Kauppasodan aseet
Euroopan unionin kauppapoliittinen ”sinko” suunniteltiin Kiinaa vastaan. Nyt sitä saatetaankin tarvita kauppasodassa Yhdysvaltojen kanssa.
7
MIN
Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välinen kauppasota leimahti tammikuun puolivälissä uudelleen, kun presidentti Donald Trump uhkasi kahdeksaa eurooppalaista maata uusilla tulleilla.
Kymmenen prosentin tullien kohteeksi kerrottiin Grönlantia eri tavoin tukeneet maat: Tanska, Suomi, Norja, Ruotsi, Ranska, Saksa, Britannia ja Alankomaat.
Viime kesänä Trump kiristi EU:ta tullimaksujen korotuksilla pienentääkseen Yhdysvaltain ja Euroopan välisen tavarakaupan alijäämää. Kiistassa saavutettiin elokuussa 2025 poliittinen puitesopimus, jossa Yhdysvallat asetti EU-maiden tuomille tavaroille 15 prosentin tullikaton joillakin poikkeuksilla. EU ei nostanut Yhdysvaltojen Eurooppaan tuomien tavaroiden tulleja, ja ne sovittiin poistettavaksi kokonaan kaikilta teollisuustuotteilta sekä tietyiltä maataloustuotteilta.
Ennen kauppasotaa Yhdysvaltain keskimääräiset tullit EU-tuotteille olivat noin kolme prosenttia, kauppamäärillä painotettuna noin 1,5 prosenttia.
Tammikuisella kauppasodan julistuksella on puhtaasti ulkopoliittiset motiivit.
”Näitä tulleja peritään, ja ne ovat maksettavia siihen saakka, kunnes saavutetaan sopimus Grönlannin täydellisestä ja kokonaisvaltaisesta ostosta”, Trump kirjoitti Truth Social -palvelussa 17. tammikuuta.
Asetelma on ennennäkemätön.
”Yhdysvallat ei ole ennen yhdistänyt sen ja EU:n välistä kauppa- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tällä tavalla”, ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön päällikkö Ilkka Saarinen sanoo.
Kesällä 2025 Euroopan unionin kauppasopimuksista neuvotteleva Euroopan komissio tyytyi heikkoon sopimukseen välttääkseen kiistan kärjistymisen. Nyt monet EU-maat ovat ilmaisseet Grönlannin ja Tanskan suvereniteetin olevan itseisarvoja, joista ei neuvotella.
Vaikka unioni on monella tapaa riippuvainen Yhdysvaltain sotilaallisesta voimasta, kaupassa Eurooppa pystyy haastamaan Trumpin hallintoa. EU ja Yhdysvallat käyvät vuosittain kauppaa 1 700 miljardilla eurolla, mikä on enemmän kuin mitkään muut kumppanit.
Halutessaan EU voi painostaa Trumpia laajalla arsenaalilla kauppapoliittisia vastatoimia.
Euroopan parlamentti ei ole vielä ratifioinut elokuussa solmittua, Yhdysvalloille edullista puitesopimusta. Se takaa esimerkiksi erilaisille yhdysvaltalaisille teollisuus- ja maataloustuotteille tullivapaan pääsyn Euroopan markkinoille.
”Trump saa merkittävää kannatusta maatalousvaltaisilta alueilta. Elintarvikkeiden tullivapautusten peruuntuminen kylvää pettymystä hänen lähipiiriinsä. Tällaisia kohdennuksia EU:ssa mietitään, kun suunnitellaan vastatoimia”, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) kauppapolitiikan johtaja Timo Vuori sanoo.
Paljon suurempaa painetta aiheuttaisi puuttuminen Yhdysvaltain EU-alueelle suuntautuvaan palveluvientiin.
Vuonna 2024 talousjättien välisen tavarakaupan vaje oli Yhdysvalloille noin 200 miljardia euroa. Palveluviennissä Yhdysvaltain EU-kauppa oli kuitenkin 75 miljardin euron edestä ylijäämäistä.
”Eurooppa on yhdysvaltalaisille viestintäteknologiayrityksille keskeinen markkina, ja tämän sektorin toimijat vaikuttavat Trumpin lähipiirissä. Palveluyrityksiin kohdistettu paine olisi tehokasta”, EK:n Vuori sanoo.
Eurooppalaista toimistoarkea pyörittävistä amerikkalaisohjelmistoista tai pilvipalveluista luopuminen voi kuitenkin olla mahdotonta EU-maille.
”Painetta voi kuitenkin kohdentaa myös katselupalveluiden tai sosiaalisen median yhtiöihin.”
Viime kesän kauppakiistoissa unioni ei uhannut amerikkalaispalveluiden tuonnin rajoittamisella. Tehokas keino puuttua niihin olisi niin sanottu pakotuksen vastainen työkalu, Anti-Coercion Instrument eli ACI. Sitä on kutsuttu myös talouspoliittiseksi singoksi.
ACI mahdollistaisi tullimaksujen korotusta selvästi laajemman kirjon taloudellisia voimatoimia. Työkalupakissa on esimerkiksi palvelutuonnin, ulkomaisten sijoitusten ja immateriaalioikeuksien säätelemän toiminnan rajoittaminen.
Instrumentti kehitettiin vuonna 2023 Kiinaa vastaan.
Kiina oli sekoittanut Liettuasta saapuvaa tuontia ilmeisenä rangaistuksena siitä, että Vilnaan oli perustettu Taiwanin kaupallinen edustusto.
