Mikä hotelleissa on vikana, Juha Mähönen?

Kierros hotellissa etenee ripeästi. Tuolla majoittuu yksi hotellin kanta-asiakas. Hän matkustaa aina kahden henkivartijan ja kahden sihteerin kanssa, varaa kaksi vierekkäistä huonetta.

Tässä sviitissä asunut aasialainen kaupunginjohtaja halusi peittää kaikki näytöiksi muuttuvat peilit. Ehkä hän pelkäsi vakoilua.

Hotellinjohtaja Juha Mähösen askel on pitkä. Hän suoristaa reunastaan kääntyneen käytävämaton kengänkärjellään melkein pysähtymättä.

Eräs seurue varasi koko hotellin itselleen. Kaikki 116 huonetta. Mähönen ei puhu nimillä, mutta lehtitietojen mukaan kyseessä oli Qatarin emiirin Tamim bin Hamad al-Thanin valtiovierailu.

On loppukesä 2025, ja viimeinen hetki tehdä kierros. Entisen hiihtäjän Samppa Lajusen avaama The Hotel Maria on Mähösen työpaikka enää kahden päivän ajan.

”Luulin nähneeni jo kaiken ennen kuin tulin tänne.”

Vaikeudet olivat alkaneet nopeasti, oi­keastaan jo ennen avajaisia.

Virallisesti hotelli avattiin heinäkuussa 2024. Jo elokuussa alkoivat muutosneuvottelut. Soitto Lajuselta tuli lokakuussa, ja kaksi viikkoa myöhemmin Mähönen saapui The Hotel Mariaan. Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun hänet kutsuttiin auttamaan vaikeuksissa olevaa hotellia.

The Hotel Maria ehti lopulta toimia alle kaksi vuotta ja tuottaa sijoittajille miljoonatappiot. Syksyllä hotelli siirtyi Hilton-ketjun Waldorf Astoria -brändin alle.

Mitä tapahtui? Haastava aika, omistajatahon toimialatuntemuksen puute. Ehkä avaamisenkin suhteen tehtiin virheitä, Mähönen sanoo. Ainakin hän olisi itse hoitanut sen eri tavalla.

Sen tarkemmin Mähönen ei halua asiaa kommentoida. Eikä voisikaan. Salassapitosopimuksen ehdot ovat tiukat, kesto pitkä. Pidempi kuin missään aiemmassa työpaikassa.

Juha Mähönen on avannut uransa aikana kahdeksan hotellia ja työskennellyt hotellinjohtajana Suomen lisäksi Liettuassa, Venäjällä ja Virossa.

Joulua Mähönen vietti ensimmäistä ker­taa vuosiin perheensä kanssa kotona. ­Hotellissa ollaan töissä silloinkin kun muut juhlivat.

Nyt hän on samassa tilanteessa kuin kirjoittaessaan kirjaa vuosistaan Baltiassa, töiden välissä. Kaksitoista vuotta kestänyt työ Haikon kartanon toimitusjohtajana oli päättynyt helmikuussa 2024 ja päällä oli kahdeksan kuukauden kilpailukielto. Oli aikaa kaivaa esiin vanhat muistiinpanot. Kaksi pahvilaatikollista muistitikkuja, papereita, valokuvia. Oli aikaa osallistua kirjoituskursseille. Ne auttoivat suhtautumaan kriittisesti omaan tekstiin.

”Olen aina lukenut paljon, mutta en täysin ymmärtänyt, kuinka valtava työ kirjan kirjoittamisessa on.”

Hotellinjohtajan työtä Mähönen taas vertaa kymmenotteluun. Pohjimmiltaan hotellia johdetaan kuin mitä tahansa yritystä. Mutta sen lisäksi olisi hyvä osata lukea arkkitehtikuvia, ymmärtää talotekniikkaa. Tuntea ruoat, viinit ja etiketti. Huolehtia henkilökunnan hyvinvoinnista, pystyä puhumaan asiakkaiden kanssa muustakin kuin sisäänkirjautumisesta.

Liettuassa Mähönen joutui yhtenä päivänä miettimään, miten kattobaaria kantapaikkanaan pitävä mafia häädetään hotellista ilman aseellista välikohtausta. Toisena päivänä hän otti vastaan kuningatar Elisabet II:n tämän ensimmäisellä valtiovierailulla Liettuaan. Piti muistaa, että kuninkaallisille ei saa kääntää selkää edes sviittiä esitellessä.

Ja kun lähes koko vastaanottohenkilökunta jäi kiinni polaamisesta eli kassan ohi vetämisestä, tarvittiin varjo-operaatio. Kahdessa viikossa Mähönen tiimeineen aloitti sisäisen tutkinnan ja suoritti hiljaisen rekrytoinnin.

