Liittolaiset uusiksi
Kesäkuun EU-vaaleissa vaaka on heilahtamassa oikealle. Puolueet etsivät nyt kiivaasti uusia kumppaneita. Vaalien jälkeen Euroopan parlamentissa voidaan nähdä aivan uudenlainen koalitio.
9
MIN
Eurovaalien keskeinen kysymys on, lunastaako laitaoikeisto vihdoin gallupsuosionsa suurvoitolla.
Tähän varaudutaan europarlamenttia vuosikymmeniä hallinneissa maltillisissa ja EU-myönteisissä ryhmissä.
Keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue EPP ei ole sulkenut ovea oikeistokonservatiiviryhmä ECR:n suuntaan.
Yhteistyö ECR:n kanssa ”riippuu hyvin pitkälti parlamentin kokoonpanosta ja siitä, kuka on missäkin poliittisessa ryhmässä”, EPP:n kärkiehdokas Ursula von der Leyen on tasapainoillut. Von der Leyen hakee jatkokautta komission puheenjohtajana.
Keskustavasemmistolaisen S&D:n taktiikka on päinvastainen. Se on liberaaliryhmä Renew Europen, vihreiden ja vasemmistoryhmän rinnalla suunnannut kampanjansa voimalla laitaoikeistoa vastaan. Samalla blokki kritisoi voimakkaasti myös EPP:tä ja von der Leyeniä yhteistyön avaamisesta. S&D on varoittanut, ettei se tue von der Leyeniä jatkokaudelle, jos myös laitaoikeisto on mukana kompromississa.
Yhteistyö laitaoikeiston kanssa on noussut merkittäväksi kysymykseksi myös Suomen vaalikeskustelussa. Pääministeri Petteri Orpo (kok) on puoluetoverinsa von der Leyenin tavoin vastannut kysymyksiin kieli keskellä suuta. Orpo on sulkenut oven laitaoikeistolaiselta Identiteetti ja demokratia -ryhmältä mutta korostanut, että osa ECR-ryhmän puolueista on yhteistyökelpoisia. Myös perussuomalaiset kuuluu ECR-ryhmään. Puolan Laki ja oikeus -puoluetta Orpo on pitänyt ongelmallisena. Se on ECR:n suurin puolue.
Sdp on asettunut yhteiseurooppalaiseen S&D-rintamaan ja kieltäytynyt yhteistyöstä kummankin laitaoikeistoryhmän kanssa.
Europarlamentti ei yksin määritä EU:n tulevaa suuntaa. Vaalitulos voi kuitenkin heilauttaa EU:n poliittista ilmapiiriä yhä enemmän oikealle.
Heti vaalien jälkeen parlamentti käyttää kenties eniten valtaa koko viisivuotiskautensa aikana. Meppien ensimmäisiä tehtäviä on hyväksyä komissiolle puheenjohtaja.
Jäsenmaat esittävät ehdokasta, mutta hän tarvitsee taakseen parlamentin yksinkertaisen enemmistön. Tämä tarkoittaa tulevalla kaudella 361 meppiä.
Kaupankäynti ennen puheenjohtajavalintaa on kovaa. Vastineeksi tuestaan poliittiset ryhmät pyrkivät saamaan tärkeitä teemojaan uuden komission asialistalle.
”Poliittisten ryhmien tilanne parlamentissa on pirstaloitumassa entisestään”, korostaa Francesco Nicoli. Hän toimii poliittisen talouden professorina Italian Torinon yliopistossa ja vierailevana tutkijana EU-politiikkaan keskittyvässä Bruegel-ajatushautomossa.
Työkseen Nicoli pyörittelee paljon dataa. Hän korostaa, että mielipidemittausten mukaan eurovaalien suurimpia häviäjiä tulevat olemaan liberaaliryhmä Renew Europe ja vihreät. EPP ja S&D puolestaan vaikuttavat pitävän paikkansa suurimpana ja toiseksi suurimpana puolueena.
Suomessa kokoomus näyttää saavan itselleen neljännen meppipaikan. Renew Europeen kuuluvat Rkp ja keskusta puolestaan taistelevat lujasti säilyttääkseen asemansa.
Nicoli analysoi, että äänestäjien keskuudessa ympäri Eurooppaa on ilmoilla paljon kyllästymistä. Jatkuvat kriisit nakertavat kansalaisia. Eurovaalit ovat myös perinteisesti ”toissijaiset vaalit”. Äänestäjät tuppaavat äänestämään niissä keveämmin perustein, ja usein protestina kotimaan valtaapitäville.
