Käännös vasempaan päin

Eräs keskeinen puheenaihe viime eduskuntavaaleissa oli taktinen äänestäminen. Sanna Marinin johdolla Sdp esitti vaalit valintana itsensä ja oikeistohallituksen välillä.

Taktiikka onnistui, ainakin osin: Sdp ei voittanut vaaleja, mutta se kasvatti omaa kannatustaan. Äänestäjiä tuli vihreistä ja vasemmistoliitosta, joiden suosio romahti aivan vaalien alla.

Vaalien jälkeen politiikassa jäätiin seuraamaan, milloin Sdp:n kannatus lähtee sulamaan. Muissa puolueissa odotettiin, että taktikoijat palaisivat aiempiin poliittisiin koteihinsa. Spekulaatiota ruokki se, että puolueen tähtenä pidetty Marin luopui puheenjohtajuudesta.

Sulamista ei ole näkynyt. Vaaleista on nyt kolme vuotta, ja Sdp:n kannatus on vain kasvanut.

Viime eduskuntavaaleissa Sdp sai 19,9 prosenttia äänistä. Jos vaalit pidettäisiin nyt, sitä äänestäisi 24,5 prosenttia suomalaisista, käy ilmi Suomen Kuvalehden tilaamasta mielipidemittauksesta.

Pinnan alla paluumuuttoa on kuitenkin tapahtunut. Vajaat kahdeksan prosenttia Sdp:n viimekertaisista äänestäjistä tukee nyt vasemmistoliittoa. Luku on merkittävästi suurempi kuin useimmat kahden puolueen väliset siirtymät viime vaaleista.

Viime vaaleissa Sdp sai lähes 620 000 ääntä. Laskennallisesti heistä vajaat 50 000 olisi siis siirtynyt vasemmistoliiton kannattajiksi.

Sdp:n kannatus on silti kasvanut, koska tulijoita on ollut monin verroin enemmän. SK:n kysely kertoo, minkä puolueiden takaa uudet kannattajat ovat peräisin.

Kyselyaineistosta poikkeuksellisen tekee sen laajuus.

Kyselyn laati Taloustutkimus, joka on haastatellut 10 324 Manner-Suomessa asuvaa äänioikeutettua. Heistä kantansa ilmoitti 7 796. Virhemarginaali on enintään 0,95 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Yleisradion kuukausittain julkaisemat kannatusmittaukset perustuvat samaan aineistoon. Vastaukset on kerätty puhelinhaastattelujen ja nettipaneelin yhdistelmänä 17.11.2025–25.3.2026.

Iso aineisto antaa yksittäisiä mittauksia tarkemman kuvan siitä, mitkä väestöryhmät puolueita kannattavat.

Tulokset kertovat, mistä asetelmista puolueet lähtevät kohti eduskuntavaaleja, jotka häämöttävät vuoden päässä.

Sdp

Gallupjohtajan kannatus on laaja-alaista.

Sdp on naisten suosikki ja miehilläkin vain niukasti toinen. Se on eläkeläisten selvä suosikki mutta ykkösvalinta myös keski-ikäisten parissa.

Puolueella on yhtä paljon kannatusta Uudellamaalla kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Se on duunarien, toimihenkilöiden ja työttömien ykkönen sekä opiskelijoiden parissa kakkonen.

Kyselyn tausta-aineistosta selviää myös, mitä puoluetta vastaajat äänestivät viime eduskuntavaaleissa. Näitä vastauksia on verrattu puolueiden viime vaalien äänimääriin. Näin saadaan arvio siitä, kuinka paljon äänestäjiä on liikkunut eri puolueiden välillä.

Sdp on saanut 300 000 uutta äänestäjää. Lähtijöitä on ollut vain puolet tästä määrästä.

Äänioikeutettujen määrä vaihtelee joka vaaleissa, joten tuloksia ei kannata pitää aivan tarkkoina. Ne kuitenkin kertovat liikkuvien äänestäjien mittakaavasta.

Sdp:llä riittää tulijoita kaikista ilmansuunnista. Eniten kannatusta sille on menettänyt perussuomalaiset, joka oli viime vaalien alla duunarien ja työttömien ykköspuolue.

Suurin ryntäys on kuitenkin tullut viime vaaleissa nukkuneiden parista. Heistä yli kymmenesosa äänestäisi nyt Sdp:tä. Tulijoita katsomosta on merkittävästi enemmän kuin millään muulla puolueella.