Uudet työntekijät koulutettiin kabinetissa suoraan vastaanoton yläpuolella. Kun Mähönen irtisanoi vanhat työntekijät, uudet pääsivät aloittamaan saman tien.

”Niin hyviä kuin alan oppilaitokset Suomessakin nykyään ovat, parhaiten tämän työn oppii tekemällä.”

Mähösen ensimmäinen työpaikka oli Park Hotel Käpylässä, lähellä kotia. Siellä Mähönen työskenteli piccolona lukion jälkeen, ennen armeijaa. Silloin matkalaukut kannettiin huoneeseen pienessä lähiöhotellissakin.

”Siihen aikaan laukut olivat suuria ja hissit pieniä. Nyt se on toisinpäin.”

Moni muukin asia on muuttunut 43 vuodessa. Oikeastaan: ihan kaikki.

Matkavarauspalvelu Booking.comin pääkonttori on Amsterdamissa. Alkuvuodesta kaupungin alioikeudessa tulee vireille kanne, jossa on mukana hotelleja lähes kaikista EU-maista, Suomesta arviolta sata.

Kyse on Booking.comia vastaan nostetusta ryhmäkanteesta. Oikeusjutussa hotellit hakevat korvauksia jopa 20 vuoden aikana varauspalvelulle maksamistaan myyntikomissioista.

Online travel agencyt eli ota-kanavat yleistyivät 2000-luvun alkuvuosina. Booking.comista tuli markkinajohtaja. Palvelun valta kasvoi niin suureksi, että vaikka sopimus sen kanssa esti hotelleja tarjoamasta parempaa hintaa tai saatavuutta niiden omilla sivuilla, harvalla oli varaa jättäytyä sen ulkopuolelle.

Hotellit maksoivat korkeaa komissiota palvelun kautta myydyistä huoneista ja ­hotellinjohtajan työnkuvaan tuli uusi tehtävä: kerran vuodessa palvelun edustaja saapui hotelliin neuvottelemaan myyntikomissiosta. Käytännössä Booking.com saneli hinnat.

”On koko alan kannalta huono asia, että välistävetäjä hallinnoi hotelliasi”, Mähönen sanoo.

Euroopan unionin tuomioistuin oli samaa mieltä. Se katsoi kaksi vuotta sitten tekemässään päätöksessä, että Booking.com on rikkonut EU:n kilpailulainsäädäntöä.

Nyt Euroopan komissio on nimennyt Booking.comin portinvartijaksi, Metan kaltaiseksi ydinalustapalveluksi, jolla on merkittävä vaikutus digitaalisiin sisämarkkinoihin. Päätös liittyy digimarkkinasäädökseen, joka valvoo portinvartijayritysten toimintaa. Pian nimeämisen jälkeen Booking.com ilmoitti, ettei se enää rajoita EU:n alueella toimivien hotellien hinnoittelua.

Digitalisaatio muutti kaiken, paitsi hotellien perusidean. Ennen internetiä ei puhuttu staycationeista. Ei ollut ota-kanavia tai Airbnb:n kaltaisia kilpailevia majoituspalveluita. Ei vaikuttajia, jotka pyytävät ilmaista majoitusta näkyvyyttä vastaan. Ei etäpalavereita, vaan kokousmatkoja, jotka saattoivat kestää viikon.

Mähösen uran aikana moni kotimainen hotelliketju on lopettanut toimintansa. Omistajuus on keskittynyt, suurista tullut entistä suurempia. Suomalainen Sokos Hotels ja ruotsalainen Scandic vastaavat yhdessä yli puolesta koko Suomen hotellimarkkinasta.

Duopoli, sanoo Mähönen. On ketjuhotelleissa hyvätkin puolensa: tietää mitä saa. Mutta Mähönen kaipaisi alalle lisää kilpailua ja kunnianhimoisempaa hotellisuunnittelua.

”Meidät on totutettu keskinkertaiseen keskitasoon.”

Ultraluksus. Sitä sanaa Samppa Lajunen käytti antaessaan ensimmäisiä haastatteluja The Hotel Mariasta. Sitä sanaa Juha Mähönen on miettinyt. Miksi siitä tuli kirosana? Aiheuttiko sanavalinta osan negatiiviselta tuntuneesta mediahuomiosta? Mikä erottaa hotellin ja ökyhotellin?

Suomessa pelkkä luksus on latautunut sana.

