakenteen korjaamiselle ovat olleet vaisuja eivätkä nuoret ole innostuneet poliitikkojen ”synnytystalkoopuheista”.

Selvitysten mukaan syntyvyyden vähenemisen syissä korostuu muun muassa nuorten keskuudessa koettu jatkuva epävarmuus. Vastuu taloudesta ja omasta jaksamisesta arveluttaa. Moni haluaa panostaa myös uraan ja harrastuksiin.

Nyky-yhteiskunnan ongelmat syntyvyydessä ovat muuttuneet 20–30 vuoden aikana. Väestöliiton selvitysten perusteella lapsettomien osuus on kasvanut erityisesti pienituloisten, vähemmän koulutettujen ja työttömien väestöryhmissä.

Ikärakenteen vinoutuminen jatkuu vuoteen 2035 saakka.

Suomen pitäisi kituutella ainakin kymmenkunta vuotta, jonka jälkeen ikäsidonnaisten menojen kasvu kääntyy VM:n arvion mukaan laskuun. Tuolloin eläkeläisten määrä hetkellisesti pienenee ja keskimääräiset eläkkeet suhteessa yleiseen ansiotasoon laskevat.

Silti terveydenhuollon- ja pitkäaikaishoivan menot kasvavat vuosi vuodelta. Tilanne on nurinkurinen, sillä samalla koulutuksen menot vähenevät matalan syntyvyyden vuoksi.

Kolmas syy velkasuhteen kasvulle on valtionlainojen korkomenojen kasvu. Korkoihin kuluu arvioiden mukaan yli kolme miljardia euroa vuosittain seuraavan neljän vuoden aikana.

Suomi maksaa lainoistaan korkoja pääosin eläkeyhtiöille, keskuspankeille, hedge-rahastoille ja liikepankeille.

Suomi on lainannut rahaa useilta eri tahoilta ja nämä tahot ovat olleet hanakoita lainaamaan Suomelle, jonka luottoluokitus on edelleen AA+. Suomen valtion taloudellista näkymää pidetään sijoittajien analyyseissa vakaana.

Korkokulut kasvavat kaikkialla maailmassa, sillä keskuspankkien rahapolitiikka oli vuosikymmenen ajan erittäin löysää ja koronaelvytyksen sekä tuotantohäiriöiden jälkeen inflaatio karkasi käsistä.

Ohjauskorkoja on ollut pakko nostaa, jotta hintojen nousu on saatu vähitellen kuriin. Tämä näkyy valtionlainojen ja kansalaisten koroissa.

Valtion lainojen kasvuun ovat osallistuneet kaikki eduskuntapuolueet oikealta vasemmalle koko 2000-luvun. Näin myös korkokulujen kasvu on seurausta poliittisista päätöksistä, joille ei yhtä ”syyllistä” ole osoittaa.

Petteri Orpon hallitus on linjannut ohjelmassaan, että velkamäärä ja korkokulut saadaan kuriin leikkaamalla valtion menoista neljä miljardia euroa. Rakenteellisista uudistuksista pitäisi saada vielä parin miljardin euron säästöt.

Leikkauksia tehdään etenkin sosiaaliturvaan. Esimerkiksi asumistukea leikataan ja ansiosidonnaista päivärahaa porrastetaan.

Lisäksi hallitus pyrkii yhden prosentin alijäämätavoitteeseen, joka tarkoittaisi lisää menoleikkauksia jo ilmoitettujen leikkausten päälle. Poliittiset päätöset tämän suhteen on kuitenkin vielä tekemättä.

Orpon hallitus pyrkii politiikkatoimillaan puskemaan ihmisiä enemmän ja nopeammin työmarkkinoille.

Porkkanana käytetään työn verotuksen kevennyksiä ja vastaavasti keppinä viuhuu tuista leikkaaminen. Kotona olemisesta halutaan tehdä mahdollisimman epämiellyttävää.

Orpon hallituksen politiikkatoimet ovat saaneet paljon kritiikkiä oppositiosta, sillä kovimmat leikkaustoimet kohdistuvat heikompiosaisiin. Yli kymmenen prosentin tulonmenetykset kohdistuvat pääasiassa opiskelijoihin ja työttömiin. Heitä on sosiaali- ja terveysministeriön laskelmissa noin 140 000.

Vastaavasti hallituksen veropolitiikka suosii enemmän hyvätuloisia ja varakkaita. Politiikka suosii myös eläkeläisiä, sillä heihin leikkaukset eivät kohdistu.

Hyvätuloiset hyötyvät eniten työn verotuksen ja esimerkiksi varainsiirtoveron sekä solidaarisuusveron muutoksista ja kevennyksistä.

Sosiaaliturvaan kohdistuvista tiukoista politiikkatoimista huolimatta Orpon hallitus on kertonut ottavansa hallituskauden aikana yli 40 miljardia euroa velkaa.

Heikko talouskasvu nipistää jatkuvasti valtion verotuloja ja verokertymä pienenee. Tämä on neljäs velkaantumisen syy ja yksi keskeisimmistä.

Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen tähtäävät lait ja ohjauskeinot pienentävät liikenteestä kerättäviä veroja. Selvityksen mukaan nykyisillä verotasoilla liikenteen verotulot olisivat vuonna 2030 nimellisesti noin 1,1 miljardia euroa alempana kuin vuonna 2019.

Liikenteen verotulot laskevat käytännössä liikenteen sähköistymisen seurauksena. Tämän takia poliitikkojen pitäisi muuttaa verokäytäntöjä. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä ihmisiä halutaan ohjata sähköautoilun pariin ilmastosyistä.

Talouskasvuun vaikuttaa tietenkin myös suomalaisten vientiyritysten pärjääminen maailmalla ja uudet innovaatiot. Valtio voi tukea ja tukeekin yrityksiä TKI-politiikalla ja erilaisilla investointituilla.

Toisaalta erinäiset yritystuet ja veronkevennysten hyödyt kansantaloudelle voivat olla kyseenalaisia tai ainakin vaikeasti todennettavissa. Ne voivat hidastaa myös niin kutsuttua luovaa tuhoa.

Yhdeksi ratkaisukeinoksi yritysten ja kansantalouden tilan kohentamiseen on nähty vihreän siirtymän investoinnit, samalla koko teollisuus uudistuisi kestävämmäksi ympäristön ja luonnon kannalta.

Vihreä energia houkuttelee myös ulkomaisia sijoittajia ja yrityksiä Suomeen.

Pääosin markkinavetoiset projektit ovat kuitenkin hitaita ja monimutkaisia. Näyttääkin siltä, että poliitikkojen keinot talouden kasvattamiseksi ovat rajalliset.

Lähteet: Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2024–2027, valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Veliarvo Tamminen ja Vuoden 2024 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutusten arviointi.