Rahapajasta loppui raha

Ari Koskinen on työskennellyt Suomen Rahapajassa ensi tammikuussa 30 vuotta. Vuosien aikana hän on nähnyt, kuinka digitalisaatio ja automaatio ovat muuttaneet työtä pajalla. Käsillä tekeminen on vähentynyt.

Viime vuodet Koskinen on tehnyt työkaluja, joilla työstetään rahan kuvioita. Se on vaatinut osaamista ja ymmärrystä metallitöistä ja materiaalitekniikasta. Koneistajan ammatista oli apua Koskiselle, kun hän tammikuussa 1995 aloitti työt.

”Hesarissa näin ilmoituksen ja hain.”

Kohta Suomen Rahapajalla ei valmisteta enää yhtään kolikkoa. Valtion omistaman yhtiön toiminta on päätetty ajaa alas kevääseen 2025 mennessä. Yhtiön kaikki 37 työntekijää irtisanotaan.

Asiasta päätti virallisesti yhtiön hallitus elokuussa 2024 yhteisymmärryksessä valtion omistajaohjauksen kanssa.

Lakkautuspäätöksen jälkeen Pohjoismaissa ei ole enää yhtään valtiollista rahapajaa. Metallirahat lyödään jatkossa muualla.

Koskinen kuvitteli pääsevänsä Suomen Rahapajasta täysin palvelleena eläkkeelle, vaikka kaikilla työntekijöillä oli ollut tiedossa yhtiön taloudelliset ongelmat.

”Ei olisi ollut pitkä matka eläkkeelle, mutta jotain näköjään pitäisi vielä tehdä. Onhan tuossa onkia jo heitetty vesille, ettei aivan tyhjän päälle jää”, Koskinen sanoo.

Kun lopettamispäätöksestä kerrottiin virallisesti, tunnelma työpaikalla oli odotettu.

”Kyllähän se masentaa, totta kai. Kesä­lomallakin pyöri mielessä, että mitenkähän tässä käy.”

Rahapaja on osa Suomen historiaa. Markkoihin ja eurokolikoihin on tavattu lyödä kansallisvaltiolle tuttuja symboleita. Suomen leijona, jäänmurtaja, karhu, norppa, joutsen, hillankukka…

”Se on osa Suomen identiteettiä, joka tässä häviää. Tämä tulee ensimmäisenä mieleen”, Koskinen sanoo.

Rahapajan tehdashallissa kolikkoja leimataan koneilla, jotka jyskyttävät nopeaan tahtiin. Metallilaatikkoon putoaa jopa kuusisataa kolikkoa minuutissa.

Rahanlyöntikone iskee tyhjään metalliaihioon rahan kuvion kovalla voimalla. Lyöntivoima vastaa kolmen rekka-auton painoa.

Juuri niillä työkaluilla, joita Koskinen valmistaa, syntyvät kolikon pinta- ja reunakuviot.

Esimerkiksi euroalueen kolikoissa on useita piirteitä, joiden ansiosta näkövammaiset pystyvät tunnistamaan ne erilaisista laidan muodoista. Jotkut kolikot ovat laidasta sileitä, toisissa on urat. Myös koko ja paino kertovat, mikä raha on kyseessä.

Näkövammaiset on huomioitu myös seteleiden suunnittelussa. Euroopan keskuspankki ja euroalueen kansalliset keskuspankit vastaavat eurosetelien tuotannosta. Vuonna 1885 perustetun Suomen Pankin setelipainon osakkeet myytiin pois vuonna 2003.

Suomen Rahapaja oli mukana suunnittelemassa ja valmistamassa ensimmäisiä suomalaisia eurokolikoita, kun Suomi liittyi euroalueeseen.

Ari Koskinen arvioi tehneensä 45:n eri valtion metallirahoja.

Suomen Rahapajan ensimmäinen ulkomaille suunnittelema ja tekemä raha oli Namibian dollari vuonna 1993.