Tältä pohjalta myös vuoden 2019 vaaleissa odotettiin oikeiston suurta nousua. Toisin kävi. Vihreät ja liberaalit voittivat yllättäen lisäpaikkoja. Poliittinen painopiste heilahtikin punavihreään suuntaan.
Tämä näkyi komission ohjelmassa. Kun varsin tuntematon saksalainen Ursula von der Leyen nousi ohituskaistaa ja yllättäen puheenjohtajakandidaatiksi, hän joutui tekemään myönnytyksiä. Sekä vihreät, liberaalit että S&D korostivat ilmastotoimien tärkeyttä. Lopulta enemmistö löytyi von der Leyenin taakse, joskin suljetussa lippuäänestyksessä vain hyvin niukalla yhdeksän äänen erolla.
Nyt vaaka on taas heilahtamassa. Viimeistään Ukrainan sodan ja energiakriisin seurauksena kovat teemat ovat nousseet agendalle: puolustus, talous, maahanmuutto. Ne tukevat oikeiston menestystä.
Francesco Nicoli uskookin, että tällä kertaa gallupit pitävät paremmin kutinsa. Laitaoikeistoryhmät ECR ja ID ovat saamassa Euroopassa ennennäkemättömän äänisaaliin.
Politicon ennuste Euroopan parlamentin kokoonpanosta
Spekulaatiot tulevan vaalikauden yhteistyökuvioista käyvät kuumana poliittisten ryhmien välillä. Kysymys kuuluu, nähdäänkö vaalien jälkeen komission valinnassa uudenlainen koalitio. Sen voisivat muodostaa EPP ja ECR sekä niitä tukevat tahot.
Jo kuluvan vaalikauden loppupuolella EPP on asettunut lähemmäs ECR:n linjaa. Ryhmät vastustivat yhdessä esimerkiksi EU:n ennallistamisasetusta, joka herätti Suomessakin paljon keskustelua.
Samalla EPP ja osin myös S&D ovat liikkuneet konservatiivien suuntaan maahanmuuttopolitiikassa. EPP kannattaa vaaliohjelmassaan EU:n turvapaikkalainsäädännön perusteellista muuttamista, vaikka paketista päästiin juuri sopuun.
Omanlaiseensa outoon asemaan on päätynyt myös Ursula von der Leyen. Komission puheenjohtajana hän toimi kasvoina EU:n kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle. Nyt EPP:n kärkiehdokkaana hän on joutunut jarruttelemaan. Vaalikeväänä EPP on korostanut tiukkojen ilmastotoimien sijaan muun muassa maanviljelijöiden asemaa.
Koalitioiden hakeminen tuskin jää von der Leyenistä kiinni, uskoo Nicoli. Hänestä von der Leyen on ennen kaikkea pragmaatikko, joka taipuu monenlaisen koalition johtoon.
”Ei hän ollut mitenkään tunnettu ilmastopolitiikastakaan ennen uraansa komissiossa.”
Professori Johanna Kantola Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta muistuttaa, että von der Leyen tarvitsee todennäköisesti tukea uudelleenvalinnalleen myös EPP:n vanhojen kumppanien S&D:n, liberaalien ja vihreiden suunnalta. Tällöin myös näiden toiveita on kuunneltava. Ne liittyvät turvallisuuden ohella ilmastoon, työntekijöihin ja sosiaalipolitiikkaan.
Uusien liittolaisten etsimisessä on kunnostautunut etenkin ECR-ryhmä Italian pääministerin Giorgia Melonin johdolla, arvioi Francesco Nicoli.
Nicoli korostaa, että Meloni näyttää tietyllä tavalla suuntaa laitaoikeistolle. Hän on pelannut osansa uskottavana eurooppalaisena johtajana, pitäen laitaoikeiston politikoinnin mukana.
”Lähestymistapa osoittaa, että hyvin kansalliskonservatiivinen oikeistolainen sisäpolitiikka voidaan yhdistää Eurooppa-myönteiseen näkemykseen.”
Taktiikkaan myös kuuluu, että kaikista radikaaleimmat äärikommentit siivotaan pois. ECR näyttäytyy nyt pragmaattisempana toimijana, jolla on myös halua osallistua EU:n päätöksentekoon.
ECR on keskustellut yhteistyöstä esimerkiksi Viktor Orbánin Fideszin kanssa, joka on tällä hetkellä sitoutumaton. Puolueen Venäjä-linja on suurin haaste yhteistyölle.
