Analyysi: Eurooppa pohtii tosissaan venäläisestä energiasta luopumista – tilalle turvetta, ydinvoimaa ja kivihiiltä

Venäläisestä energiasta irrottautuminen maksaisi Euroopalle todella paljon. Suunta on joka tapauksessa uusiutuvassa energiassa.

eläkerahastot
Teksti
Mikko Niemelä

Venäjä on tappanut Ukrainassa siviilejä jo useita päiviä. Silti venäläistä kaasua virtaa edelleen Suomeen ja muualle Eurooppaan.

Energiasektori on toistuvasti jätetty pois Venäjän talouspakotteista, koska Eurooppa pelkää energian hinnan nousevan entisestään ja venäläinen kaasu lämmittää lähes koko Keski-Eurooppaa.

Sotatilanne on kärjistynyt Ukrainassa siihen pisteeseen, että jokainen Euroopan johtaja puntaroi, miten venäläisestä energiasta päästäisiin eroon ja miten tilanne pysyisi hallinnassa.

Energiahanojen sulkeminen tuskin lopettaisi sotaa välittömästi, mutta se iskisi voimalla Venäjän presidentin Vladimir Putinin sotakassaan. Askeleet rauhanneuvotteluille voisivat olla hieman lähempänä.

Energiapakotteet ja erkaantuminen venäläisestä energiasektorista näyttävät olevan koko ajan lähempänä. Esimerkiksi Suomen pääministeri Sanna Marin (sd) sanoi Ylen A-studiossa 1. maaliskuuta, että Suomi pyrkii pääsemään eroon venäläisestä energiasta niin pian kuin mahdollista. Marinin mukaan tähän pyritään myös muualla Euroopassa.

 

Helpolla tilannetta ei ratkaista. Öljykauppaa ja perinteistä sähkönsiirtoa suurempi energiapoliittinen muutos liittyy Euroopassa maakaasuun.

Eurooppalaiset kotitaloudet lämpiävät kaasulla. Ne myös lämmittävät käyttövetensä ja laittavat ruokansa kaasulla, muistuttaa Suomen Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä. Venäjä toimittaa Eurooppaan yli 40 prosenttia sen käyttämästä maakaasusta.

”Kaasuntarpeen täyttäminen ilman venäläistä kaasua edellyttäisi suuria ponnisteluja ja järjestelyjä. Myös EU:n sähköntuotannossa kaasulla on paljon isompi rooli kuin Suomessa”, Leskelä sanoo.

Venäjän energiakytkösten katkaisun suurin haaste olisi Suomessakin maakaasun korvaaminen muutamissa teollisissa tuotantoprosesseissa, lähinnä kemian teollisuudessa.

Suomen valtion kaasuyhtiö Gasum tuo putkimaakaasua Venäjältä vuodessa noin 700 miljoonalla eurolla. Lisäksi Gasum tuo nesteytettyä maakaasua LNG:tä Norjasta, mutta myös Venäjältä.

Leskelän arviossa venäläisten energiavirtojen katkeaminen ei johtaisi Suomessa ongelmaan sähkön tai kaukolämmön osalta. Taloudellisia vaikutuksia tulisi etenkin energian hintojen nousun kautta. Laskun ja hintojen korotuksen maksavat aina loppukäyttäjät eli kotitaloudet, yritykset ja teollisuus.

 

Euroopan pitäisi pystyä ratkaisemaan suhteellisen pikaisesti, miten kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja irtautuminen venäläisestä tuontikaasusta voidaan sovittaa yhteen. Nyt Eurooppa on ollut ”siirtymävaiheessa” kohti vihreää energiaa.

Leskelän mielestä on tärkeää kiihdyttää edelleen investointeja puhtaaseen energiantuotantoon. Saksan pitäisi lopettaa myös ydinvoimalaitosten alasajo. Se vaatisi valtavasti poliittista tahtoa, rahaa ja aikaa.

”Ydinvoiman alasajo oli erittäin huono päätös, jonka surkeus korostuu tässä tilanteessa.”

Suomalaisessa energiakeskustelussa elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) on jo väläyttänyt, että turpeella korvattaisiin venäläistä energiapuun tuontia. Leskelä on Lintilän kanssa samaa mieltä.