Kauppasota-asetta ei ole toistaiseksi käytetty. Trumpin Grönlanti-tulleilla uhkailun jälkeen sen hyödyntämistä on kuitenkin väläyttänyt esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron. EU:n uskottavuus edellyttää retoriikan koventamista. Ennen sinkoon tarttumista yritetään kuitenkin muita keinoja, ulkoministeriön Ilkka Saarinen arvioi.
”Seuraavaksi vuorossa ovat diplomaattiset pyrkimykset asioiden selventämiseksi ja eskalaatioriskin ehkäisemiseksi asiassa, joka on harmillinen yhdistelmä kauppa- sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.”
Kesällä 2025 EU laati pitkän listan tuotteista, joiden tulleja se korottaisi siinä tapauksessa, että Trump toteuttaisi pahimmat uhkauksensa. Tuolloin Trump puhui 30 prosentin tulleista EU:lle, mutta tyytyi 15 prosenttiin.
Komissio oli kuitenkin ehtinyt varautua tilanteeseen, jossa EU:n pitäisi asettaa vastatulleja.
Sen heinäkuussa 2025 antamassa täytäntöönpanoasetuksessa on listattu yli 6 000 tuoteryhmää, joiden tulleja korottamalla EU vastaisi kauppasotaan.
Listalla on esimerkiksi papukaijoja, kondomeita, helmiä, törmäilyautoja ja vessapaperia.
Arvokkaimpia tuotteita ovat esimerkiksi autot ja lentokoneet sekä niiden varaosat. Toinen merkittävä tuoteryhmä koostuu muoveista ja kemikaaleista sekä Yhdysvalloille tärkeistä maataloustuotteista, kuten soijapavuista, lihasta, munista ja siipikarjasta.
Listalle on haalittu tuotteita, joiden kohdalla EU on Yhdysvalloille erityisen merkittävä vientialue, mutta joita EU-maat voisivat hankkia suhteellisen vaivattomasti myös muualta.
Kokoomuksen europarlamentaarikko Mika Aaltola kannattaa viime vuonna listattujen vastatullien käyttöönottoa.
Hän kannattaa myös ACI-työkalun käyttöä. Lisäksi hän jäädyttäisi Yhdysvaltain kanssa kesällä solmitun kauppasopimuksen toimeenpanon.
Kauppasopimus on paraikaa hyväksyttävänä Euroopassa.
Aaltola on varajäsenenä europarlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnassa. Valiokunnan puheenjohtaja, saksalainen Bernd Lange on esittänyt sopimuksen toimeenpanon keskeyttämistä.
Aaltolan mukaan sopimukseen liittyvä harmitus on kasvanut Euroopassa.
Esimerkiksi hän nostaa Euroopan kansanpuolueen EPP:n. Se on europarlamentin suurin ryhmä, jossa myös kokoomuksen mepit istuvat.
”Nyt on tullut selvemmäksi se, että Trumpin pää ei käänny. Ei ole syntymässä yhteistä mieltä, joka jotenkin oikeuttaisi epäedullisen kauppasopimuksen.”
Aaltola sanoo tuoreimpien tapahtumien osoittaneen, että imartelupolitiikka ei pure Trumpiin.
Hänen mukaansa Yhdysvaltojen kanssa pitää hakea yhteistä visiota.
Onnistumiseksi ei kuitenkaan riitä, että tapaamiset eivät pääty ilmiriitaan, Aaltola sanoo.
”Samalla tarvitaan myös keppiä. Emme voi enää ajatella, että tämä tästä paranee jollakin tavoin.”
”Kaikkihan nämä tulevat kalliiksi, mutta kalleinta olisi se, ettei pystyttäisi toteuttamaan omaa eurooppalaista intressiä.”
Vastatoimista on tietysti helpompi puhua kuin mitä niitä on toteuttaa.
Ja vaikka Aaltola puhuu kovienkin keinojen käyttämisestä, on huomattava, että europarlamentti on monissa kysymyksissä jäsenmaita radikaalimpi.
Tästä muistuttaa Sdp:n europarlamentaarikko Eero Heinäluoma, joka kuuluu parlamentin toiseksi suurimpaan ryhmään.
Heinäluoma arvioi, että EU:n ja Yhdysvaltain tuoreinta riitaa yritetään vielä sovitella. Vaikka sovittelu onnistuisi, siitä jäisi pitkä jälki.
”Yhdysvaltoihin liittolaisena ei voisi luottaa samalla tavalla kuin vielä kaksi vuotta sitten ajateltiin. Tämä jälki on aika hirmuinen ja pitkällinen.”
Heinäluoma arvioi, että vastatoimiin ei haluta heti ryhtyä, sillä kauppasodassa Eurooppa saisi suhteellisesti suurempia vaurioita kuin Yhdysvallat.
Hän kuitenkin huomauttaa Ukrainan sodan ja Venäjä-pakotteiden osoittaneen, että menetyksiä ollaan valmiita kärsimään, jos niitä pidetään välttämättöminä.
”Taloustappioiden takia ei kauhean mielellään eikä ihan heti lähdetä vastatoimissa liikkeelle, mutta jossain on raja, jonka jälkeen ne astuvat mukaan kuvaan.”
Heinäluomakin arvioi, että Trumpin tullilinja pakottaa Euroopan vastatoimiin.
”Kysymys vain on, mikä niiden vastatoimien volyymi on ja kuinka nopeasti ne tulevat voimaan.”
Juttua varten on haastateltu myös Ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Tomi Kristeriä.