”Ehkä se on statuspaniikki”, Mähönen sanoo. ”Kun ei ymmärretä mitä luksus on.”

Hotelleissa se tarkoittaa tietenkin puitteita, mutta ennen kaikkea palvelua. Sitä, miten asiakas huomioidaan tilanteessa kuin tilanteessa. Luksussegmentissä piccoloita, hovimestareita, conciergea.

Sellainen palvelukulttuuri, joka vielä 1980-luvun alussa mahdollisti sen, että Käpylän lähiöhotellissa oli piccolo, on kuollut Suomesta, Mähönen sanoo.

Siihen on selkeä syy: henkilöstökulut ovat niin kovat.

”On menty kannattavuuden ehdoilla. Toinen syy on se, että sellaisia palveluita ei vaadita.”

Silloin ei ole tarjontaakaan.

Hotellikulttuurilla ja vieraanvaraisuusalalla on Suomessa lyhyet perinteet, Mähönen sanoo. Ala on nuori. Esimerkiksi Italiassa on hotelleja, jotka ovat olleet toiminnassa satoja vuosia.

”Meiltä sellainen perinne on puuttunut.”

Haikossa hän huomasi, että pelkkä laukkujen kantaminen hotellivieraiden puolesta sai suomalaiset levottomaksi.

Mähönen muistelee, miten eräs hotelliketju lanseerasi aikoinaan lapsille junnupatjan. Se oli hotellihuoneen kaappiin rullattu patja, joka levitettiin lattialle yöksi.

”Kun mennään Keski-Eurooppaan, koi­rallakin on parempi sänky”, Mähönen sanoo.

”Jos meidät on kasvatettu siihen, että lattialla nukkuminen hotellissa on ihan ok ja innovatiivinen ratkaisu, kyllähän luksus on silloin jotain tavoittelematonta.”

Cornellin yliopistossa New Yorkissa voi suorittaa arvostetun hotellialan johtamiskoulutuksen.

Juha Mähönen on suorittanut kurssin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hän oli kurssin nuorin, toisella vanhin. Molemmilla kerroilla opintoihin kuului tietokoneella pelattava yrityspeli, eräänlainen hotellisimulaatio. Siinä opiskelijat pääsivät harjoittelemaan hotellin johtamista, osa pelasi läpi yön.

Jokainen opiskelija edusti omaa hotel­liaan samassa kaupungissa ja kilpaili toisiaan vastaan. Jos yksi teki päätöksen, se vaikutti kaikkiin muihinkin. Oli erilaisia muuttujia, sesonki ja kysyntä vaihtelivat. Peli oli todentuntuinen, Mähönen sanoo.

”Mutta aika harvoin opetustilannetta voi siirtää suoraan elävään elämään.”

Vuonna 2022 Helsingissä oli käynnissä yli 30 hotellihanketta: kokonaan uusia hotelleja tai vanhojen laajennuksia. Uusia huoneita oli suunnitteilla yli kahdeksantuhatta. Sellaista tilannetta olisi ollut hankala simuloida tietokonepelissä.

Juha Mähönen seurasi tilannetta Haikon kartanosta. Hämmästellen, hän sanoo nyt.

”Helsinki ei ole Lontoo tai Pariisi. Ei edes Kööpenhamina.”

Mähönen osasi odottaa vaikeuksia. Hän oli jo Liettuassa nähnyt, miten vain yksi ulkomaalaisten pääomasijoittajien rahoittama hotellihanke johti siihen, että gryn­derien keskuudessa syntyi illuusio rahakkaasta alasta. Vilnan huonekapasiteetti kaksinkertaistui reilussa vuodessa.

”Kasvu ei ollut kysyntälähtöistä. Sellainen tuo aina mukanaan ankeita aikoja.”

Helsingissä oli kysyntää. Kun kymmenen vuotta sitten hotellien käyttöaste nousi 70 prosenttiin, se laukaisi valtavan määrän uusia hotellihankkeita, Mähönen sanoo.

Kaupunki lobbasi hotellirakentamista. Markkinat ylikuumenivat. Tässä aallossa valmistuivat myös The Hotel Maria ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan epäonninen hotellihanke Grand Hansa.

Nyt Helsingin hotelleihin ei riitä asiakkaita. Tilanteesta on syytetty pandemiaa ja Ukrainan sotaa, vaikka kysyntä on jo palannut huippuvuoden 2019 tasolle.

Osa kaupunkiin suunnitelluista hotellihankkeista on hävinnyt vähin äänin. Mutta uusia on yhä vireillä. 

Suubaltin päiväkirja – Hotellihemmona Baltiassa 2002–2011 (Aviador, 2025).