Katsomosta saapuneista voi olla vaikea pitää kiinni. Äänestämättä jättäneet ovat usein kannoistaan epävarmoja.

Kun pääministeri Petteri Orpo (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) haastavat puheenjohtaja Antti Lindtmania (sd), erityisesti tähän joukkoon he yrittävät iskeä. On helpompaa saada epäröivä äänestäjä jäämään kotiin kuin kääntää tämä suoraan oman puolueen taakse.

Kokoomus

Viime vaaleissa annettiin runsaat kolme miljoonaa ääntä. Näistä runsas miljoona on menossa uuteen jakoon. Sen verran kyselyn vastaajista on vaihtanut puoluekantaa.

Luku ei ole sinänsä yllättävä. Kansallisten vaalitutkimusten mukaan juuri kolmasosa uurnilla käyvistä on liikkuvia eli vaihtaa kantaansa.

Toinen politiikan tuttu laki on, että tyypillisesti puolueiden kannatus kärsii enemmän hallituksessa kuin oppositiossa.

Orpon hallituksen puolueita äänestäisi tällä hetkellä uudelleen vain 60 prosenttia vastaajista. Useimmilla oppositiopuolueilla vastaava osuus on yli 75 prosenttia.

Isot hallituspuolueet kokoomus ja perussuomalaiset ovat molemmat menettäneet pelkästään katsomoon runsaat 100 000 äänestäjää.

Kokoomus on silti onnistunut pitämään omistaan kiinni suhteellisen hyvin. Sitä äänestäisi nyt 18,5 prosenttia vastaajista. Laskua vaaleista on runsaat kaksi prosenttiyksikköä.

Moni kokoomuslainen on taustakeskusteluissa korostanut, että pudotus on ollut pienempi kuin he vaalikauden alussa leikkauslistoja kootessa pelkäsivät.

Puolueen ydintukijoita sosiaaliturvan leikkaukset ovat tuskin häirinneet. Kokoomuksen kannatuksesta lähes puolet tulee kotitalouksista, jotka ilmoittavat tuloikseen yli 70 000 euroa vuodessa.

Perussuomalaiset

Enemmän on laskenut perussuomalaisten kannatus: tasan kuusi prosenttiyksikköä. Sdp:n ohella kannatusta on vuotanut erityisesti keskustaan.

Toisaalta perussuomalaiset on monin paikoin pitänyt pintansa. Se on Sdp:n jälkeen toiseksi suurin duunaripuolue ja yrittäjienkin parissa lähes yhtä suosittu kuin kokoomus.

Perussuomalaisten johto on esiintynyt tyynenä kannatustilanteen edessä. Puo­lueesta muistutetaan, että sen kannatus on aina heilunut rajusti vaalien välillä. Vaaleissa se on ollut vakaa.

Yksittäisille kansanedustajalle tilanne ei välttämättä ole yhtä seesteinen. Nykyluvuilla heistä lähes kolmannes putoaisi eduskunnasta. Suurimman taistelun puolue käy sohvaa vastaan.

Keskusta

Keskusta on elpynyt oppositiossa. Ei tosin niin paljon kuin puolue olisi todennäköisesti halunnut.

Puolueella on takana kaksi ristiriitaista hallituskautta. Ensin se johti oikeistohallituksen sopeutusta, sitten riiteli rahankäytöstä vasemmistohallituksessa. Kannatus kärsi molemmissa. Tällä vaalikaudella keskusta vetäytyi oppositioon nuolemaan haavojaan.

Tauon myötä kannatus on elpynyt kaksi ja puoli prosenttiyksikköä.

Silti nousu on puolet vähemmän kuin Sdp:llä. Jos vaalit pidettäisiin nyt, tulos olisi keskustalle yhä itsenäisyyden ajan kolmanneksi huonoin.

Keskustan linja on jäänyt epäselväksi kansalaisille. Kuusi suurinta puoluetta käsittävässä puoluebarometrissa äänestäjät pitävät keskustan linjaa vähiten selkeänä.

Puolueen tähtäin on korkeammalla. Puheenjohtaja Antti Kaikkonen on ilmoittautunut pääministerikisaan. Keskustalla on yhä suuren puolueen identiteetti.

Kunnianhimosta huolimatta keskustalla on rakenteellinen kannatusongelma.