Namibian dollarin lyöminen herätti kiinnostusta ympäri maailmaa, ja kilpailutukseen osallistui 15 rahapajaa.

Kyse oli aivan uuden rahayksikön suunnittelusta ja toteutuksesta. Sopimuksen arvo oli kymmenen miljoonaa markkaa. Rahoja lyötiin 100 miljoonaa kappaletta.

Presidentti Martti Ahtisaari oli ollut pitkään merkittävässä roolissa Namibian rauhanneuvotteluissa, mikä todennäköisesti vaikutti päätökseen valita Suomen Rahapaja Namibian dollarin valmistajaksi.

”Osallistuin myös tänä vuonna Namibian uuden rahan suunnitteluun. Se on Suomen Rahapajan viimeinen design, joka tehdään”, Koskinen kertoo.

”Ympyrä sulkeutuu.”

Suomen Rahapajan toimitusjohtaja Jonne Hankimaa myöntää, että on tragikoomista, että rahanvalmistajalta itseltään loppuvat rahat. Yhtiö teki esimerkiksi vuosina 2022 ja 2023 yhteensä noin 17 miljoonaa euroa tappiota.

Merkittävimpänä syynä tappioille toimitusjohtaja pitää maailmanlaajuista maksamisen muutosta, johon vaikutti myös koronapandemia. Käteisen rahan kysyntä väheni, eikä tilauksia juuri tullut.

”Niissäkin maissa, joissa käteistä oli käytetty enemmän, ihmiset oppivat pakosta käyttämään digitaalisia maksuvälineitä. Korona nopeutti muutosta pois käteisestä.”

Suomen Rahapajan liiketoiminta on ollut jo vuosia pääasiassa ulkomaankauppaa. Rahoja on lyöty Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan eri valtioille. Kotimarkkinoille ei ole juurikaan tehty metallirahoja.

Käytännössä kaikissa suurissa maissa on omat rahapajat, jotka ovat tehneet kolikoita omille markkinoilleen. Kilpailutukset on voittanut usein halvin tarjous.

Suomen Rahapaja on toimitusjohtaja Hankimaan mukaan painottanut kilpailutuksissa myös vastuullisuutta, kuten hiilijalanjälkeä. Keskuspankkien tarjouskilpailuissa yritysvastuullisuuden merkitys on kuitenkin kasvanut vasta viime vuosina.

Nyt toimitusjohtajan täytyy ajaa Suomen Rahapaja hallitusti alas. Puolen vuoden aikana pitää toimittaa kolikkotilaukset asiakkaille, maksaa velat, hoitaa irtisanottavien työntekijöiden muutosturva, myydä koneet ja laitteet sekä arkistoida Suomen Rahapajan historia.

Kolikkokokoelmat menevät todennäköisesti Kansallismuseoon ja Suomen Pankin rahamuseoon.

Kolikkovitriinit Vantaalla sijaitsevassa tehdasrakennuksen aulassa on jo tyhjennetty.

Myös rahantekoon tarkoitetut työkalut ja kolikkoaihiot pitää tuhota asiakkaan haluamalla tavalla.

”Meillä on rahoitus, jotta voimme tämän hallitusti toteuttaa emmekä ajaudu konkurssiin. Nyt oli aika tämä toteuttaa”, Hankimaa sanoo.

Muutamat rahapajat maailmalla ovat olleet kiinnostuneita ostamaan joitakin Suomen Rahapajan koneita. Jos koneille ei löydy uusia ostajia, niille käy samoin kuin vanhoille paperikoneille. Niistä tulee romurautaa.

Kyselyjä on tullut myös Coiniverse-sovelluksesta, josta Rahapaja omistaa osuuden. Sovelluksella on globaalisti noin 150 000 käyttäjää, ja se on tarkoitettu kolikkojen keräilyharrastajille.

