Analyysi: Sähköhätä sai poliitikot panikoimaan – luvattu hintakatto on nyt lähes pakko säätää, olipa se miten huono idea hyvänsä

Asiantuntijat ovat kiitelleet maanantaina julkistettua kertakorvaustukea. Hallitukselle se on kuitenkin vain purkkaviritys hintakattoa odotellessa.

sähkö
Teksti
Vappu Kaarenoja

Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Sanna Kurronen valmisti sunnuntaina karjalanpaistia. Hän kertoi siitä Twitterissä. Uuni oli ollut päällä aamusta asti, koska sähkö maksoi vain reilut 20 senttiä kilowattitunti.

”Näin sitä halvempaa sähköä ´tuhlataan´”, hän kirjoitti.

20 senttiä on toki viisi kertaa kalliimpaa kuin vanhojen hyvien aikojen sähkö, mutta verrattain halpaa kuitenkin. 50 sentin hinnalla ei paistia raaskinut valmistaa.

Tällainen ”tuhlaaminen” hermostutti toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan. Kyllähän 20 senttiäkin on kova hinta pienituloisille! Twitterissä Palola kanteli paistia kokanneen ekonomistin pomolle, Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnille.

”Onko Suomen Pankin asiantuntijan soveliasta tviitata tähän tapaan? Mielestäni tämä on jokseenkin mautonta Olli Rehn.”

Paistikuohahdus on merkki siitä, kuinka kovasti sähkön hinta kuumentaa yhteiskuntaa.

Poliitikot kertovat saavansa hätääntyneiltä kansalaisilta satoja viestejä päivässä. Sähköstä julkisuudessa puhuvien asiantuntijoiden puhelimet soivat, kun ihmiset tulevat linjoja pitkin kertomaan sähkölaskuistaan. 

Ei siis ehkä ihme, että poliitikot päättivät hirttäytyä asiantuntijoiden soimaamaan sähkön hintakattoon.

Poliittinen paniikki saavutti huippunsa joulukuun toisella viikolla, kun pörssisähkön kilowattituntihinta kävi yli 70 sentissä. Keskiviikkona demareiden kansanedustaja Riitta Mäkinen sanoi eduskuntakeskustelussa, että Sdp kannattaa sähkön hintakattoa.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ilmoitti, että hintakatto pitää saada voimaan vuoden alusta.

Yhdelläkään hallituspuolueella ei ollut intoa vastustaa Sdp:n hintakattoehdotusta, ei edes kitupiikkipuolue keskustalla.

Oppositiokaan ei opponoinut. Ainut kritiikki Sdp:n hintakattoehdotukseen oli, että sellainen olisi pitänyt säätää jo aiemmin. ”Parempi kuin ei milloinkaan”, sanoi kokoomuksen Kai Mykkänen.

Poliitikot ajattelevat asiasta aivan toisin kuin monet ekonomistit, jotka pitävät hintakattoa liian karkeana tukena sähkönkäyttäjille.

Tämä oli paistia kokanneen Kurrosenkin viesti. Jos Sdp:n esittämä 20 sentin hintakatto säädettäisiin, paistia todennäköisesti kypsennettäisiin myös huippukulutusaikoina, vaikkei pitäisi. Kurronen laski, että 20 sentin kilowattihinnalla uunin lämmitys paistia varten maksoi noin 75 senttiä. Kyllä sen maksaa, jos paistia haluaa.

Pahimmillaan hintakatto tekee sähköstä keinotekoisesti halpaa, jolloin sitä ei riitä kaikille. Tulee sähkökatkoja.

Lisäksi järjestely on kallis. Yrityksiä ei saada laskemaan hintojaan ilmaiseksi, ne täytyy lahjoa tekemään niin. Valtion on todennäköisesti maksettava kattohinnan ja markkinahinnan välinen erotus.

Sdp joutui hankalaan tilanteeseen. Se oli näyttävästi lupaillut nopeaa hintakattoa, vaikkei sellaista voinut äkkiä säätää.

Jotta kannustin sähkön säästöön huippukulutusaikoina ei katoaisi täysin, malli pitää valmistella huolella.

Julkisuudessa vastuuta vieritettiin keskustaministeri Mika Lintilän johtamaan Työ- ja elinkeinoministeriöön.

Pääministeri Sanna Marin (sd) sanoi A-Studiossa, että ministeriössä olisi pitänyt syksyn mittaan valmistella sopivia tukitoimia kansalaisten avuksi. Myös VATT:n johtava tutkija Marita Laukkanen sanoi, että valmistelua olisi voinut tehdä jo keväästä lähtien.

Ministeriön puolustukseksi on sanottava, että virkamiehet eivät valmistele mitään malleja huvikseen. Siellä on tekemistä muutenkin.

Virkamiesten täytyy tietää, mitä poliitikot haluavat. Halutaanko tukea kaikkia suomalaisia, joiden sähkölasku on suuri? Vai ainoastaan keskituloisia ja pienituloisia? Pelkästään pienituloisia?

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) sanoo:

”Ja sitten seuraavana tarvitaan hallituksen päätös, kuka on pienituloinen.”

Jos virkamiehet eivät tiedä, keitä hallitus tahtoo tukea ja miten paljon tukiin on käytettävissä rahaa, malleja on hankala piirustella pöytälaatikkoon.

Budjettiriihessä syksyllä sovittiin lähes miljardin tuista korkeista sähkölaskuista kärsiville. Hallituksessa puhuttiin, että lisärahaa tarvitaan sote-alueille ja maatalouteen. Olisi kummallista, jos ministeriön virkamiehet olisivat itsekseen puuhanneet kallista hintakatosta, kun rahaa siihen ei ollut luvattu.

Demareiden antama lupaus piti kuitenkin lunastaa, joten ministeriössä kehitettiin kertakorvausmalli.

Sdp:n Lindtman sanoo:

”Hintakatto tulee. Koska sitä ei saatu niin nopeasti kuin toivottiin, sillä välin kertakorvauksella saadaan hoidettua väliajan hintakatto.”

Marras- ja joulukuun sähkölaskun perusteella voi saada hyvitystä, jos lasku on kovin suuri. Miten suuri laskun pitää olla hyvityksen saamiseksi, määritellään myöhemmin.  Kertakorvaus ei ole ainutkertainen.

”Lähdemme siitä, että kertakorvausmallia käytetään niin pitkään, kunnes hintakatto saadaan voimaan”, Lindtman sanoo.

Kertakorvaus on siis eräänlainen purkkaviritys hintakattoa odotellessa.


Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professori Niku Määttänen ilahtui, kun tieto kertakorvauksesta tuli julkisuuteen.

Kun tuki maksetaan marras- ja joulukuun sähkölaskun perusteella, se kohdentuu oletettavasti hyvin. Esimerkiksi heille, joilla on sähkölämmitteinen omakotitalo ja epäonniseen aikaan uusittu sähkösopimus.

Se on siis rajatumpi tuki kuin budjettiriihessä sovittu sähkön arvonlisäveroale. Alv-alennuksesta suurin osa menee heille, joilla on halpa kiinteähintainen sähkösopimus.

Koska aikaisempaan kulutukseen ei voi enää vaikuttaa, se ei poista kannustinta säästää sähköä tulevina kuukausina.

Ristiriitaista kyllä, väliaikaiseksi tarkoitettu purkkaviritys voi olla lopullista mallia toimivampi.