Sen äänestäjistä kaksi viidesosaa on eläkeläisiä. Alle 35-vuotiaiden parissa puolue on vasta kuudenneksi suurin, kaukana kärkiviisikosta. Lisäksi suosio keskittyy Pohjois- ja Itä-Suomeen, josta valitaan vähän kansanedustajia.

Keskustalaiset ovat alkaneet pohtia, että seuraavaankaan hallitukseen ei tarvitse mennä, jos vaalitulos ei ole riittävän hyvä.

Vanha valtapuolue ei ole löytänyt kestävää menestysreseptiä alati kaupungistuvassa Suomessa muttei myöskään sopeutunut ajatukseen hallituksen tukipuolueesta.

Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitolla on kaikkein tyytyväisimmät kannattajat.

Näin on ainakin sen perusteella, että sen takaa on lähtenyt vähiten äänestäjiä. Lähes 80 prosenttia viime vaalien äänestäjistä kannattaa puoluetta edelleen.

Tyytyväisyys näkyy gallupeissa: kannatus on korkeimmalla tasolla vuosikymmeniin. Sdp:n ohella tulijoita on riittänyt vihreistä ja perussuomalaisistakin.

Liikettä vihreistä on ruokkinut luonto- ja ilmastokysymysten omaksuminen. Kiristykset sosiaaliturvaan ja työmarkkinoille ovat puolestaan voineet tuoda tulijoita perussuomalaisista.

Vasemmistoliitto on ottanut tilaa haltuun eduskunnan vasemmassa laidassa. Se on jäänyt pois velkajarrusta, jolla muut eduskuntapuolueet ovat linjanneet ensi vaalikauden sopeutusmääristä. Alijäämän korjaamiseksi puolue esittää miljardiluokan veronkiristyksiä.

Puheenjohtaja Minja Koskela on vakuuttanut, että omasta linjasta huolimatta puolue on yhä hallituskelpoinen.

Sdp on ottanut nykymuotoisen vasemmistoliiton hallitukseen joka kerta, kun se on päässyt sellaista muodostamaan. Näillä kannatusluvuilla Lindtmanille olisi erityisen uskaliasta jättää kilpailija oppositioon, vaikka sen talouslinjaa vierastetaan porvarileirissä.

Nykysuosiolla vasemmistoliitto saisi vähintään 20 kansanedustajaa. Rajapyykki on merkityksellinen eduskunnassa. Sen verran tarvitaan välikysymyksen jättämiseen.

Puolue voisi siis tarvittaessa tehdä välikysymyksiä ilman muiden apua. Tämä lisäisi sen mahdollisuuksia haastaa hallitusta ja nostaa tärkeiksi kokemiaan aiheita julkiseen keskusteluun.

Vihreät

Viime vuosina on esitetty, että vasemmiston äänestäjät liikkuvat niin sanotun punavihreän blokin sisällä.

Teorian mukaan he äänestivät pääministeriksi Sanna Marinia, presidentiksi Pekka Haavistoa (vihr) ja eurovaaleissa Li Anderssonia (vas). Kulloisenkin tähden menestys on aina tullut muiden puolueiden kustannuksella ja uusia tulijoita on rajallisesti.

Tämänhetkiset galluplukemat osoittavat, että Sdp, vasemmistoliitto ja vihreät voivat kasvattaa kannatustaan yhtä aikaa.

Silti kolmikosta vihreät on jäänyt muiden varjoon. Punavihreän kolmikon kannatus on kasvanut yhteensä 9,6 prosenttiyksikköä. Vihreiden osuus siitä on vain 1,3 prosenttiyksikköä.

Tarkemmat luvut osoittavat, että vihreät on menettänyt sekä Sdp:hen että vasemmistoliittoon enemmän kannatusta kuin mitä se on niistä saanut. Kannatusta pitävät plussalla tulijat esimerkiksi katsomosta ja kokoomuksesta.

Vaalikauden alussa puolueen johtoon valittu Sofia Virta ei luvannut muutosta puolueen linjaan. Hän painotti vain haluavansa laajentaa mielikuvaa vihreistä.

Käytännössä vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajakunnassa on yhä paljon samaa. Molempien tukijoista enemmistö on naisia, kaksi viidesosaa alle 35-vuotiaita ja kolmannes kotoisin pääkaupunkiseudulta.