Energiayhtiöt voivat yhä käyttää turvetta, mutta sen hinta on EU:n päästökauppajärjestelmän takia erittäin korkealla. Päätökset turpeen kustannusten helpottamisesta pitäisi tehdä EU-tasolla, Leskelä sanoo.

”Suomen turvetuotannon tekniset edellytykset täytyy pitää yllä ja aiemmin linjattu turvekoneiden romutus pitäisi pysäyttää. Olisi arvioitava nopeasti, millä tavalla turpeen varmuusvarastoja voitaisiin kehittää ja pitää yllä ainakin kriisin yli.”

Vastaavasti Suomen Luonnonsuojeluliitto on kritisoinut turvehaikailuja sanomalla, että energiapolitiikassa pitää katsoa eteenpäin, ei taaksepäin, vaikka sota Ukrainassa nostaa energiakysymykset esille.

Leskelän mielestä tilanne on niin vakava, että Euroopassa kivihiilestä luopuminen toteutuisi suunniteltua hitaammin.

Hiilestä on päätetty irtautua Suomessa vuoteen 2029 mennessä. Huoltovarmuusvarastoihin kivihiiltä varastoidaan edelleen ”kaiken varalta”.

 

Hinta Venäjän energiakytkösten purkamisesta tulee olemaan niin suuri, ettei sitä osaa tai uskalla arvioida kukaan energia-alan asiantuntija.

Taloudellisia tappioita tulee useista suunnista. Venäjällä toimivien energia-alan yritysten liikkumavara käy koko ajan tukalammaksi, sillä ruplan hinta on romahtanut. Tämä vaikuttaa suoraan Venäjällä syntyvään tulokseen ja sitä kautta usean yhtiön osingonmaksukykyyn.

Lisäksi Venäjästä aiheutuva mainehaitta on niin valtava, ettei yksikään länsiyritys voi hyväksyä Venäjän sotatoimia ja samalla jatkaa liiketoimia niin kuin ennekin.

Länsiyrityksille pitäisikin olla jo päivän selvää Venäjän ja Putinin epävakaus maana ja johtajana. Jos ja kun moni länsiyhtiö lähtee pois Venäjältä, sulkeutuu ovi todennäköisesti hyvin pitkäksi aikaa. Uuden rakentaminen vanhan raunioille vaatisi ihmeitä.

Moni suuri öljy-yhtiö onkin jo ilmoittanut vetäytyvänsä Venäjältä. Muun muassa amerikkalainen Shell, brittiläinen BP ja Norjan öljyrahasto ovat kertoneet lähtevänsä Venäjän markkinoilta.

Suomalainen öljy-yhtiö Neste kertoi jatkossa ostavansa raakaöljyn pääosin muualta kuin Venäjältä. Ennen 1. maaliskuuta tehtyä päätöstä Nesteen käyttämästä raakaöljystä yli 60 prosenttia tuli Venäjältä.

 

Suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna sähköyhtiö Fortumin tilanne on edelleen suurin kysymysmerkki koko suomalaisella energiasektorilla.

Miten valtion suuromistuksessa toimiva yhtiö voi toimia Venäjällä jatkossa, ja miten käy miljardien sijoituksille eli Fortumin kahdeksalle venäläiselle lämpölaitokselle ja tuulivoimapuistolle Siperiassa?

Sitä voi pitää suhteellisen varmana, ettei Fortum astele Venäjän kamaralta kuivin jaloin. Kuukauden aikana Fortumin osakkeen arvosta on hävinnyt 30 prosenttia, josta suuri osa Venäjän järjettömän hyökkäyksen jälkeen.

Suomalaiset eläkeyhtiötkin ovat sotkeutuneet vahvasti Fortumin Venäjä-kytköksiin. Ne omistavat energiajättiä merkittävästi ja tämä näkyy myös sijoitustuotoissa.

Nyt markkinoilla lyödään etenkin niitä yhtiöitä, joilla on merkittävää liiketoimintaa tai omistuksia Venäjällä. Pahimmat pelot liittyvät siihen, että Putinin Venäjä ottaa haltuunsa ulkomaalaisomistuksia – Fortum on yksi niistä, joihin riski kohdistuu.