ECR suhtautuu tiukasti Venäjään, mikä on etenkin Puolan Laki ja oikeus -puolueen ansiota. Ero on suuri Putinin propagandaa toistelevaan ID-ryhmään verrattuna.
Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra on saanut pitkin kevättä vastata kysymyksiin puolueen aiemmasta asemasta Venäjä-mielisessä ID:ssä ja suhtautumisesta Fidesziin.
Vaikka Fideszin liittyminen ECR-ryhmään on perussuomalaisille hankalaa, suurempi ryhmä olisi myös heille eduksi. Puolueen mepit voisivat silloin päästä entistä vaikutusvaltaisimmille paikoille.
ID:ssä tahtipuikkoa heiluttaa ranskalainen Marine Le Pen ja Kansallinen liittouma. Saksalainen, osin äärioikeistolainen AfD on ollut kakkosena.
ECR:n ja ID:n yhdistymisestä ei ole ollut merkkejä. Sekä Nicoli että Kantola pitävät sitä epätodennäköisenä.
Tilanne mutkistui toukokuun lopulla. Syynä olivat AfD:n ja tämän kärkiehdokkaan Maximillian Krahin ympärillä velloneet kohut, viimeisimpänä lausunnot SS-sotilaista. Kevään aikana on paljastunut myös Krahin ja AfD:n yhteyksiä Kiinaan ja Venäjään. Le Pen, joka on pyrkinyt muuttamaan Kansallisen rintaman julkikuvaa salonkikelpoisemmaksi, näyttää saaneen tarpeekseen AfD:stä. ID ilmoittikin sulkevansa AfD:n vastedes ulos ryhmästä.
Paljon riippuu nyt ECR:n Giorgia Melonin ja ID:n Marine Le Penin välisistä suhteista. Yhteistyötä on pidetty vaikeana, sillä Meloni tuskin haluaisi menettää valta-asemaansa liiaksi ranskalaiselle. AfD:n eristäminen voi muuttaa tilannetta.
Le Pen ehtikin jo kosiskella Melonia muodostamaan yhteisen oikeistoblokin. Meloni on kommentoinut vaalien jälkeisiä yhteistyökuvioita varovasti.
Keskustaoikeistolainen EPP ja konservatiivien ECR tarvitsisivat kumppaneita enemmistön muodostamiseksi. Yksi mahdollinen kolmas pyörä voi olla liberaaliryhmä Renew Europe, joskin vaikeaa se on.
Renewtä uhkaa suuri vaalitappio osin siksi, että liberaalit ovat viime vuosina sitoutuneet voimakkaasti Ranskan presidenttiin Emmanuel Macroniin.
”Macron tulee saamaan selkäänsä Ranskan vaaleissa”, Francesco Nicoli sanoo.
Pyörittelee vaalimatematiikkaa miten päin hyvänsä, S&D:n merkitys nousee Nicolin laskuissa aina esiin.
”Jos sosialistit pysyvät toiseksi suurimpana puolueena ja riittävän suurena, sama koalitio, joka tuki von der Leyeniä vuonna 2019, voi jatkaa. Jos sosialistit häviävät hieman liikaa, heitä saatetaan edelleen tarvita, mutta muita puolueita tarvitaan enemmän. Eikä vain liberaaleja tai vihreitä. Tämä tarkoittaa vaikeita neuvotteluja von der Leyenille”.
Tulevalla kaudella voikin korostua tilanne, jossa EPP voi pyrkiä peluuttamaan erilaisia koalitiopohjia eri politiikkateemoissa.
Esimerkiksi ilmastopolitiikkaa ryhmä voisi tehdä oikealle nojaavalla yhteistyöllä, kun taas tasa-arvoon liittyvää politiikkaa vihervasemmiston kanssa. Johanna Kantola korostaa, että von der Leyenin komissio on ollut äärimmäisen sitoutunut tasa-arvoon liittyvään lainsäädäntöön.
Kantola myös painottaa, että komission valinnan jälkeen parlamentissa alkaa arki. Jokaiseen konkreettiseen lainsäädäntöhankkeeseen neuvotellaan enemmistö ja tuki aina erikseen. Tähän on perustunut myös EPP:n lipsuminen ECR:n kannalle esimerkiksi ennallistamisasetuksessa.
”Vaikka on se suuri koalitio, joka hallitsee keskeltä ja vaikuttaa komission valintaan, kauden aikana tulee olemaan yksittäisiä kysymyksiä, joissa ECR:llä voi olla merkitystä.”