Maailmalla arvioidaan olevan 300 miljoonaa kolikonkeräilijää, ja kansainvälisesti keräily on miljardibisnes.

Suomen Numismaattiseen yhdistykseen kuuluu noin 1 200 jäsentä. Kaikki jäsenet eivät ole kuitenkaan keräilijöitä, joukossa on myös tutkijoita.

Suomen Rahapajan lyömät keräilyharvinaisuudet ovat tietenkin jo keräilijöiden tiedossa. Esimerkiksi Suomen Numismaattisen yhdistyksen huutokaupassa syyskuussa 2023 oli erittäin harvinainen hopeinen kahden markan kolikko vuodelta 1867. Se huudettiin 53 000 eurolla.

Numismaattisen yhdistyksen puheenjohtaja Juha Hyötyläinen pitää Rahapajan lopettamispäätöstä ikävänä asiana, mutta ymmärtää syyn.

”Keräilijöille lopettamisella ei ole suurempaa merkitystä”, hän sanoo. ”Toki meidän pitää keskustella Rahapajan kanssa siitä, miten ja kuka jatkossa pitää yllä kolikkogalleriaa.”

Galleriaan eli Suomen Rahapajan nettisivuille on koottu tietoja kaikista suomalaisista kolikoista. Tietojen digitointi on vielä kesken, ja työtä pitäisi jatkaa.

”Sivusto on ollut kaikkein hyödyllisin, kun etsitään tietoja uusimmista rahoista, joita ei vielä ole esitetty missään julkaisussa”, Hyötyläinen sanoo.

Suomessa on joukko ihmisiä, jotka keräilevät Suomen Rahapajan lyömiä juhlarahoja. Juhlarahojen historia on pitkä, ensimmäinen lyötiin vuonna 1951.

Kolikko oli Helsingin olympialaisten olympiaraha, joka tehtiin ennen varsinaista olympiavuotta. Raha on hopeaa, silloiselta arvoltaan 500 markkaa. Rahaa lyötiin 18 500 kappaletta. Vuoden 1952 olympiarahoja tehtiin yli puoli miljoonaa kappaletta.

Hyväkuntoisesta vuoden 1951 olympiajuhlarahasta voi edelleen saada satoja euroja.

Olympiarahan jälkeen juhlarahoja on lyöty Suomen Rahapajassa lähes vuosittain. Teemat ovat liittyneet urheiluun, tieteeseen, taiteeseen ja valtiolle merkittäviin merkkipäiviin.

”Juhlarahojen tekokin täytyy toteuttaa jossakin muualla”, Hyötyläinen sanoo.

Aina juhlarahateema ei ole onnistunut. Teemasta ja suunnittelukilpailusta on päättänyt valtiovarainministeriö ja juhlarahalautakunta.

Kohu syntyi vuonna 2017, kun Suomen satavuotisjuhlateemaan suunniteltiin kolikkoasarjaa. Siinä oli tarkoitus kuvata itsenäisyyden vuosikymmenten haasteita ja saavutuksia.

Nimellisarvoltaan viiden euron kolikossa kuvattiin vuoden 1918 kansalaissotaa, jossa valkoiset sotilaat teloittavat punavankeja.

Kolikko olisi lyöty Suomen Rahapajassa, mutta sitä ei kohun vuoksi tehty lainkaan. Päätöksen teki valtiovarainministeriö. Julkisessa keskustelussa moni piti suunniteltua rahaa mauttomana. Toiset taas näkivät sen osana historian nurjaa puolta.

Tämä kolikko kiinnostaa rahankeräilijöitä edelleen. Moni on kysellyt, onko siitä lyöty koe-erä. Jos olisi, keräilyarvo olisi merkittävä.

”Ei niitä lyöty ainuttakaan”, Hankimaa vakuuttaa.

Useat rahapajat maailmalla ovat tulleet siihen tulokseen, ettei kolikkojen tekeminen ole kannattavaa liiketoimintaa.