Ero löytyy ammatti- ja tuloluokasta. Vihreiden kannattajista kolmannes asuu kotitaloudessa, jonka tulot ylittävät 70 000 euroa. Vasemmistoliiton kannattajista suurempi osa on pieni- tai keskituloisia.

Kristillisdemokraatit

Hallituksen tukipuolueet ovat myös menettäneet kannatusta. Niille pienet kannatusmuutokset voivat olla kohtalokkaita. Tämän todistaa Päivi Räsänen (kd).

Räsänen on yksi kristillisdemokraattien viidestä kansanedustajasta. Hän edustaa Hämeen vaalipiiriä. Vuosien 2019 ja 2023 vaaleissa hän oli viimeinen sieltä valittu edustaja.

Kristillisdemokraateille on siis epäedullista, että näillä näkymin Häme menettää yhden edustajapaikan ensi vaaleissa. Eikä laskenut kannatus tilannetta helpota.

Eniten tulijoita kristillisdemokraateilta on saanut keskusta. Sen takaa KD kalasteli äänestäjiä puhumalla viime vaalikaudella maataloudesta – ja ottamalla lopulta alan ministerisalkun.

Rkp

Hallituksen toiselle pienelle puolueelle, Rkp:lle, kysymys yhteistyöstä perussuomalaisten kanssa oli repivä. Äänestäjiä pitäisi houkutella takaisin Sdp:n, kokoomuksen tai vihreiden takaa.

Tiukan paikan tullen eurovaaleissa ja kuntavaaleissa Rkp selvisi hyvin pienin menetyksin.

Niihinkään ei tosin ole varaa, jos puo­lueen asema on vain muutaman vaalipiirin varassa. Pienten puolueiden asema perustuu siihen, että ne ylittävät riman ydin­alueillaan vaaliliittojen ja kannattajien aktivoinnin avulla.

Viimeksi Mikko Ollikainen ylsi viimeisenä eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä. Hän ei hae jatkokautta.

Myös varsinaissuomalainen Sandra Berg­qvist oli piirinsä viimeisten valittujen joukossa. Hänen asemaansa helpottaa hieman, että Hämeestä vapautuva paikka olisi siirtymässä juuri Varsinais-Suomeen.

Vaalipiirien paikkamäärät vahvistetaan marraskuussa silloisten asukaslukujen perusteella.

Liike Nyt

Muiltakin osin vaalikampanjoiden todellista käynnistymistä pitää odottaa loppuvuoteen.

Puolueista arvioidaan, että ne julkaisevat vaaliohjelmansa vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Oman mausteensa asetelmaan tuo se, että kampanjoissa pitäisi ottaa kantaa miljardiluokan sopeutuksiin. Kuka uskaltaa avata pelin?

Kannatustilanteessa ehtii vuodessa tapahtua paljon. Viimeksi tilanne oli vuosi ennen vaaleja hätkähdyttävän samanlainen kuin nyt.

Ukrainan sodan alettua kokoomuksen kannatus ampaisi noin 25 prosenttiin. Pääministeripuolue Sdp jäi alle 20 prosentin. Perussuomalaiset ja keskusta kisasivat pronssista kaukana niiden takana.

Silti vaalipäivänä kärkikolmikko mahtui prosenttiyksikön sisälle toisistaan.

Nyt muissa puolueissa katsotaan Sdp:n etumatkaa kaksijakoisin mielin. Sen kannatus on pysynyt 25 prosentin tietämillä siitä asti, kun se voitti alue- ja kuntavaalit. Siis jo vuoden verran.

Yhtäältä tunnustetaan, että etumatka on tuntuva. Kyse ei ole kertaluontoisesta Nato-pompusta, kuten kokoomuksella neljä vuotta sitten.

Toisaalta gallupjohtajan kannatus sulaa perinteisesti vaalien lähestyessä. Kokoomuslaiset vakuuttavat saavansa energiaa altavastaajan asemasta, perussuomalaiset muistuttavat nousevansa kohti vaaleja.

Silti kilpailijat voivat joutua vielä odottamaan Sdp:n alamäkeä. Kolmissa edellisissä vaaleissa gallupjohtajan kannatus on alkanut huveta vasta joulu- tai tammikuussa.

Silloin kansalaiset alkavat toden teolla pohtia, mitä puoluetta ne lopulta äänestävät. 

Hallitusvastuu kuluttaa

Puolueiden kannatus ja muutos viime eduskuntavaaleihin