Valtiot ja lainsäätäjät haluavat kuitenkin turvata sen, että sellaisetkin ihmiset voivat maksaa, jotka eivät kykene käyttämään digitaalista rahaa.

EU-komissio ajaa eteenpäin niin kutsuttua käteisasetusta, jotta eurosetelit ja -kolikot olisi pakko hyväksyä maksuvälineinä kaikkialla euroalueella.

Suomi on lähtökohtaisesti kannattanut asetusta, kunhan se ei ole liian tiukka.

Suomessa siirtyminen kortti- ja digimaksamiseen on ollut nopeaa verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan, kuten Saksaan ja Espanjaan.

Esimerkiksi jo nyt useat suomalaiset liikkeet ilmoittavat, etteivät ota vastaan käteistä. Käteisrahasta aiheutuu yrityksille kustannuksia, vaivaa ja turvallisuusriskejä.

Suomen Pankin teettämässä kyselyssä vain kuusi prosenttia suomalaisista kertoi vuonna 2023 maksavansa ostoksensa ensisijaisesti käteisellä.

Maksaminen hoituu pääosin kortilla ja esimerkiksi Mobilepaylla. Vielä vuonna 2007 useimmin käteisellä maksoi 34 prosenttia suomalaisista.

Kyselyssä kuitenkin lähes 40 prosenttia suomalaisista piti käteistä edelleen tärkeänä maksuvälineenä.

Äänimaailma Suomen Rahapajassa muistuttaa kasinon pelisalia, jossa kilisee yhtä aikaa satoja pajatsoja.

Tehtaan työntekijöiden taukohuoneesta myös löytyy vanha pajatso.

Se on jäänne valtionyhtiön ”lihavista vuosista”, kun yhtiöllä oli vielä rahaa ja Lapin mökki. Toinen valtionyhtiö, Raha-automaattiyhdistys, lahjoitti pajatson Suomen Rahapajalle.

Taukohuoneessa pajatso on ollut työntekijöiden ajanvietettä, samalla kun on syöty eväitä.

Fläppitauluun on kirjattu tussilla, kuka on osunut pajatsossa ”seiskaan” eli keskelle. Viimeisimmän täysosuman on lyönyt yhtiön tilintarkastaja.

Kolikoita on pitänyt testata erilaisissa kolikkokoneissa, kuten rahapelikoneissa, parkkimittareissa ja juoma-automaateissa. Testeillä on täytynyt varmistuttua siitä, että koneet ovat kolikoilla toimineet. Muun muassa painon ja muodon on pitänyt olla kohdallaan. Eri metallit johtavat myös sähköä eri tavoin.

Suomen Rahapaja perustettiin Venäjän keisari Aleksanteri II:n päätöksellä Suomen autonomian aikana vuonna 1860. Pajan toiminta käynnistyi elokuussa 1864 Helsingin Katajanokalla.

Ensimmäiset markat lyötiin jo seuraavassa kuussa ja niitä tehtiin ainakin 75 000 kappaletta. Hopeamarkan arvo voi olla nyt kunnosta riippuen yli 100 euroa.

Numismaatikko Hannu Männistö kuvaili Numismaattisessa Aikakauslehdessä vuonna 1993 Rahapajan lyömiä vanhoja hopeamarkkoja kauniiksi rahoiksi, joista on iloa vaativammallekin keräilijälle.

Kukaan tuskin tietää tarkalleen, montako kolikkoa Suomen Rahapajan 165-vuotisessa historiassa on lyöty. Suomen Pankin tilastojen mukaan pelkästään eurokolikoita valmistettiin 2000-luvulla miljardeja.

Viimeinen raha, jonka Suomen Rahapaja lyö, on Keski-Amerikan Guatemalan valtiolle valmistettava yhden quetzalin kolikko. Se vastaa arvoltaan 0,12 euroa. Niitä lyödään 400 miljoonaa kappaletta.